Paksupäät (Pachycephalosauria) on sukupuuttoon kuollut rajakalloisten (Marginocephalia) ryhmään kuuluva osalahko, johon kuului linnunlantioisia kasvinsyöjädinosauruksia. Ne elivät keskiliitukaudelta aina myöhäisliitukaudelle asti, jonka jälkeen kaikki lajit kuolivat liitukauden joukkotuhossa 65 miljoonaa vuotta sitten. Yksi tunnetuimmista paksupäistä oli Pachycephalosaurus.
Kuvaus Kaikki paksupäiden osalahkon lajit kävelivät kahdella jalalla. Ne olivat linnunlantioisia dinosauruksia, joiden tunnusomaisin piirre on niiden raskaat luukallot. Lajeilla oli hyvä hajuaisti. Kaikki lajit olivat keskikokoisia dinosauruksia, joiden on arvioitu olleen noin kahden tai kolmen metrin pituisia. Niillä oli melko heikot ja pienet eturaajat.
Kallot vasen|pienoiskuva|Pachycephalosauruksen pääkallo|alt= Paksupäät tulivat tunnetuiksi niiden kallon yläosissa sijaitsevista paksuista kalloluista ja pienistä luisista möykyistä ja piikeistä. Joidenkin lajien kallojen paksuus oli jopa 20-23 senttimetriä. Esimerkiksi ihmisen kallon paksuus on noin 6,3 millimetriä.
Kallojen käyttäminen puskemiseen pienoiskuva|326x326px|Eri puskemistapoja. Ylhäältä alaspäin Pachycephalosaurus (A), Prenocephale (B), Stygimoloch (C).|alt= Paksupäiden paksujen kallojen merkitys on ollut epäselvä, mutta niiden käyttötarkoituksen uskotaan olleen osa kosintamenoja. Eläimet ovat saattaneet kuitenkin myös käyttää niitä puskemisaseena lajitovereitaan vastaan niiden kamppaillessa parittelukumppaneista tai reviiristä. Teorian tästä osoittaa eräs tutkimus, jossa havaittiin, että 20 prosentissa kalloista oli merkkejä vammoista. On vielä epäselvää käyttivätkö ne kallojaan puskemalla kuten vuohet vai tähtäämällä nykyisten kirahvien tapaan kylkiin.
Ravinto Koska useat paksupäälajit olivat melko pieniä, ne söivät ruokaa läheltä maata. Ne yleensä söivät ruokaa, joka oli vähintään yhden metrin korkeudella. Lajeilla oli hyvin kasvien repimiseen soveltuvat nokat. Niillä oli pienet ja uurteiset hampaat.
Luokittelu
Fylogenia Kladogrammi:
Lähteet
Luokka:Pachycephalosauria