Ynglingatal (suom. 'Luettelo Ynglingeistä') on runo, jonka alkuperäisenä laatijana pidetään eteläisessä Norjassa 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa vaikuttanutta skaldirunoilijaa Þjóðólfr Kviiniläistä [thjoudoulfr] (isl. Þjóðólfr hvinverski tai ór Hvíni). Ynglingatalissa luetellaan 27 Ynglingien kuningassuvun jäsentä ja kerrotaan edesmenneiden kuninkaiden osalta, miten he kuolivat ja minne heidät on haudattu. Luettelo ulottuu myyttisistä jumalista ja tarunhohtoisista Ynglingien suvun kuninkaista norjalaisena Vestfoldin kuninkaana mainittuun Rögnvaldr Vuorenkorkuiseen (isl. heiðum-hæri) saakka, jonka kunniaksi runon kerrotaan laaditun. Ynglingatal on alkujaan ajoitettu vuoden 870 paikkeille. Nykytutkijat katsovat kuitenkin, että sen laatimisen todennäköisempi ajankohta on vasta 900-luvulla. Joka tapauksessa on katsottu, että toisen norjalaisen skaldin, Eyvindr Skaldienturmelijan (isl. Eyvindr Finsson skáldaspillir) laatiessa 900-luvun lopulla Háleygjatal-runon, jossa on sukupuu HlaðirinNykyisen Hålogalandin alueella. jaarleista Óðinn-jumalaan saakka, oli Ynglingatal jo tuolloin tunnettu. Vastakkaisiakin näkemyksiä on esitetty; Ynglingatal on esimerkiksi nähty 1100-luvulla laadituksi pastissiksi. Runon myöhäistä alkuperää ei kuitenkaan ole pystytty kiistatta osoittamaan. Nykytietämyksen valossa runon uskotaan välittyneen suullisesti usean vuosisadan ajan, kunnes se kirjattiin ylös 1100-luvulla tai 1200-luvun alussa. Se on säilynyt Snorri Sturlusonin Heimskringlaan kuuluvassa Ynglinga sagassa, joka on noin vuodelta 1230. Ynglingatalin runomitta, kviðuháttr, on edda-runoudelle tavanomaisen fornyrðislag-runomitan muunnelma, mutta runossa on käytetty paljon myös kenninkejä. Clunies Ross 1993; Simek & Hermann Pálsson 2007, 150, 378, 433; Marold et al. 2009. Kviðuháttr-runomitasta ks. Gade 2009. pienoiskuva|Gerhard Munthen vinjetti, Kuningas Yngvin kuolema, Ynglingatalin vuoden 1899 painokseen Ynglingien suku Ynglingatalin mukaan Fjölnir Sveigðir Vanlandi Visburr Dómaldr Dómarr Dyggvi Dagr Spaka Agni Eiríkr ja Alrekr Yngvi ja Alfr Jörundr Aun Egil Óttarr Aðils Eysteinn Yngvarr Braut-Önundr Ingjaldr hinn illráði Óláfr trételgja Hálfdan hvítbeinn Eysteinn Hálfdansson Hálfdan hinn mildi Guðröðr veiðikonung Óláfr Rögnvaldr heiðum hæra
Katso myös Ynglinga-suku Uplannin kuninkaat Ottarin hautakumpu Viikinkiaika
Lähteet Clunies Ross, Margaret. 1993. Þjóðólf of Hvin. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland,665-666. Gade, Kari Ellen. 2009. Kviðuháttr. Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 2: From c. 1035 to c. 1300. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 2, toim. Kari Ellen Gade. Turnhout: Brepols. Marold, Edith sekä Vivian Busch, Jana Krüger, Ann-Dörte Kyas & Katharina Seidel. 2012. (Introduction to) Þjóðólfr ór Hvini, Ynglingatal. (Saksankielestä kääntänyt John Foulks.) Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1, toim. Diana Whaley. Turnhout: Brepols Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner. Viitteet
Käännökset ja editiot Bjarni Aðalbjarnarson (toim.). 1941. Snorri Sturluson: Heimskringla, 1. Reykjavík. Finnur Jónsson (toim.). 1973 [1912–1915]. Den norsk-islandske skjaldedigtning, B:1. Køpenhavn: Rosenkilde og Bagger, 7–14. (sisältää tanskankielisen käännöksen) Finnur Jónsson (toim.). 1929. Carmina Scaldica. Udvalg af norske og islandske skjaldekvad. 2. Painos. København: G.E.C. Gads Forlag. Wisén, Theodor. (toim.). 1886. Carmina Norroena: ex reliquiis vetustioris Norrœnæ poësis selecta, recognita, commentariis et glossario instructa, 1. Lund, 3–8.
Aiheesta muualla Ynglingatal muinaisislanniksi Heimskringla.no -sivustolla Ynglingatalin tanskankielinen käännös Heimskringla.no -sivustolla
Luokka: Muinaispohjoismainen kirjallisuus Luokka: Keskiajan kirjallisuus Luokka:Skaldirunous