Kefiksiimi (C16H15S2N5O7) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antibioottina. Kefiksiimi kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.
Ominaisuudet ja käyttö Kefiksiimi on niin kutsutun kolmannen sukupolven kefalosporiini. Muiden tämän lääkeaineryhmän lääkkeiden tavoin sen antibioottinen teho perustuu bakteerien soluseinän synteesin estoon. Kefiksiimi tehoaa grampositiivisista bakteereista streptokokkeihin. Stafylokokit sen sijaan ovat resistenttejä, koska ne tuottavat beetalaktamaasientsyymejä, jotka hydrolysoivat kefiksiimin. Gramnegatiivisiin bakteereihin kefiksiimi tehoaa paremmin ja sille alttiita ovat muun muassa Neisseria gonorrhoeae, kolibakteeri ja Klebsiella- ja Proteus -sukujen bakteerit. Kefiksiimiä annostellaan suun kautta toisin kuin monia aikaisempia kefalosporiineja, joita annosteltiin ainoastaan ruiskeena suoneen. Lääkeainetta voidaan käyttää tippurin, salmonellan, korvatulehdusten, hengitysteiden infektioiden ja virtsatietulehdusten hoitoon.Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 6.4.2019 Kefiksiimiä voidaan käyttää myös kissojen ja koirien iho-, pehmytkudos- ja virtsatulehdusten hoitoon.
Haittavaikutukset Tyypillimmin kefiksiimin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat ripuli, huonovointisuus ja oksentaminen. Kefiksiimi voi aiheuttaa yliherkkyysoireita kuten nokkosihottumaa.
Lähteet
Luokka:Kefalosporiinit Luokka:WHO:n tärkeimmät lääkkeet