Lopinaviiri (C37H48N4O5) on peptidomimeettinen eli peptidien rakennetta ja ominaisuuksia matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä HIV-infektioiden hoidossa. Lopinaviiri kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.
Ominaisuudet ja käyttö Huoneenlämpötilassa lopinaviiri on kiteistä ainetta. Yhdiste on optisesti aktiivista ja sen kiertokyky liuotettuna metanoliin on -22,9. Lopinaviiri kuuluu proteaasin estäjiin. Se inhiboi HI-viruksen lisääntymisen kannalta oleellisia proteaasientsyymejä ja näin virusten lisääntyminen estyy. Lopinaviiriä annetaan yhdessä ritonaviirin kanssa. Ritonaviiri estää lopinaviiriä metaboloivia maksan entsyymejä ja täten pidentää lopinaviirin vaikutusaikaa ja parantaa sen tehoa. Lopinaviiri on usein ensimmäinen valinta proteaasien estäjäksi.Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
Haittavaikutukset Tyypillisimpiä lopinaviirin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat huonovointisuus, oksentelu ja ripuli. Lääkeaine aiheuttaa usein myös lipidiaineenvaihdunnan häiriöitä kuten kolesterolin ja triglyseridien tavallista suurempaa määrää veressä.
Lähteet
Luokka:Viruslääkkeet Luokka:WHO:n tärkeimmät lääkkeet