Osituskäyttö tarkoittaa tietojenkäsittelyssä tietokoneen resurssien jakamista useiden käyttäjien välillä lähes samanaikaisesti. Moniohjelmointiin yhdistettiin suojauksia, jotka mahdollistivat useiden epäluotettavien käyttäjien toiminnan samalla koneella.
Osituskäyttöjärjestelmä toimii keskustietokoneella, johon käyttäjät ovat yhteydessä päätteiden tai pääte-emulaattorien avulla.
Osituskäytöllä pyrittiin ratkomaan eräajon ongelmia: osituskäyttöjärjestelmiä olivat muun muassa Compatible Time-Sharing System (CTSS, 1961) ja Dartmouth Time Sharing System. CTSS oli erittäin menestyksekäs järjestelmä, joka oli käytössä vuoteen 1972 saakka ja rajoituksistaan huolimatta osoitti osoituskäytön kätevyyden ja käytännöllisyyden. Multics kehitettiin CTSS:n kehitysaskeleena, jossa tavoitteena oli tarjota tietojenkäsittelypalvelua.
Osituskäytöllä pystyttiin jakamaan laitteiston kustannuksia. Tämän myötä kehitettiin keinoja turvallisuustasoille, jolloin tiedot pystyttiin pitämään luotettavasti erillään. Len La Padula ja David Elliott Bell saivat kesällä 1972 tehtäväksi kehittää matemaattisen mallin tietokonejärjestelmien tietoturvalle, jota kutsutaan Bell-LaPadula-malliksi. Multics toteuttaa Bell-LaPadula-mallin ohjelmallisesti.
Suurtietokoneet olivat pääasiallisesti eräajotietokoneita. Minitietokoneiden myötä yleistyi interaktiivinen tietojenkäsittely ja niiden mukana tuli osituskäyttöjärjestelmä.
Osituskäyttöjärjestelmiä Berkeley Time-Sharing System Compatible Time-Sharing System Dartmouth Time Sharing System Incompatible Timesharing System Universal Time-Sharing System Multics Unix (alkuperäinen kehityssuunta)
Lähteet
Luokka:Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus Luokka:Tietotekniikan historia