Fontainebleaun metsä (, aikaisemmin nimeltään Forêt de Bière on 25 000 hehtaarin laajuinen metsäalue Fontainebleaun kaupungin ympärillä Seine-et-Marnen departementissa Ranskassa, vajaat 60 kilometriä Pariisista kaakkoon. Suurimman osan eli 21 600 hehtaaria omistaa Ranskan valtio. Alueen korkeus merenpinnasta vaihtelee 42 metristä Bois-Le-Roissa Seinen varrella 144 metriin Carrefour du Banc du Roissa Fontainebleaun pohjoispuolella. Fontainebleaun metsää halkovat vuonna 1964 valmistunut moottoritie A6 ja Ranskan valtatiet 6 ja 7 sekä Pariisin ja Lyonin välinen rautatie. Metsässä käy joka vuosi useita miljoonia ulkoilijoita.
Fontainebleaun metsän ovat tehneet maailmankuuluksi 1800-luvulla sieltä innoituksensa saaneet maalaustaiteilijat, varsinkin impressionistit ja Barbizonin koulukunta, sekä valokuvaajat, kirjailijat ja runoilijat. Metsästä 2 350 hehtaaria on luonnonsuojelualueita, joista vanhimmat rauhoitettiin jo vuonna 1853. Osassa niistä ei sitä ennenkään ollut suoritettu hakkuita ainakaan vuoden 1372 jälkeen.
Historia Kalliomaalaukset ja kaiverrukset pienoiskuva|upright|Auguste Renoir, Maalari Jules Le Le Cœur Fontaineblaun metsässä, 1886. Fontainebleaun metsän hiekkakivikalliohin ja luolien seiniin on myöhemmältä paleoliittiselta kivikaudelta lähtien tehty joukko kaiverruksia. Ne ovat olleet asiantuntijoiden tiedossa 1800-luvun lopulta lähtien, mutta jääneet suurelle yleisölle lähes tuntemattomiksi. Suurin osa niistä on peräisin mesoliittiselta kaudelta, Madeleinen kulttuurin ajoilta, minkä muutamissa tapauksissa ovat vahvistaneet myös arkeologiset löydöt. Pienempi osa kaiverruksista on tehty myöhemmin, pääasiassa neoliittisella kaudella, pronssikaudella tai vasta keskiajalla. Jonkin verran piirustuksia ja kirjoituksia alueelle on kaiverrettu vielä 1800- ja 1900-luvuillakin, varsinkin vuoden 1870 sodan sekä molempien maailmansotien aikana.
Ensimmäiset ihmiset saapuivat nykyisen Fontainebleaun metsän paikkeille noin 40 000 vuotta sitten. Siitä todistavat monet löydöt: hiotusta kivestä tehdyt työkalut sekä eläinten luurangot, kuten karhujen, norsujen, sarvikuonojen ja jättiläishirvien. Niihin aikoihin metsä oli ihmiselle vaarallinen paikka. Siellä kävikin ihmisiä vain harvoin. Sieltä on löydetty yli 200 kalliopiirrosta. Niitä on kaikilta aikakausilta myöhemmästä paleoliittiselta kivikaudelta nykyaikaan saakka, mutta suurin osa niistä on mesoliittiselta kaudelta noin 9 000–5 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.. Neoliittisella kaudella ihmisen kulttuuri kehittyi, metsän ympärille muodostui kyliä, mutta itse niukkavetinen metsä pysyi asumattomana.
Liguurit ja keltit perustivat asutuksia gallialaisena aikana metsän ympärille Avoniin ja Larchantiin.
Kuninkaallinen metsä Varhaiskeskiajalla metsä kuului paikallisille ylimyksille ja rikkaille maanomistajille. Vuonna 998 Ranskan kapetingisukuinen kuningas Robert II rakennutti Fontainebleauhun metsästyslinnan, jonka Ludvig VII kunnosti vuonna 1169. Ranskan kuninkaat käyttivät aluetta metsästysmaanaan, mutta sillä oli myös sotilaallista merkitystä. Sieltä saatiin rakennus- ja polttopuuta. Fontainebleau oli myös strateginen paikka Sensiin ja Burgundiin johtavan tien varrella.
Vuonna 1400 Kaarle VI antoi ensimmäisen kerran määräyksen, jonka mukaan metsäalue oli kokonaan suljettava muutamaksi kuukaudeksi, jotta voitiin tarkistaa kunkin oikeudet riistaan ja puutavaraan. Tämä poikkeuksellinen toimenpide uusittiin ancien régimen aikana useita kertoja. Vuonna 1527 aloitettiin Frans I:n määräyksestä uuden Fontainebleaun palatsin rakentaminen. Hän aikoi metsästää alueella "kellanruskeita ja mustia eläimiä", joita metsässä oli paljon. Metsä oli tuolloin vain 13 365 hehtaarin laajuinen, mutta myöhemmin kuninkaat laajensivat sitä ostamalla ja myös pakkolunastamalla maata. Jo Frans I:n aikana perustettiin ylimetsänvartijan () virka, jonka haltija oli vastuussa upseereista ja ratsuväen osastoista, joista kukin valvoi jotakin osaa metsästä. Samoihin aikoihin 1500-luvulla metsän hallinto sai muodot, jotka säilyivät Ranskan vallankumoukseen saakka.
pienoiskuva|vasen|Fontainebleau ja Avon 1700-luvulla Trudainen kartastossa (Ranskan kansallisarkisto). Ludvig XIV:n aikana alueesta oli metsän peitossa alle 20 prosenttia. Jean-Baptiste Colbert sulki alueen 1664 kesä-syyskuuksi ja aloitti laajat istutustyöt. Kuningas kävi alueella vuosittain syksyisin metsästämässä. Vuoden 1709 ankaran talven jälkeen vuonna 1716 ryhdyttiin uudistustöihin: 6 000 hehtaarin laajuiselle alueelle istutettiin lehtipuita, mutta toimenpide epäonnistui lähes täysin. Asiaan palattiin vuonna 1750, ja metsän rajoille, jotka yhteensä olivat 90 kilometriä pitkät, pystytettiin 1 050 rajapyykkiä, jotka ovat edelleen näkyvissä. Vuonna 1786 alueelle istutettiin pieni määrä mäntyjä. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1807, kun alueella oli suoritettu useita laittomia hakkuita ja riista oli metsästyksen vuoksi vähissä, Napoleon I uudisti metsän ja linnan hallinnon. Kun mäntyjä vuonna 1830 istutettiin vielä 6 000 hehtaarin alueelle, metsästä innoitusta etsineet taiteilijat suuttuivat. Muun muassa Mare aux Evées -niminen suo kuivatettiin ja uudistettiin vuonna 1837.
Taiteilijasiirtola pienoiskuva|vasen|upright|Topografinen kartta Fontainebleaun metsästä vuodelta 1895. Claude-François Denecourt julkaisi vuonna 1839 ensimmäisen metsää käsitelleen opaskirjansa, ja hän järjesti ensimmäiset polut vuonna 1842. Jo vuonna 1894 Fontainebleau sai rautatieyhteyden, joka avasi pariisilaisille mahdollisuuden päiväretkiin alueella.
Barbizonin koulukunnan taidemaalarien pyynnöstä metsän hakkuut joillakin taiteilijoiden suosimilla alueilla päätettiin siirtää tuonnemmaksi. Vuonna 1853 "luonnon pyhäköt", jotka käsittivät 624 hehtaaria vanhaa metsää, sekä kallioiset alueet (Bas Bréau, Cuvier Châtillon, Franchard, Apremont, la Solle, Mont Chauvet) rajattiin poikkeuksellisen taiteellisen luonteensa vuoksi erityismääräyksillä metsätaloudellisen käytön ulkopuolelle.. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mikään metsäalue rauhoitettiin esteettisistä ja maisemallisista syistä. Keisarillisella asetuksella 13. huhtikuuta 1861 "taiteilijoille varattu alue" laajennettiin laajuiseksi, ja vuosina 1892-1904 se oli 1693 hehtaarin laajuinen. Fontainebleaun metsän rauhoitetut osat olivat maailman ensimmäinen luonnonsuojelualue, sillä Yellowstonen kansallispuistokin perustettiin Yhdysvaltoihin vasta vuonna 1880.
Vuonna 1872 asetettiin ensimmäinen Fontainebleaun metsän taiteellisen suojelun komitea, jonka jäseniin kuului muun muassa Victor Hugo. Vuonna 1907 perustettiin Fontainebleaun metsän ystävien yhdistys (Association des amis de la forêt de Fontainebleau). Myöhemmin 23. heinäkuuta 1945 annetulla asetuksella perustettiin taiteellisten ja biologisten suojelualueiden neuvotteleva komissio.
Geologia pienoiskuva|vasen|Alueelle tyypillisiä kivenlohkareita Apremontin laaksoissa pienoiskuva|upright|Yksi tunnetuimmista kivenlohkareista. Bilboquet Sables du Cul de Chien’in alueella lähellä Noisy-sur-Écolea pienoiskuva|vasen|Eroosion jälkiä pienoiskuva|Eroosion jälkiä hiekkakivilohkareissa Apremontin alueella
Eoseenikaudella 35 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Fontainebleaun metsän paikalla lainehti meri. Mereen kerrostui sedimenttejä noin 50 metrin paksuudella. Tämä valkoinen hiekka on yksi maailman puhtaimmista, ja sitä on käytetty lasiteollisuuden raaka-aineena muun muassa Venetsian Muranossa sekä optisiin kuituihin. Paikoitellen hiekka on kovettunut kivenlohkareiksi, jotka ovat metsän maisemille tyypillisiä.
Fontainebleaun kivenlohkareet ovat siis syntyneet kovettuneesta hiekasta, kvartsin murusista, yhteen liimautuneista kvartsihiukkasista. Hiekka on kerrostunut pääosin oligoseenikaudella. Kiinteitä kivenlohkareita on runsaasti hiekan seassa, ja ne ovat usein yllättävän muotoisia, niin että kaukaa katsottuna niitä voisi helposti luulla eläimiksi tai ihmisen tekemiksi esineiksi. Alueen jyrkät kalliorinteet ovat myös kiipeilijöiden suosiossa.
Kallioisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 4 000 hehtaaria, ja ne muodostavat pitkiä ketjuja, jotka ovat lähes yhdensuuntaisia itäkaakko-länsiluode-suunnassa. Niitä erottavat toistaan molemmista päistään avoimet laaksot.
Metsän maaperä on lähes 98-prosenttisesti hiekkaa. Niinpä se läpäisee vettä hyvin. Siksi alueella ei ole lainkaan lähteitä, paitsi sen itäisellä reunalla Veneux-Nadonin ja Samois-sur-Seinen välisellä alueella. Sadevedestä muodostuneita pieniä lampiakin on vain kallioperän syvänteistä sekä Mare aux Evéesin alueella, jossa maaperä on savea.
Kasvillisuus pienoiskuva|La Lande pienoiskuva|Allée de châtaigniers à La Celle-Saint-Cloud ("”Celle Saint-Cloud’n kastanjapuukujanne”), Alfred Sisleyn maalaus vuodelta 1876, Petit Palais’n museossa Metsän yleisimpiä puita ovat tammet 45, mänty 40 ja pyökki kymmenen prosenttia. Metsälle tyypilliset "kuninkaan kimput" ovat tammia, joiden oksat haarautuvat jo tyvestä. Mänty oli alueella alun perin harvinainen, mutta on yleistynyt vuoden 1830 jälkeen. Vuonna 1786 Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten lääkäri Le Monnier istutti ensimmäiset männyt Fontainebleaun metsään.
Ensimmäinen rannikkomänty istutettiin vuonna 1517 Jardin Anglais’n alueelle, jonka nimenä tuolloin oli jardin des Pins. Vuodesta 1690 lähtien sitä on istutettu muuallekin metsään.
Läheisten luostareiden munkit istuttivat alueelle keskiajalla kastanjapuita, joita siellä kasvaa edelleen..
Kaikkiaan laajuisen alueen eri osissa valtapuina ovat:
varsinainen Fontainebleau (forêt de Fontainebleau): tammet 42, mänty 29, pyökki 17, muut lehtipuut 8, muut havupuut kolme ja puuttomat alueet yksi prosentti forêt des Trois Pignons : tammet 26, muut lehtipuut 20, mänty 33, rannikkomänty 15, muut havupuut yksi ja puuttomat alueet viisi prosenttia.
Lähes 800 huomattavaa puuyksilöä on merkitty erityiseen luetteloon. Yksi niistä on jyrkällä kalliolla kasvava Rocher Canonin tammi, joka nimitettiin Ranskan merkittäviin puihin kuuluvaksi maaliskuussa 2006.
Kasvillisuus käsittää: putkilokasveja 440 lajia jäkäliä 480 lajia sammalia ja maksasammalia sekä sieniä.
Alueen maaperä vaihtelee happamasta kalkkipitoiseen sekä kuivasta kosteaan, ja eroavaisuudet maaperän laadussa kuvastuvat myös kasvillusuudessa. Siellä on myös nykyisin harvinaiseksi käyneitä vanhoja metsiä järeine puineen, ja niissä esiintyy joukko vain sellaisissa metsissä menestyviä kasvi- ja eläinlajeja, erityisesti hyönteisiä, sieniä ja jäkäliä.
Fontainebleaun metsälle tyypillisiä kasveja ovat esimerkiksi:
mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum) leveälehtipihlaja eli Fontainebleaun orapihlaja (Sorbus latifolia), rauhoitettu koko Ranskassa euroopantuomipihlaja (Amelanchier ovalis), seudullisesti rauhoitettu kataja (Juniperus communis) eräät kämmekkäkasvit, jotka on alueellisesti rauhoitettu: (Limodorum abortivum) punavalkku (Cephalanthera rubra) pikkuängelmä (Thalictrum minus), seudullisesti rauhoitettu kurjenkello, (Campanula persicifolia) pensaikkovärimatara (Rubia peregrina) pimpinellaruusu (Rosa pimpinellifolia) verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria) apilalaji Trifolium rubens).
Näistä leveälehtipihlaja on koko Ranskassa rauhoitettu. Paikallisesti rauhoitettuja ovat myös euroopantuomipihlaja, edellä mainitut kämmekkäkasvilajit, pikkuängelmä ja Trifolium rubens.
Eläimistö Nisäkkäät Fontainebleaun metsässä esiintyy 54 nisäkäslajia. Suuria nisäkkäitä edustavat metsässä villisiat ja saksanhirvet. Alueen saksanhirvikanta on hyvin harva, vain 0,76 yksilöä sataa hehtaaria kohti. Tähän ovat vaikuttaneet monet syyt kuten metsästys sekä valokuvaajien häiritsevä vaikutus niiden kiima-aikana.
Ennen siellä on ollut myös ilveksiä ja susia, jotka hävisivät sieltä 1800-luvulla. Mäyriä ja kettuja siellä on edelleen, samoin kuin myös metsäkauriita. Viimeinen saukko hävisi vuonna 1970.