Ion Gigurtu (24. kesäkuuta 1886, Drobeta-Turnu Severin – 24. marraskuuta 1959 Râmnicu Sărat) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä kahden kuukauden ajan heinä–syyskuussa 1940. Hän oli kuningas Kaarle II:n diktatorisen valtakauden viimeinen pääministeri.

Ura teollisuudessa ja politiikassa

Insinöörikoulutus Saksassa ja upseerina sodissa Gigurtu opiskeli insinööriksi Saksassa Freiburgin kaivosteknillisessä yliopistossa ja edelleen Berliinin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui kaivosinsinööriksi. Opintojensa jälkeen hän toimi vuosina 1912–1916 Romanian kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastajana. Hän osallistui upseerina vuonna 1913 käytyyn toiseen Balkanin sotaan ja vuosina 1916–1918 ensimmäiseen maailmansotaan. Gigurtu toimi vuodesta 1921 aina lokakuuhun 1944 asti kaivosyhtiö Mican toimitusjohtajana.

Oikeistolaisena sotienvälisen ajan poliitikkona Gigurtu liittyi maailmansodan jälkeen marsalkka Alexandru Averescun perustamaan oikeistolaiseen Kansanpuolueeseen. Vuodesta 1926 hän edusti puoluetta Romanian parlamentissa. Vuonna 1932 liittyi Kansanpuolueen hajotessa siitä muodostuneeseen Octavian Gogan johtamaan Romanian kansalliseen agraaripuolueeseen. Joulukuussa 1937 Goga muodosti hallituksen ja otti Gigurtun hallituksensa kauppa- ja teollisuusministeriksi. Hallitus hajosi jo helmikuussa 1938 kuningas Kaarlen ottaessa vallan käsiinsä kumoamalla perustuslain. Gigurtu liittyi keväällä 1938 kuninkaan perustamaan ainoaan sallittun puolueeseen Romanian kansalliseen uudelleensyntymisen rintamaan.

Romanian politiikan huipulla left|thumb|Gigurtu (vasemmalla) vieraili pääministerinä heinäkuussa 1940 Salzburgissa Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin vieraana. Aiheena Romanian ja Unkarin kiista Transsilvaniasta. Gigurtulla oli Saksassa koulutuksensa saaneena 1930-luvulla läheiset suhteet valtaannousseeseen natsi-Saksan johtoon, erityisesti Hermann Göringiin.Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 30 Romanian kuningaskunta joutui syyskuussa 1939 käynnistyneessä toisessa maailmansodassa hankalaan tilanteeseen. Elokuussa 1939 Saksan ja Neuvostoliiton tekemän Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perusteella Romania joutui luovuttamaan kesäkuussa 1940 ensin Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan Neuvostoliitolle.Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 37Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 122 Aluemenetysten seurauksensa pääministeri Gheorghe Tătărescu joutui eroamaan ja uudeksi pääministeriksi nousi Gigurtu, joka oli ollut Tătărescun hallituksen loppuvaiheessa kesäkuun 1940 ulkoministerinä ja hyväksymässä kuninkaan johtamassa kruununneuvostossa Neuvostoliitolle tehdyt alueluovutukset. Gigurtun nimittäminen ulkoministeriksi kesäkuun alussa 1940 nähtiin ulkopoliittisen suuntauksen kääntymisenä lähemmäksi natsi-Saksaa, mistä oli osoituksena kauppasopimus, joka suuntasi Romanian öljynviennin enenevässä määrin Saksaan.Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40, s. 146Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 32 Gigurtun hallitus oli leimallisesti äärioikeistolainen, sillä ministereiksi nostettiin äärioikeistolaisen Rautakaarti-liikkeen johtaja Horia Sima ja kaksi muuta liikkeen jäsentä. Romanian saksalaisvähemmistö sai myös edustajansa hallitukseen.Dennis Deletant: Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944, s. 51 Valtaannousseen Gigurtun hallituksen ulkopoliittiset vaikeudet kuitenkin jatkuivat edelleen, sillä Romania joutui luovuttamaan vielä 30. elokuuta 1940 Saksan ja Italian johtaman Wienin toisen välitystuomion päätösten perusteella Pohjois-Transilvanian Unkarille.Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 128 Romaniassa oli näiden aluemenetysten johdosta mellakoita, jotka pakottivat syyskuun alussa 1940 kuningas Kaarlen ja pääministeri Gigurtun luopumaan vallasta. Pääministeriksi nousi marsalkka Ion Antonescu kuningas Kaarlen nuoren pojan Mikaelin noustessa maan symboliseksi johtajaksi todellisen vallan ollessa marsalkka Antonesculla.

Syrjässä politiikasta ja lopuksi vankeudessa Syyskuussa 1940 Gigurtu siirtyi eläkkeelle julkisesta elämästä johtaamaan kaivosyhtiö Micaa. Kenraali Antonescu johti maata yhdessä rautakaartilaisten kanssa. Rautakaartilaiset vangitsivat marraskuussa 1940 kuninkaan vallan aikaisia poliitikkoja, joukossa Gigurtun. Kenraali Antonescu ja Romanian armeija pääsivät väliin rautakaartilaisten riehuntaan niin, että Gigurtu säilytti henkensä.

Elokuussa 1944 kuningas Mikael teki vallankaappauksen syrjäyttäen Romanian sodankäyntiä natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan johtaneen marsalkka Antonescun.Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 471 Gigurtu joutui marraskuussa 1944 kotiarestiin ja oli myöhemmin vankeudessa kesäkuuhun 1946 asti. Syytteet liittyivät Gigurtun 1930-luvun natsi-Saksaa kohtaan tuntemiin sympatioihin sekä hallitusaikaan, jolloin Romania joutui luovuttamaan osan Transilvaniaa Unkarille. Romaniassa Neuvostoliiton tukemat kommunistit saivat keväästä 1945 alkaen entistä määräävämmän aseman. Kuninkaan jouduttua vuoden 1947 lopulla eroamaan Romaniasta tuli kansantasavalta. Kommunistijohtoinen valtio vangitsi Gigurtun useita kertoja, lopullisesti toukokuussa 1950 ilman oikeudenkäyntia. Näytösoikeudenkäynti järjestettiin vasta kesällä 1956, jolloin hänet tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen. Gigurtu kuoli vankeudessa marraskuussa 1959. Romanian korkein oikeus rehabilitoi Gigurtun kommunistivallan päättymisen jälkeen vuonna 1999.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Romanian pääministerit Luokka:Romanian ulkoministerit Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1959 kuolleet