Beninin politiikka on osa presidenttijohtoista edustuksellista demokraattista tasavaltaa ja monipuoluejärjestelmää, jossa Beninin presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen päämies. Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa. Lainsäädäntövalta kuuluu sekä hallitukselle että lainsäätäjälle. Oikeuslaitos on riippumaton toimeenpano- ja lainsäädäntövallasta. Nykyinen poliittinen järjestelmä perustuu Beninin vuoden 1990 perustuslakiin ja sitä seuranneeseen siirtymiseen demokratiaan vuonna 1991. Economist Intelligence Unit on arvioinut Beninin "hybridihallinnoksi" vuonna 2018.
Maassa oli monipuoluejärjestelmä vuosina 1990–2019. Vuonna 2019 kaikki parlamentin jäsenet valittiin kahdesta presidentti Patrice Talonia tukevasta puolueesta, joita kutsuttiin "siamilaisiksi kaksosiksi".
Vuoden 2023 parlamenttivaalissa oppositio palasi kansalliskokoukseen, jossa presidentti Talonin puoluella on 81 paikkaa parlamentin 109 paikasta.
Poliittisen järjestelmän kehitys Dahomeyn kuningaskuntaa hallitsi 1600-luvulta siirtomaa-aikaan hallitsija, joka tunnetaan nimellä "oba". Dahomey oli Ranskan siirtomaa vuosina 1892–1960, ja maa itsenäistyi vuonna 1960.
Vuosina 1960–1972 Beninissä järjestettiin useita sotilasvallankaappauksia (maan nimi oli vuoteen 1975 asti Dahomeyn tasavalta), jotka johtivat moniin hallinnon muutoksiin. Viimeisessä nousi valtaan majuri Mathieu Kérékou marxilais-leniniläistä periaatetta soveltavan yksipuoluejärjestelmän johtajana. Beninin kansantasavallassa valta oli kokonaan Beninin kansan vallankumouksellisella puolueella (PRPB) 1990-luvun alkuun saakka.
Ranskan ja muiden demokraattisten maiden rohkaisemana Kérékou kutsui koolle kansalliskokouksen, joka otti käyttöön uuden demokraattisen perustuslain ja järjesti presidentin- ja eduskuntavaalit. Kérékoun tärkein vastustaja presidentinvaalissa ja lopullinen vaalin voittaja oli pääministeri Nicéphore Soglo. Soglon kannattajat saivat enemmistön myös kansalliskokouksessa.
Benin oli ensimmäinen Afrikan maa, joka saattoi onnistuneesti päätökseen siirtymisen diktatuurista moniarvoiseen poliittiseen järjestelmään. Maaliskuussa 1995 pidetyn kansalliskokouksen vaalin toisella kierroksella Soglon poliittinen puolue Parti de la Renaissance du Benin oli suurin yksittäinen puolue, mutta se ei saanut suurta enemmistöä. Aktiivisesta politiikasta virallisesti eläkkeelle jääneen entisen presidentin Kérékoun kannattajien muodostaman puolueen menestys kannusti Kérékouta osallistumaan menestyksekkäästi sekä vuoden 1996 että vuoden 2001 presidentinvaaleihin.
Uusi perustuslaki Benin hyväksyi uuden perustuslain vuonna 1990 osittain Neuvostoliiton romahtamisen ja sitä seuranneen tilanteen takia, kun supervalta ei enää myöntänyt maalle taloudellista tukea. Tämä johti maan talouskriisiin. Uuden perustuslain määrä oli vuonna 1990 avata ja vapauttaa poliittinen järjestelmä ja talous. Sen päätavoitteita ovat lakiin sisältyneinä oikeudellinen vastuu, avoimuus, uskonnonvapaus, lehdistönvapaus, valtionhallinnon valtajärjestelmien erottaminen, lakko-oikeus, yleinen äänioikeus (18-vuotiaana) ja oikeuslaitoksen riippumattomuus.
Nämä kehityssuunnat ovat luoneet Beninissä talouskasvua, mutta eräitä perustuslain rohkeita ihanteita ei ole vielä täysin toteutettu. Päävastuun ja avoimuuden puute, kyvyttömyys erottaa oikeuslaitos poliittisesta järjestelmästä ja korkea lukutaidottomuus (lukutaitoisuus vuonna 2015 oli 38,4 prosenttia väestöstä) ovat tärkeimpiä kompastuskiviä. Valtion työntekijät saavat pientä palkkaa, mikä aiheuttaa sen, että he ovat alttiita lahjonnalle ja korruptiolle. Ratkaisemattomia ongelmia on useissa ennen perustusakia säädetyissa laeissa, jotka ovat ristiriidassa uuden perustuslain kanssa. Monet vanhemmista laeista juontuvat ranskalaisista oikeusnormeista, koska Ranska oli entinen siirtomaavalta. Kriitikot ovat myös valittaneet, että perustuslaissa ei mainita oikeutta riittävään elintasoon. Presidentti ja hallitus
Beninin presidentti valitaan viideksi vuodeksi. Henkilö voi olla virassa vain kaksi kautta, jotka voivat olla joko perättäisiä tai erillisiä. Valinta tapahtuu ehdottomalla enemmistöllä, tarvittaessa järjestetään toinen vaalikierros.
Hakijoiden on oltava syntyjään beniniläisiä tai 10 vuotta Benin kansalaisia, 40–70-vuotiaita ehdokkuutensa aikana, asua Beninissä vaalien aikana, sekä henkisesti ja fyysisesti terveitä kolmen lääkärin ilmoituksen mukaan.
Vuonna 2006 Mathieu Kérékoun osallistuminen vaaliin ei ollut perustuslaillisesti sallittua, koska hän oli ollut virassa jo kaksi kautta ja oli yli 70-vuotias. Hän luopui, kun hänen seuraajakseen valittiin Yayi Boni.
Hallitus on presidentin alainen, ja sen tehtävänä on neuvoa ja auttaa laatimaan strategioita. Se toimii myös ministeriöiden ja muiden julkisyhteisöjen kanssa.
Presidentin politiikka Vaalikampanjassaan vuonna 2016 presidentti Patrice Talon julisti muuttavansa edeltäjänsä, Yayi Bonin politiikan. Talon vaati, että Benin tarvitsee huomattavia uudistuksia kaikilla aloilla, ja hän esitti ohjelman, jossa on pitkä luettelo poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita toteutettaisiin seuraavan viiden vuoden aikana. Talon kannatti myös perustuslain uudistuksia vahvistaakseen Beninin demokraattisia instituutioita. Hänen ehdotuksensa oli presidentin virka-ajan rajoittaminen yhteen kauteen. Hän myös ilmoitti, että ei pyri uudelleen ehdokkaaksi.
Talonin uudistuspyrkimyksiä vaikeuttaa kaksi tekijää. Hänen toimikautensa alku osoitti, että presidentti ei ole immuuni itselleen. Vaikka hän julisti, että kaikki nimitykset tullaan tekemään pätevyyden perusteella, hän korvasi useita edeltäjänsä nimittämiä virkailijota omilla liittolaisillaan. Talonilla on selvästi eturistiriita presidentin roolin ja hänen omien liike-etujensa välillä. Jotkut Talonin liikkeet vaikuttavat lähtevän hänen halustaan saavuttaa talouden avainsektoreiden, kuten Cotonoun sataman tai puuvillan tuotannon kontrolli.
Poliittisten ja talousuudistusten toteuttaminen on ristiriidassa pitkään säilyneiden piirteiden kanssa Beninin talouspolitiikassa. Beninin demokratiaa luonnehtii yhä heikko puoluejärjestelmä (jonka haurauden vuoden 2016 vaalit osoittivat), korruptio ja klientelismi, sekä hämärä suhde keskeisten liikemiesten ja poliitikkojen välillä. Valtionhallinnon kapasiteetti toteuttaa uudistuksia on kyseenalainen.
Pidätykset ja tuomiot vallankaappausyrityksestä Syyskuun 2024 lopulla pidätettiin Beninissä kolme henkilöä epäiltynä vallankaappauksen suunnittelusta. Talousrikosten ja terrorismin tukahduttamistuomioistuimen Crietin syyttäjä ilmoitti, että tasavaltalaiskaartin komentaja Djimon Dieudonné Tévoédjrè, entinen ministeri Oswald Homéky ja liikemies Olivier Boko oli pidätetty. Pidätykset nostivat julkiseen keskusteluun kysymyksen presidentti Patrice Talonin seuraajasta, jonka toinen toimikausi päättyy vuonna 2026. Pidätetyistä 60-vuotias Olivier Boko, Denrées et fournitures alimentaires (DFA) -ryhmän johtaja, oli Patrice Talonin ystävä noin kaksikymmentä vuotta. Hänellä ei kuitenkaan ollut virallista terhtävää presidentin organisaatiossa, vaikka hänet esiteltiin Talonin oikeana kätenä. Hän oli alkanut osoittaa viime kuukausina omia poliittisia tavoitteitaan, joka viittasi siihen, että hän asettuisi ehdolle presidenttiä valittaessa vuonna 2026. Tämä kuulemma ei miellyttänyt Patrice Talonia, joka tuki entistä urheiluministeriä Oswald Homékya. Crietin syyttäjän mukaan Boko ja Homéky olivat avanneet pankkitilin Nousunluurannikon pankissa Tasavaltalaiskaartin komentajalle vallankaappauksen suorittamiseksi. Oppositiopuolue FCBE tuomitsi vallankaappausyrityksen ja ilmoitti vastustavansa kaikenlaista valtaan pääsyä muilla keinoin kuin äänestysurnilla.
Patrice Talon saavuttaa toisen toimikautensa loppuun vuonna 2026. Se on Beninin perustuslain sallima enimmäismäärä, eikä hän siksi voi asettua ehdolle. Hallitusta lähellä oleva lähde totesi, että presidentti Talon haluaa nimetä seuraajansa itse: "Paljastamalla julkisesti tavoitteensa Olivier Boko on tehnyt virheen, joka voi olla hänelle kohtalokas."
Tammikuun 30. 2025 Olivier Boko ja Oswald Homeky tuomittiin kumpikin kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Heidät tuomittiin ilman asianajajia syyllisiksi "valtion turvallisuuden vastaiseen salaliittoon" ja "virkamiehen korruptioon". Tuomiot ylittävät syyttäjän vaatimat kymmenen vuoden vankeusrangaistukset. Tuomituille määrättiin myös 4,5 miljardin CFA-frangin (6,8 miljoonaa euroa) sakkoihin. Lisäksi he joutuvat maksamaan 60 miljardia CFA-frangia vahingonkorvauksia Beninin valtiolle yhdessä Bokon langon kanssa, joka ei ollut oikeudenkäynnissä.
Vuonna 2018 perustettu Criet-tuomioistuin tuomitsi aikaisemmin Talonin vastustajat, poliittiset vangit Reckya Madougoun, entisen oikeusministerin joulukuussa 2021 kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen "terrorismista". Samana vuonna tuomittiin oikeustieteen professori Joël Aïvo kymmeneksi vuodeksi vankeuteen "rahanpesusta" ja "valtion turvallisuuden heikentämisestä".
Lainsäädäntö Kansalliskokous on Beninin parlamentti ja ensisijainen lainsäädäntöelin. Edustajia on 109 ja heidän valitaan viiden vuoden kausiksi. Vuoteen 2019 saakka edustajia oli 83 ja vaalit pidettiin neljän vuoden välein. Edustajakokous käyttää lainsäädäntövaltaa ja valvoo hallituksen toimintaa. Armeijan jäsenet eivät saa olla ehdokkaina, elleivät he eroa sotilasasemastaan.
Vuoden 2015 vaaleissa Forces Cauris pour un Bénin émergent sai 33 paikkaa. Se oli suurin puolue, joka tuki presidentti Thomas Boni Yayita. Kaksi suurinta oppositiopuoluetta olivat Union Makes the Nation (UN) 13 edustajanpaikalla ja Party for Democratic Renewal (PRD) kymmenellä. Kansanedustajista kuusi oli naisia ja 77 miehiä. Oleellisia ovat koalitioiden muodostamiset. Kansalliskokoukselle esitettiin perustuslain lisäystä, jossa presidentti saisi olla virassa enemmän kuin kaksi kautta. Tämä ei saavuttanut tarpeeksi tukea.
Adrien Houngbédji valittiin kansalliskokouksen puheenjohtajaksi vuonna 2015, opposition ehdokkaan saadessa 42 ääntä.
Vuonna 2023 pidetyissä vaaleissa kansalliskokoukseen valittiin kolme puoluetta. Edistyksellinen uudistusliitto (Union progressiste le renouveau, UPR) ja Tasavaltalainen blokki (Bloc républicain, BR) ovat uskollisia presidentille ja niillä on yhdessä suuri enemmistö. Demokraatit (Les Démocrates) edustaa oppositiota.
Vaalit ja poliittiset puolueet
Presidentinvaalit 2001 Vuoden 2001 presidentinvaalien aikana väitetyt väärinkäytökset johtivat tärkeimpien opposition ehdokkaiden boikotteihin ja kyselyihin. Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä eniten ääniä saanutta olivat entinen presidentti Mathieu Kérékou, jloka sai äänistä 45,4 prosenttia, entinen presidentti Nicephore Soglo, 27,1 prosenttia, kansanedustaja Adrien Houngbédji 12,6 prosenttia ja valtionministeri Bruno Amoussou, 8.6 prosenttia. Toisen kierroksen äänestystä, joka oli alun perin suunniteltu 18. maaliskuuksi 2001, lykättiin useilla päivillä, koska sekä Soglo että Houngbédji vetäytyivät vaalipetosten vuoksi. Jäljelle jäi Kérékou, joka oli ehdokkaana omaa apulaisministeriään Amoussouta vastaan "ystävällisessä ottelussa".
Presidentinvaalit 2006 ja 2011 Seuraavat presidentinvaalit pidettiin maaliskuussa 2006. Kun sekä Kérékou että Soglo olivat perustuslaillisesti esteellisiä asettumaan ehdokkaiksi, valittiin poliittinen tulokas Yayi Boni, joka voitti Houngbédjin toisella äänestyskierroksella. Yayi Boni ja hänen parlamentaariset liittolaisensa voittivat myös vuoden 2011 vaalit.
Presidentinvaalit 2026