Väinö Valtteri Linna () oli suomalainen kirjailija ja tieteen akateemikko. Hänet tunnetaan erityisesti Suomen historiaa kuvaavista teoksistaan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.
Linna vietti lapsuutensa maaseudulla, mutta vuonna 1938 hän muutti 17-vuotiaana Tampereelle töihin. Hän osallistui jatkosotaan Syvärillä ja palasi sitten tehtaaseen töihin. Vuonna 1954 ilmestyneestä Tuntemattomasta sotilaasta tuli kiistelty teos ja myyntimenestys. Sen myyntitulojen turvin kirjailija lopetti tehdastyöt, osti maatilan ja alkoi kirjoittaa Pohjantähti-trilogiaa.
Elämänvaiheet Tausta, lapsuus ja nuoruus pienois|pysty|vasen|Linna vuonna 1947. Väinö Linnan suku edusti niin isän kuin äidinkin puolelta hämäläisiä torppareita ja maatyöläisiä.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 17, Väinön isä Vihtori oli teurastaja. Hän ja Maija Linna, Maria o.s. Nyman, menivät naimisiin 1907. 20. joulukuuta 1920 Urjalassa syntyi Väinö Linna, joka oli kymmenlapsisen perheen seitsemäs. Häntä ennen oli perheessä ollut kaksi vanhempaa Väinöä, Väinö Ilmari ja Väinö Olavi, jotka kuolivat tuberkuloosiin, kuten myös Armas-veli.
Vihtori oli Urjalassa sijainneen Honkolan kartanon torpparin poika mutta sai elantonsa teurastajana, ja Linnan torppa jäi sisarelle ja tämän miehelle. Isä-Linna ei osallistunut politiikkaan, mutta kunnioitti presidentti K. J. Ståhlbergia ja tämän oikeudenmukaisuuspyrkimyksiä.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua,s. 18. Kun kirjailijalta vuosikymmeniä myöhemmin Suomen Kuvalehden yleisönosastossa kysyttiin hänen poliittisesta ajattelustaan, hän vastasi, ettei hänellä ole henkilökohtaista kantaa veljessotaan, mutta voi silti sanoa, että hänen isänsä oli lahtari.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 120.
Vihtori Linna menehtyi reumaattiseen kuumeeseen 1927, jolloin Väinö oli seitsenvuotias, ja vastuu perheestä jäi yksin äidille. Isältä jäi niin paljon velkoja, että äiti joutui niin sanotusti muonamuijan pestiin kartanolle ja alkoi käydä töissä Velkalan ulkotilalla. Isän kuoltua perhe asui Väinön syntymäkodissa vielä vuoden, kunnes se oli myytävä.Virtaranta, Pertti: Kynällä kylmällä – kädellä lämpimällä, s. 320. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. . Silloin perheelle tarjottiin asuttavaksi mökki kartanon mailta. Väinö Linnan syntymäkodin paikalla ovat nykyisin jäljellä vain peruskivet, sillä paikan uusi omistaja purki rakennuksen 1950-luvulla.Virtaranta 1993, s. 330.
pienois|Linna työtovereineen Finlaysonin tehtaalla. Vasemmalta Kosti Itäluoto, Linna, Reino Sirén ja Rauni Ollikka.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, kuvaliite s. 5. Linna aloitti koulunkäynnin kahdeksanvuotiaana, mutta koska hän oli oppinut lukemaan jo viisivuotiaanaVäpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 26. hänet siirrettiin pian toiselle luokalle. Jo varhain Väinö kiinnitti huomiota kykenemällä uppoutumaan esimerkiksi lehden lukemiseen, vaikka ympärillä meluttiin.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 20. Kansakoulun kirjastosta Linna löysi Aarresaaren kaltaisia seikkailukirjoja sekä suomalaiset historialliset romaanit ja kertomuskokoelmat kuten Suomalaisia sankareita tai Karoliinit. Pian pojan lukemisto laajeni venäläisten klassikoiden kuten Dostojevskin, Gogolin ja Tolstoin suuntaan.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 20–21 Linna ei ollut erityisen innokas koululainen, vaikka menestyikin hyvin. Myöhemmin hän muisteli varhaisten aineidensa olleen kieliopillisesti moitteettomia, mutta sen kummempaa eloa tai ilmeikkyyttä niissä ei ollut.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 22. Väinön vanhempi sisar, joka oli kotiapulaisena vakuutusjohtaja Aarne Kuusen perheessä Helsingissä, lähetti ja toi kotiinsa muun muassa erilaisia nuortenlehtiä sekä perheen poikien Matti Kuusen ja Pekka Kuusen vanhoja vaatteita, mistä Linna myöhemmin leikillään arveli kulttuuriharrastusten tarttuneen häneenkin.Virtaranta 1993, s. 323.
Honkolan koulu, jossa Väinö Linna kävi kansakoulun, vaurioitui pahoin vuonna 1989 sattuneessa tulipalossa ja purettiin seuraavana vuonna.
Hän kävi kuusi luokkaa silloista kansakoulua, mutta halusi töihin. Koska Urjalassa vakituinen työ oli vähissä, hän muutti 17-vuotiaana vuonna 1938 Tampereelle. Perhe oli edellisenä vuonna muuttanut Velkalasta Villamon ulkotilalle, jossa Väinö kävi tilan töissä. Tampereella nuorukainen sai sukulaistensa avulla työpaikan Finlaysonin kehräämöstä. Aluksi hän työskenteli karstaamon apupoikana eli kärrärinä, ja sitten hänestä tuli karstaaja ja korjausmies.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 153. Linna kuului tehtaassa tiiviiseen neljän työmiehen ryhmään, jossa olivat hänen lisäkseen Kosti Itäluoto, Rauni Ollikka ja Reino Sirén.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 151. Linnan ensimmäinen asunto oli tädin Annan luona Puuvillatehtaankadulla. Yksinäisen maalaispojan ainoat harrastukset kaupunkiympäristössä olivat lukeminen ja elokuvat. Myöhemmin Linna arveli, että ahkera elokuvien katselu näkyi hänen kirjoissaan, joita oli ollut helppo muokata elokuviksi.Virtaranta 1993, s. 313.
Armeija ja sota Talvisodan aikana Linna oli väestönsuojelutehtävissä korttelinvartijana. Hän joutui olemaan vartiossa usein öisin ja osallistumaan pelastus- ja raivaustöihin Tampereelle kohdistuneiden venäläisten lentohyökkäysten jälkeen.Nils-Börje Stormbom: Väinö Linna – kirjailijan tie, s. 51. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1963. Sodan päätyttyä Linnan ikäluokka kutsuttiin tarkastukseen. Huhtikuun 4. päivänä 1940 Linna lähti armeijaan Riihimäen jalkaväkeen, josta hänet jo kahden viikon kuluttua siirrettiin aliupseerikouluun, ensin Lopen Launosiin ja sitten Hausjärven Ryttylään. Komennusta edesauttoivat alokas Linnan laajat tiedot sotataktiikasta ja aseista.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 39. Keväällä 1941 Linna ylennettiin korpraaliksi ja seuranneena kesänä alikersantiksi jatkosodan alkaessa.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 37. Alikersanttina hänen tehtäväkseen tuli kouluttaa seuraavan vuoden alokkaat. Työ jatkui kesään 1941 asti, jolloin alkoi jatkosota.
Linna sijoitettiin eversti Pietari Autin komentaman Jalkaväkirykmentti 8:n ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppaniaan, jossa hän osallistui etenemisvaiheen kamppailuihin ja asemasotaan Syvärillä.
Kesän ja syksyn 1942 Väinö Linna palveli Syvärillä. Sota oli muuttunut asemasodaksi, ja kun Linnalla oli aikaa, hän luki kaikki kenttäkirjaston kirjat. Asemasotavaiheessa kesällä 1942 jäi sotamiehille paljon aikaa vartiovuorojen väliin. Silloin Linna päätti kokeilla ensimmäisen kerran kirjailijan kykyjään laatimalla kertomuksen rykmentin etenemisestä ja taisteluista rajalta Syvärille. Hän lähetti sen toiveikkaana WSOY:lle, mutta kustantaja palautti sotakuvauksen takaisin todeten, että teksti oli liian kehittymätöntä ja kömpelöä. Linna ei pahastunut vaan päinvastoin sisuuntui ja uhosi mielessään, että jonakin päivänä hänenkin naamansa vielä paistaisi kirjakauppojen ikkunoista. Hänen ensimmäinen tekstinsä julkaistiin Hurtti-Ukon joulunumerossa 1942, jossa se voitti kirjoituskilpailun.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 49. Kevättalvella 1943 alikersantti Linna siirrettiin koulutustehtäviin ensin Tammelan Mustialaan ja sitten Miehikkälään, jossa oli sodan loppuun asti. Siellä hän kohtasi lottana toimineen maanviljelijän tyttären Kerttu Seurin, jonka kanssa meni naimisiin 1945. Linna kotiutettiin syksyllä 1944.
Jo armeijavaiheessa keskusteluissa ilmeni Linnan veto ammattiyhdistysliikkeeseen ja vasemmistolaisuuteen, vaikka hän ei ollut politiikkaan osallistunutkaan.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 38.
Kirjailijakokeilut Sodan jälkeen Linna ryhtyi kirjoittamaan palattuaan Finlaysonille entiseen työhönsä karstaajaksi.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 52. Työpaikallakin hän kirjoitti irtolehdille ja ruutupaperille. Kunnianhimoisena päämääränä oli kirjoittaa oma romaani. Hän itse opiskeli kaunokirjallisuutta, filosofiaa, psykologiaa ja kirjoittamisen tekniikkaa.
Vuonna 1946 Linna osallistui Kokoomuksen Nuorten Liiton kirjoituskilpailuun tekstillä Köyhän työmiehen isänmaa. Raati lunasti sen ja se julkaistiin Nuori Oikeisto -lehdessä. Isänmaallisuus merkitsi Linnalle sitä, että oman kansan menneisyyttä, isien muistoa ja heidän hyviä tekojaan kunnioitetaan ja arvostetaan. Tekstissään esikoiskirjaansa valmisteleva Linna avasi maailmankuvaansa: maailmantalouden on oltava vapaata, mutta se tarvitsee tasapainokseen sosialismia; järjestely ei kuitenkaan saa laajentua sosialistiseksi yhteiskunnaksi.
Linna riimitteli myös runoja, joista hän kehitteli kokoelman ja lähetti kustantajalle. Runot palautettiin ja Linna totesi, ettei hänestä ollut runojen kirjoittajaksi.
Väinö Linna osallistui myös Nuoren Voiman Liiton toimintaan. NVL:n ystäviensä kanssa hän keskusteli kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 71, 72.
Päämäärä ja Mäkelän piiriin pääsy Esikoisteos Päämäärä valmistui 1946, mutta hän ei ollut siihen tyytyväinen, joten hän kirjoitti sen uudelleen. Se saatettiin matkaan suurieleisesti kustantajalle Runebergin päivänä. Päämäärä julkaistiin keväällä 1947. Se arvosteltiin lupauksia herättäväksi, joskin vain kohtuulliseksi romaaniksi. Kirjan ilmestymisen huomattuaan tamperelainen kirjailijapiiri Mäkelän piiri pyysi Linnan mukaan toimintaansa. Joukosta muodostui hänelle tärkeä kirjallinen ystäväpiiri ja taustaryhmä. Mäkelä muun muassa vetosi kustantaja WSOY:hyn ennakoiden maksamiseksi Linnalle apurahojen saannin ollessa epävarmaa.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 61.
Työpaikalla ”kirjailijan syntymiseen” reagoitiin siirtämällä Linna varastoon ”kympiksi” työnjohdollisiin tehtäviin.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 55. Omistuskirjoituksia Linnalta haettiin työpaikalta paljon, joskus signeerattavia teoksia tuotiin kassikaupalla.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 155.
Vuoden 1947 aikana Linnoille syntyi myös esikoinen Sinikka.
Musta rakkaus – vastenmielinen myyntimenestys Kalevi Jäntin apurahan turvin ilmestyi 1948 Linnan toinen romaani Musta rakkaus, joka oli jo kohtalainen myyntimenestys. Linna itse hämmästyi kirjan saamasta vastaanotosta. Kustantajan edustajalle hän uskoutui pitävänsä teosta epäonnistumisena. ”…minä inhoan sitä kuin vastateurastettua sianlihaa. On niin kovin surkeaa nähdä miten se suuri näkemys kuivuu tuollaiseen muruseen.”Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua s. ?? Joka tapauksessa hänet palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla ja nuorille kirjailijoille tarkoitetulla akatemia-apurahalla vuonna 1952.
Messias ja henkinen kriisi Kolmannen teoksen nimeksi oli suunniteltu Messias. Sen teema oli kuolemansairas nuori mies, jonka sielun syvyyksiin uppoutuminen kuitenkin ajoi Linnan kriisiin, kun hän ei saanut luotua teokseen sen paremmin itseään kuin kustantajaakaan tyydyttävää loppua.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 70. Elokuussa 1952 hän hakeutui Helsinkiin tutun psykiatrin luo apua saadakseen.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 65. "Analyseeraamisen" seurauksena hän päätti "ottaa persoonallisuutensa omiin käsiinsä", eikä Tampereelle palattuaan pystynyt palaamaan romaaninsa maailmaan, vaikka kustannussopimuksen velvoittamana olikin ehtinyt kokeilla kolmea erilaista ratkaisua päähenkilön ongelmiin.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 67. Messiaan käsikirjoitus eteni tiettävästi 83. liuskalle, mutta sittemmin luonnokset ovat ilmeisesti kadonneet. Professori Pertti Virtarannan vuonna 1973 tekemässä haastattelussa Linna kertoi Messiaan alkuosan olevan tallella, mutta lopun, joka oli hänen mukaansa ”melkeinpä semmoista mielipuolista tekstiä”, hän sanoi hävittäneensä.Virtaranta 1993, s. 316.
Linnan mukaan päähenkilöltä olisi puuttunut maailmankatsomus, tai oikeammin se oli särkynyt. Teoksen pohjaa hän luonnehti ”eksistentiaaliseksi”.Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 74.
Tuntematon sotilas