Maigret eli komisario Jules Maigret on kirjailija Georges Simenonin kirjojen kuvitteellinen henkilö. Maigret piippuineen on perinteinen rikos- eli poliisikirjallisuuden etsivä. Useimmissa romaaneissa hän on murharyhmän päällikkö. Hän luottaa työssään yleensä intuitioonsa, mutta joskus oikeille jäljille hänet vievät tekniset menetelmät. Hänen tapoihinsa kuuluu myös pistäytyä pieniin kahviloihin nauttimaan yleensä olutta tai konjakkia veden kera, joskus esimerkiksi pastista. Simenon kirjoitti 1931–1972 kaikkiaan 84 Maigret-romaania. Kirjoista neljä Simenon kirjoitti salanimellä Christian Brulls, muut omalla nimellään. Lähes kaikki Simenonin nimellä julkaistut Maigret-kirjat on suomennettu.Georges Simenon Tornion kirjaston Dekkarinetti. Viitattu 8.11.2013.
Elämäkerta Jules Maigret syntyi Saint-Fiacressa vuonna 1884, tosin Simenonin kirjoista löytyy muitakin syntymävuosia. Hänen isänsä oli maanviljelijä, isohkon tilallisen pehtori. Isän kuolema katkaisi Maigret’n lääketieteen opinnot. Hänen isänsä suhteet auttoivat häntä nousemaan passipoliisista rikospoliisiksi. Hän on naimisissa Louisen kanssa. Kirjassa l’Amoureux de Madame Maigret tosin nimeksi mainitaan Henrietta. Perheessä ei ole lapsia, mikä oli rouva Maigret’lle vaikea asia.
Kuten salapoliisiromaaneissa on tapana, Maigret’n tutkimukset ovat yleensä menestyksekkäitä. Hänen menetelmänsä on antaa todisteiden virran viedä kohti pääepäiltyjä. Heidän luonaan hän seuraa perheen tai muun sellaisen toimintaa, kunnes avainasia putoaa kohdalleen. Maigret’n bravuuri ovat pitkät kuulustelut, joissa puhumattomat epäillyt murtuvat. Maigret’n työpäivän kulku kuvataan tarkasti. Usein tarinoissa esiintyy etsivien käskynjako, hikinen kuulusteluhuone, epäiltyjen ja usein vastentahtoisten todistajien kuulustelut, oluen ja voileipien tilaaminen Brasserie Dauphinesta, piipunpoltto ja calvadosin juominen yöhön venyvässä työskentelyssä.
Pikku erikoisuutena mainitaan, että Maigret ilahtuu aina, jos hänen työmatkallaan bussissa sattuu olemaan avoin takasilta, sillä siellä voi piippua polttaa vapaasti.
Maigret-kirjojen muut poliisit
Maigret’n aisaparit eivät ole kliseisiä aivottomia poliiseja vaan älykkyydessään Maigret’n hengenheimolaisia. Simenon jättää kirjoissa tomppelin roolin yleiselle syyttäjälle, jonka päätehtävä vaikuttaa olevan oman aseman turvaaminen otaksuttuja virhesyytöksiä vastaan. Maigret’n lähimpiä avustajia ovat Lucas, Janvier ja pikku-Lapointe. Heitä vanhempi lihava Torrence on ainoa hänen apulaisistaan, joka surmataan kesken rikostutkimusta (tosin vuosia myöhemmissä romaaneissa Torrence esiintyy uudestaan).
Maigret-romaanien merkittävä henkilöhahmo on La Grume. Hän on Lognon-niminen Pariisin poliisin etsivä, joka haikailee pääsystä rikospoliisiin. Hän pyrkii siksi tekemään itse paljon työtä, mutta tekee sen jääräpäisellä tehottomuudella. Lisäksi hän salaa tietoja rikospoliisilta pyrkiessään jonkin merkittävän rikoksen ratkaisemiseen, joka avaisi tien menestykseen. Hän kärsii jatkuvasta nuhasta ja lisäksi hänellä on jatkuvasti sairasteleva vaimo. Tämän asetelman vuoksi La Grume epäonnistuu aina. Hän myös puolustaa poliisin kunniaa kohtelemalla epäiltyjä ja todistajia töykeästi.
Kirjoja
Ensimmäiset 19 Maigret-kirjaa julkaistiin vuosina 1931–1934. Vuonna 1929 kirjoitettu ensimmäinen kirja Maigret ja latvialainen julkaistiin viidentenä. Aikaisempien kirjojen suosiosta huolimatta Simenon jatkoi niiden kirjoittamista vasta toisen maailmansodan aikana, minkä jälkeen seurasi taas parin vuoden tauko. Vuosina 1947–1972 Maigret-kirjoja ilmestyi vuosittain kahdesta neljään.
Pietr-le-Letton on vuonna 1931 ilmestynyt ensimmäinen Maigret-romaani. Se ilmestyi Osmo Mäkeläisen suomentamana nimellä Maigret ja latvialainen (Otava 1960, 2. p. 1983). Interpolin seuraama latvialaiseksi kutsuttu, kuolleeksi luultu huijari saapuu Pariisiin mutta jatkaa toimintaansa ja hyökkää aseistettuna poliisia vastaan. Tutkimuksia vaikeuttaa hänen suhteensa amerikkalaiseen miljonääriin. Tarina koskettaa Yhdysvaltain kieltolain aikaa, jolloin Euroopan varustamot saivat tarvitsemaansa pääomaa ja Yhdysvallat kysyttyä alkoholia. Tässä on Simenonin psykopaattirikollisen arkkityyppi, joka yleensä esiintyy epäonnistuneempana hahmona. Sarjakirjojen logiikkaan kuuluu, että tässä kirjassa murhattu poliisi seikkailee myöhemmissä romaaneissa. Kirjan tarinassa on yhdysvaltalaisen kovaksikeitetyn dekkarikirjan tuntua, ja se on harvoja Maigret-kirjoja, joissa poliisiin kohdistuu väkivaltaa.
Le charretier de la Providence (1931) Maigret ja Kaitselmuksen hevosmies (Otava 1962). Suomentanut Reino Hakamies. M. Gallet, décédé (1931) Maigret ja kuollut kauppamatkustaja (Otava 1960). Suomentanut Irmeli Nykänen Le pendu de Saint-Pholien (1931) Maigret ja matkalaukku (Otava 1957, 2. p. 1991). Suomentanut Aili Palmén. La tête d’un homme (L'homme de la Tour Eiffel) (1931) Maigret ja mies Seinen rannalta (Otava 1961). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Le chien jaune (1932) Keltainen koira (Otava 1955). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. La Nuit du Carrefour (1931) Maigret ja tienristeyksen valot (Otava 1972). Suomentanut Sinikka Kallio. Un crime en Hollande (1931) Maigret Hollannissa (Otava 1958). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Au rendez-vous des Terre-Neuves (1931) Maigret ja turskanpyytäjät (Otava 1974). Suomentanut Irmeli Sallamo (o.s. Nykänen). La danseuse du Gai-Moulin (1931) Maigret murhaajana (Otava 1961). Suomentanut Irmeli Nykänen. La guinguette à deux sous (1932) Maigret maalaiskapakassa (Otava 1968). Suomentanut Irmeli Sallamo. L’ombre chinoise (1932) Maigret ja varjokuva ikkunassa (Otava 1977). Suomentanut Aili Palmén. L’affaire Saint-Fiacre (1932) Maigret kotikylässään (Otava 1960). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Chez les Flamands (1932) Maigret rajan pinnassa (Otava 1971). Suomentanut Irmeli Sallamo. Le port des brumes (1932) Sumujen satama (Otava 1953, 2. p. 1991). Suomentanut Ilkka Pastinen. Le fou de Bergerac (1932) Maigret vastatuulessa (Otava 1961, 3 p. 1992). Suomentanut Irmeli Nykänen. L’écluse no. 1 (1933) Maigret kanavasululla (Otava 1971). Suomentanut Irmeli Sallamo. Maigret (1934) Maigret ja sukulaispoika (Otava 1957). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Une erreur de Maigret (1936) (novelli; suom. Maigret erehtyy 2015; ei liity samalla nimellä suomennettuun romaaniin Maigret se trompe) Peine de mort (1936) (novelli; suom. Kuolemanrangaistus 2015) La péniche aux deux pendus (1936) (novelli; suom. Hirtettyjen proomu 2015) L’affaire du Boulevard Beaumarchais (1936) (novelli; suom. Boulevard Beaumarchaisin tapaus 2015) La fenêtre ouverte (1936) (novelli; suom. Avoin ikkuna 2015) Monsieur Lundi (1936) (novelli; suom. Setä Maanantai 2015) Jeumont, 51 minutes d'arrêt (1936) (novelli; suom. Jeumont, pysähdys 51 minuuttia 2015) Les larmes de bougie (1936) (novelli; suom. Matka ajassa 1962 ja Murha metsän keskellä 2015) Rue Pigalle (1936) (novelli; suom. Rue Pigalle 2015) Liberty Bar (1937) Murha Rivieralla (Otava 1953). Suom. Osmo Mäkeläinen. L’amoureux de Madame Maigret (1938]] (novelli; suom. Rouva Maigretin ihastus 2015) Stan le Tueur (1938) (novelli; suom. Tappaja-Stan 2015) L’Auberge aux noyés (1938) (novelli; suom. Hukkuneiden majatalo 2015) La vieille dame de Bayeux (1938) (novelli; suom. Leskirouvan kuolema 2015) L’Étoile du Nord (1938) (novelli; suom. L'Etoile du Nord 2015)) Tempête sur la Manche (1938) (novelli; suom. Myrsky kanaalilla 2015) Mademoiselle Berthe et son amant (1938) (novelli; suom. Berthe ja rakastaja 2015) L’improbable Monsieur Owen (1938) (novelli; suom. Kyseenalainen herra Owen 2015) Ceux du Grand Café (1938) (novelli; suom. Grand Cafén porukka 2015) Le notaire du Châteauneuf (1938) (novelli; suom. Châteauneufin notaari 2015) Edellä luetellut, vuosina 1936 ja 1938 kirjoitetut novellit ilmestyivät kokoelmana Les nouvelles enquêtes de Maigret (1944). Suomennos Matka ajassa (Eeva-Liisa Manner) ilmestyi antologiassa Salapoliisikertomuksia (Tammi 1962), suomennos Murha metsän keskellä sekä muut kokoomateoksessa Maigret – kootut kertomukset (Taina Helkamo, Teos 2015). L’Homme dans la rue (1939) (novelli; suom. Maigret ja mies Pariisissa 1963 ja Mies kadulla 2015) Vente à la bougie (1939) (novelli; suom. Huutokauppa 2015) Kaksi edellistä novellia ilmestyivät kokoelmassa Maigret et les petits cochons sans queue (1939), joka sisältää muitakin kuin Maigret-novelleja. Suomennos Maigret ja mies Pariisissa (Eija Palsbo) ilmestyi antologiassa Jännityskertomuksia (Tammi 1963), suomennokset Mies kadulla ja Huutokauppa kokoomateoksessa Maigret – kootut kertomukset (Taina Helkamo, Teos 2015). La maison du juge (1940) Tuomarin talo (Otava 1993). Suomentanut Matti Brotherus. (Suomenkielisen kirjan mukaan alkuteos kirjoitettu vuonna 1942.) Maigret oli jostain rankaisuna komennettu Guconin keskuspoliisin palvelukseen. Hän tappaa aikaansa kunnes utelias pariskunta tekee ilmiannon: tuomari Forlacroixin kotona on ruumis! Maigret estää ruumiin hävittämisen ja tutkimus alkaa. Pikkukaupungin johtavien miesten sukupuolisuhteet ja tuomarin tyttären henkinen kunto ovat Maigret’n selvitettävänä. Tarina polveilee tuomarin nuoruuteen ja sen aikaiseen rikokseen. Se, että Maigret saa jatkuvasti tutkintoa edesauttavia tietoja sivullisilta voi liittyä miehitetyn Ranskan ilmiantajiin. Les caves du Majestic on kirjoitettu Kolmannen valtakunnan miehittämällä alueella vuonna 1942 – sota ei näy kirjasta. Maigret ja hotellin kahvinkeittäjä (Otava 1959, 2. p. 1999). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Hotellin keittiön tiloista löytyy murhattu nainen, jonka amerikkalainen miljonäärimies vaikeuttaa tutkimuksia. Tutkintotuomari on jälleen kokematon ja yläluokkainen ja pyrkii keittiön työntekijän tuomitsemiseen, jottei Yhdysvaltain lähetystö puutu asiaan. Kuolleen naisen tausta onkin vulgaarimpi kuin alussa näyttää. Sadunomaisessa lopussa Maigret löytää syyllisen ja ratkaisee usean ihmisen elämänkohtalot. Murhaajan tunteneen juutalaisen kuvaus olisi ainakin nykyajan amerikkalaisesta perspektiivistä niin kutsutusti poliittisesti epäkorrekti. Cécile est morte (1942) Maigret’n tyttöystävä (Otava 1960, 2. p. 1992). Suomentanut Maijaliisa Auterinen. Menaces de mort (1942) (novelli; julk. lehdessä 1942, kokoomateoksessa Tout Simenon 25 1992) Suom. Tappouhkaus kokoomateoksessa Maigret – kootut kertomukset (Taina Helkamo, Teos 2015) Signé Picpus (1944) Maigret ja selvänäkijä (Otava 1981). Suomentanut Ulla-Kaarina Jokinen. Félicie est là (1944) L’Inspecteur Cadavre (1944) Maigret ja tarkastaja (Otava 1989). Suomentanut Erkki Jukarainen. La pipe de Maigret (1945) (novelli) Maigretin piippu, suom. kokoomateoksessa Maigret – kootut kertomukset (Taina Helkamo, Teos 2015) Maigret se fâche (1945) Maigret à New York (1946) Maigret New Yorkissa (Otava 1954). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Le témoinage de l’enfant de chœur (1946) (novelli; suom. Kuoripojan todistus 2015) Le client le plus obstiné du monde (1946) (novelli; suom. Maailman sinnikkäin asiakas 2015) Maigret et l’inspecteur Malgracieux (1946) (novelli; suom. Maigret ja konstaapeli Äksy 2015) On ne tue pas les pauvres types (1946) (novelli; suom. Surkimuksia ei tapeta 2015) Neljä edeltävää novellia ilmestyivät kokoelmana Maigret et l'inspecteur Malgracieux (1946), ja ne sisältyvät kokoomateokseen Maigret – kootut kertomukset (suom. Taina Helkamo, Teos 2015). Les vacances de Maigret (1947) Maigret viettää lomaa (Otava 1953). Suomentanut Sinikka Kallio-Visapää (myöhemmissä painoksissa Sinikka Kallio). Maigret et son mort (1948) Maigret ja hänen vainajansa (Otava 1954). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. La première enquête de Maigret, 1913 (1948) Komissaario Maigret'n ensimmäinen juttu (Otava 1953). Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Mon ami Maigret (1949) Ystäväni Maigret (Otava 1956, 3. p. 1984) Suomentanut Sinikka Kallio-Visapää (myöhemmissä painoksissa Sinikka Kallio). Maigret chez le coroner (1949) Maigret syrjästäkatsojana (Otava 1970). Suomentanut Irmeli Sallamo.