Edna St. Vincent Millay, salanimi: Nancy Boyd (1892 – 20. lokakuuta 1950) oli yhdysvaltalainen runoilija ja prosaisti. Hän sai Pulitzerin palkinnon kokoelmasta The Harp-Weaver, and Other Poems (1922).
Millay oli vähävaraisen perheen lahjakas lapsi. Hän julkaisi ensimmäisen runonsa lastenlehdessä neljätoistavuotiaana. Hän pääsi Vassar Collegeen opiskelemaan stipendin avulla ja suoritti BA-tutkinnon vuonna 1917. Valmistuttuaan hän asettui asumaan Greenwich Villageen ja ajan radikaalien piireissä, joihin kuuluivat muun muassa John Reedin ja Eugene O'Neillin. Edmund Wilson kuvaa häntä romaanissaan I Thought of Daisy (1929).
Millay kirjoitti satiirisia kertomuksia lehtiin salanimellä Nancy Boyd. Vanity Fair -lehti palkkasi hänet Euroopan-kirjeenvaihtajakseen. Hän matkusti Ranskaan vuonna 1921, ja lehti maksoi hänelle kuukausipalkkaa runojen tai kertomusten kirjoittamisesta.
Vaikka Millayn elämä oli radikaalia, hänen runonsa olivat muodoltaan perinteisiä balladeja ja sonetteja.
Suomennettuja runoja Millayn runoja on julkaistu suomentamana antologiassa Maailman runosydän toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 Aika (Time does not bring relief), suom. Risto Ahti Lapsuus on valtakunta jossa kukaan ei kuole (Childhood Is the Kingdom Where Nobody Dies), suom. Alice Martin Sonetti: XLIII (Sonnet XLIII), suom. Risto Ahti
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Yhdysvaltalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1892 syntyneet Luokka:Vuonna 1950 kuolleet