Tokugawa Ieyasu (; 31. tammikuuta 1543 – 1. kesäkuuta 1616) oli Japanin shōgun vuosina 1603–1605, mutta käytännössä hänen valtakautensa jatkui kuolemaan 1616 asti. Hän perusti Tokugawa-shōgunaatin, joka hallitsi Japania vuoden 1868 Meiji-restauraatioon asti. Ieyasu vaihtoi elämänsä aikana nimeään useaan otteeseen, ja hänet tunnettiin myös nimillä Matsudaira Takechiyo, Matsudaira Jirōsaburō Motonobu, Matsudaira Kurandonosuke Motoyasu sekä Tōshō Daigongen.
Ieyasu eli sotaisan nuoruuden ja keski-iän. Hän nousi shōguniksi vasta 60-vuotiaana elettyään pidempään kuin yksikään kilpailijoistaan. Vuonna 1561 Tokugawa Ieyasu ja Oda Nobunaga muodostivat liiton klaaniensa vanhoista vihamielisyyksistä huolimatta. Nobunagan kuoltua Ieyasu siirtyi Toyotomi Hideyoshin alaisuuteen, ja palveli tätä Hideyoshin kuolemaan saakka.
Tokugawa Ieyasu käytti viimeiset vuotensa Tokugawan shōgunaatin luomiseen. Tokugawasta tuli Japanin kolmas shōgun-klaani aiempien Minamoton ja Ashikagan klaanien jälkeen. Tokugawa-klaani hallitsi Japania seuraavien 250 vuoden ajan. Ieyasu luopui vallasta muodollisesti poikansa hyväksi 1605, mutta käytännössä hän hallitsi Japania elämänsä loppuun asti. Jätettyään viralliset shōgunin tehtävät Ieyasu vetäytyi Sunpun kaupunkiin, ja valvoi maineikkaan Edo-linnoituksen rakennustöitä.
Varhaisvaiheet Tokugawa Ieyasu syntyi Mikawassa 31. tammikuuta 1543, Tenbunin yhdentenätoista vuotena.Samurai Armies, s. 73 Hänen syntymänimensä oli Matsudaira Takechiyo ()Sadler, s. 4 Ieyasun isä oli Mikawaa hallinneen Matsudaira-klaanin daimio Matsudaira Hirotada ja äiti Kariyaa hallinneen Mizuno Tadamasan tytär. Nämä olivat vasta 17- ja 15-vuotiaita Ieyasun syntyessä, ja kaksi vuotta myöhemmin Ieyasun äiti lähetettiin takaisin perheensä luokse.Sadler, s. 5 Molemmat menivät myöhemmin tahollaan uusiin naimisiin ja saivat lisää lapsia. Matsudaira-klaani hajosi vuonna 1550, kun osa klaanista halusi tukea Imagawa-klaania ja osa Odaa. Tämän seurauksena Ieyasun elämän varhaiset vuodet kuluivat jatkuvassa vaarassa Odan ja Imagawan käydessä keskinäistä sotaa. Toisin kuin isänsä ja suurin osa sukuhaarastaan, Hirotada kannatti Imagawa-klaania.Sadler, s. 6
Kun Oda-klaani hyökkäsi Mikawaan, Hirotada pyysi apua Imagawan johtajalta, Imagawa Yoshimotolta, joka suostui auttamaan, mutta vaati Hirotadaa lähettämään 6-vuotiaan Ieyasun hänelle panttivangiksi. Hirotada suostui ehtoihin, mutta Oda-klaanin johtaja Oda Nobuhide kuuli sopimuksesta ja kaappasi kohti Imagawa-klaania matkanneen Ieyasun. Nobuhide uhkasi teloittaa Ieyasun, mikäli hänen isänsä ei suostuisi katkaisemaan kaikkia siteitään Imagawa-klaaniin. Hirotada kuitenkin kieltäytyi todeten lapsensa uhraamisen vahvistavan entisestään Imagawan luottamusta häneen. Hirotadan vastausta kunnioittanut Nobuhide päätti olla vahingoittamatta nuorta Ieyasua ja lähetti tämän kolmeksi vuodeksi Banshōjin temppeliin Nagoyaan.
Vuonna 1549 Hirotoda kuoli luultavasti luonnollisista syistä. Samoihin aikoihin myös Oda Nobuhide menehtyi epidemian aikana. Imagawa-klaani reagoi kuolemaan välittömästi ja piiritti Odan uuden johtajan Oda Nobuhiron linnan Anjōssa.Sadler, s. 7 Imagawa lähetti viestin linnassa olleelle Oda Nobunagalle ja lupasi luopua piirityksestä, mikäli tämä luovuttaisi heille Ieyasun. Nobunaga suostui tähän, ja nuori Ieyasu siirtyi Imagawa-klaanin palvelukseen.Sadler, s. 8 Ieyasu lähetettiin ensin käymään lyhyesti Okazakissa suorittamaan isänsä muistotilaisuuden ja tapaamaan klaaninsa päättäjiä. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Imagawan pääkaupunki Sunpuun.
Imagawan palveluksessa Vuonna 1556 Ieyasu täytti viisitoista vuotta ja sai aikuistumisriitissä nimekseen Matsudaira Jirōsaburō Motonobu ().Sadler, s. 11 Vuotta myöhemmin hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa kanssa ja vaihtoi nimekseen Matsudaira Kurandonosuke Motoyasu ().Sadler, s. 14 He saivat muutamaa vuotta myöhemmin lapsen, Matsudaira Nobuyasun, joka lähetettiin yhdessä äitinsä kanssa panttivangeiksi Imagawan pääkaupunki Sunpuun. Ieyasun sallittiin palata hetkeksi Mikawaan, missä hän sai tietää Imagawan yrittäneen heikentää Matsudaira-klaania velvoittamalla tätä taistelemaan Odaa vastaan puolestaan.Sadler, s. 13
Ieyasu komennettiin ensimmäiseen taisteluunsa Teraben linnaa vastaan vuonna 1558.Samurai Armies, s. 74 Hänen oli määrä kukistaa linnaa hallinnut Suzuki Shigeteru, joka oli loikannut Odan puolelle. Ieyasu osoittautui päteväksi komentajaksi, ja voitokkaan taistelun jälkeen hän poltti linnan. Tämän seurauksena Nobunaga lähetti hänen peräänsä joukkojaan, mutta Ieyasu onnistui ajamaan nämä kimpustaan.Sadler, s. 15 Ieyasu osoitti kykynsä jälleen seuraavana vuotena, kun hän muonitti Odakan linnoitusta ja harhautti sitä piirittäneet joukot valehyökkäyksellä toiseen linnoitukseen.Samurai Armies, s. 75 Vuonna 1560 Nobunaga oli viimein saanut Oda-klaanin hallintaansa. Tällöin Yoshimoto johti suuren Imagawan armeijan vastustajansa alueelle tarkoituksenaan kukistaa tämä lopullisesti. Ieyasun osuus suunnitelmasta oli kukistaa Marunen linnoitus, mistä hän suoriutuikin voitokkaasti.Sadler, s. 17 Tämän takia Ieyasu ei ollut läsnä Okehazaman taistelussa, jossa Nobunaga surmasi Yoshimoton yllätyshyökkäyksellä.
Liittouma Odan kanssa Ieyasu keskusteli neuvonantajiensa kanssa vaihtoehdoistaan ja päätti liittoutua Oda-klaanin kanssa. Yoshimoton kuoltua Imagawa-klaanin johtoon oli noussut Imagawa Ujizane, jolla oli kuitenkin yhä panttivankeina Yoshimoton ajalta Ieyasun vaimo ja poika.Sadler, s. 20 Tästä syystä Ieyasu joutui salaamaan liittoumansa Imagawalta.Sadler, s. 21 Vuonna 1562 Ieyasu hyökkäsi Kaminogōn linnaa vastaan, tappoi sitä hallinneen Udono Nagaterun ja vangitsi tämän kaksi lasta. Hän tarjosi vankejaan Ujizanelle vaihdossa omasta vaimosta ja lapsestaan, ja tämä suostui vaihtoon. Ujizane kuitenkin katui myöhemmin päätöstään ja teloitti yhä panttivankina olleen Ieyasun appi-isän sekä 12 muuta naista ja lasta.Sadler, s. 32
pienois|Azukizakan taistelua kuvaava ukiyo-e. Vuosina 1563–1564 Ieyasu joutui taistelemaan Ikkō-ikki-liikkeen sotaisia buddhalaismunkkeja vastaan. Azukizakan taistelussa hän lähes menehtyi saatuaan rintakehäänsä osuman luodista, joka ei kuitenkaan lävistänyt Ieyasun rintapanssaria. Jōdo-suuntauksen munkkien avustuksella Ieyasu tukahdutti kapinan ja kukisti häntä vastustaneet temppelit.Sadler, s. 29 Samalla Ieyasu laajensi valtapiiriään ja sai viimein haltuunsa koko Mikawan provinssin. Sitten hän päätti pidättyä taistelemasta toisia daimoita vastaan ja kehittää provinssinsa hallintoa. Vuonna 1565 hän nimitti kolme bugyōta, joiden oli määrä huolehtia provinssin sisäisistä asioista. Nämä olivat Kōriki Kiyonaga, Honda Shigetsugu ja Amano Yasukage.Sadler, s. 33
Lyhyt rauhallinen kausi päättyi, kun Takeda-klaania johtanut Takeda Shingen ehdotti Ieyasulle yhteistä hyökkäystä Imagawaa vastaan. Hyökkäys ajoi Ujizanen perääntymään Kakegawaan, ja Ieyasu lähti piirittämään hänen linnaansa. Shingen poltti Imagawan pääkaupunki Sunpun, mikä sai Imagawan liittolaisen Hōjō-klaanin liittymään taisteluun. Shingen oli pakotettu perääntymään. Samalla Ieyasu suostutteli Ujizanen luovuttamaan hänelle linnoituksensa ja lupasi vastapalveluksena auttaa Hōjōta taistelussa Takedaa vastaan.Sadler, s. 35 Hän myös lupasi palauttaa Surugan tälle myöhemmin, mihin Ujizane suostui, ja luovutti provinssinsa Ieyasulle.Samurai Armies, s. 76 Samana vuonna Ieyasu sai keisarilta luvan ottaa sukunimekseen Tokugawa, minkä myötä hänet julistettiin Minamoto-klaanin jälkeläiseksi.Sadler, s. 36
pienois|vasen|Oda Nobunagan alueet vuonna 1582 (harmaalla) ja Tokugawa Ieyasun alueet vuodesta 1560 vuoteen 1589 (punaisella). Vuonna 1570 Ieyasu päätti siirtää pääkaupunkinsa Hamamatsuun ja jätti Okazakin poikansa Nobuyasun hallintaan. Tuolloin Ieyasu myös osallistui noin 5 000 sotilaalla Anegawan taisteluun, jossa hän taisteli yhdessä Nobunagan kanssa Azain ja Asakuran klaaneja vastaan. Taistelu päättyi Nobunagan ja Ieyasun voittoon, mutta vastustavat klaanit eivät kukistuneet vielä lopullisesti.Sadler, s. 40 Lokakuussa 1572 Shingen kokosi joukkonsa ja lähti marssimaan kohti Mikawaa. Mukanaan hänellä oli 20 000 omaa sotilasta sekä vahvistuksia Hōjōlta, jonka johtoon noussut Hōjō Ujimasa oli liittoutunut Takedan kanssa.Sadler, s. 44 Ieyasu sai apua Nobunagalta, joka kuitenkin kehotti useaan otteeseen pienempää armeijaa komentanutta Ieyasua perääntymään. Ieyasu ei suostunut tähän, ja joukot kohtasivat Mikatagaharan taistelussa lähellä Hamamatsun kaupunkia. Taistelu päättyi Shingenin voittoon, ja huomattavasti joukkoja menettänyt Ieyasu perääntyi linnaansa. Shingen ei kuitenkaan onnistunut hyödyntämään voittoaan vaan joutui palaamaan pääkaupunkiinsa, sillä hän pelkäsi Nobunagan hyökkäävän selustaansa.Sadler, s. 49
Ieyasun ja Nobunagan onneksi Shingen menehtyi piiritystilanteessa tammikuussa 1573, ja häntä klaanin johtoon seurasi vähemmän kyvykäs Takeda Katsuyori. Vuonna 1575 Katsuyori piiritti Nagashinon linnan, mutta ei saanut vallattua tätä useista yrityksistä huolimatta. Samalla Ieyasu oli pyytänyt Nobunagalta apua, ja tämä saapui henkilökohtaisesti yhdessä Ieyasun kanssa taistelupaikalle. Taistelussa Nobunagan ja Ieyasun 38 000 sotilaan armeija tuhosi Katsuyorin 15 000 sotilaan joukot, joista vain 3 000 pääsi pakenemaan Katsuyori mukanaan.Sadler, s. 62Sadler, s. 64 Vuonna 1579 Ieyasun vaimoa ja vanhinta poikaa Matsudaira Nobuyasua syytettiin salaliitosta Nobunagaa vastaan yhdessä Takeda Katsuyorin kanssa. Nobunagan tytär Tokuhime oli naimisissa Nobuyasun kanssa ja paljasti isälleen anoppinsa aikeet. Nobunaga vaati Ieyasua rankaisemaan perhettään, ja tämä määräsi vaimonsa teloitettavaksi ja Nobuyasun tekemään seppukun.Sadler, s. 53 Sota Takedaa vastaan päättyi lopulta vuonna 1582, kun Odan, Tokugawan ja Hōjōn liittouma valloitti Kain provinssin. Useat Katsuyorin alaiset hylkäsivät Takedan ja siirtyivät tämän vastustajien puolelle. Lopulta Katsuyori sekä tämän vanhin poika Takeda Nobukatsu jäivät kiinni Temmokuzanin taistelussa, ja heidät pakotettiin tekemään seppuku.Sadler, s. 69
Vuonna 1582 Ieyasu sai kuulla, että Akechi Mitsuhide oli pettänyt Nobunagan, joka oli pakotettu tekemään seppukun. Ieyasu oli tuolloin kaukana omalta alueeltaan ja alkoi kiirehtiä takaisin Mikawaan vältellen Mitsuhiden joukkoja. Viikko Mikawaan saapumisen jälkeen Ieyasun armeija lähti marssimaan kohti Mitsuhidea kostaakseen tälle Nobunagan kuoleman. He olivat kuitenkin myöhässä, ja saivat tietää Hideyoshin jo kukistaneen Mitsuhiden Yamazakin taistelussa.Sadler, s. 74 Nobunagan kuoleman myötä tämän hallinnoimat provinssit vapautuivat kilpailulle. Kain provinssia komentanut Kawajiri Hidetake tappoi yhden Ieyasun avustajista. Ieyasu hyökkäsi välittömästi Kain provinssiin ja otti sen hallintaansa. Hōjō Ujimasa vastusti tätä lähettämällä paljon suuremman armeijansa provinssiin, mutta Ieyasu ja Ujimasa pääsivät yhteisymmärrykseen ennen yhtäkään taistelua. Ieyasu sai tämän myötä haltuunsa Kain ja Shinanon provinssit, kun taas Hōjō otti itselleen Kazusan provinssin.
Ieyasu ja Hideyoshi Vuonna 1584 Ieyasu päätti kannattaa Nobunagan vanhinta poikaa, Oda Nobukatsua, taistelussa Hideyoshia vastaan, minkä syyksi hän ilmoitti uskollisuutensa Nobunagan muistoa kohtaan.Sadler, s. 77 Taistelut alkoivat Owarin ja Isen provinsseista, joissa Nobukatsu sai haltuunsa muutamia linnoituksia.Sadler, s. 76 Hideyoshi vastasi lähettämällä armeijansa Owariin, mutta selvää lopputulosta ei saatu kuukausien taisteluiden jälkeenkään. Hideyoshi päätti lopettaa taistelut neuvotteluilla ja teki rauhan Nobukatsun kanssa. Hideyoshi kehotti Nobukatsua tarjoamaan myös Ieyasulle rauhaa. Koska Ieyasu oli taistellut alun perin Nobukatsun pyynnöstä, ei hänellä ollut syytä kieltäytyä.Sadler, s. 88 Rauhan myötä Hideyoshi adoptoi Ieyasun toisen pojan Ogimarun.