Frans Alfred Paloheimo, ent. Brander (31. tammikuuta 1870 Eurajoki – 6. elokuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja teollisuusneuvos, joka toimi teollisuushallituksen vt. yli-intendenttinä eli pääjohtajana.F. A. Paloheimo, Iltalehti, 7.8.1926, nro 179, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2026F. A. Paloheimo, Helsingin Sanomat, 8.8.1926, nro 211, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2026
Henkilöhistoria Paloheimon vanhemmat olivat maanviljelijä Otto Reinhold Brander ja Josefina Vappula ja puolisot vuodesta 1896 Maria Elisabet Johansson (k. 1903) ja vuodesta 1904 Helmi Ingrid Alopaeus. Paloheimo tuli ylioppilaaksi Porin yksityislyseosta 1890 ja valmistui koneinsinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1894. Vuonna 1897 hän sai valtion apurahan ulkomaan matkaa varten. Tällöin hän opiskeli Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa, tutustuen eri teollisuuslaitoksiin ja -näyttelyihin. Vuonna 1904 hän oli uudelleen ulkomailla valtion apurahalla, opiskellen Charlottenburgin teknillisessä korkeakoulussa sähkötekniikkaa.
Paloheimo oli 1895–1896 insinöörinä Ludvig Nobelin konepajassa Pietarissa. Hän oli sitten opettajana Oulun teollisuuskoulussa 1896–1898 ja Viipurissa Viipurin konepajan insinöörinä 1898–1901, koneenrakennusosaston lehtorina Viipurin teollisuuskoulussa 1898–1904, Viipurin sähkölaitoksen tarkastajana 1901–1902 ja koneteknisen toimiston omistajana Viipurissa 1902–1904. Teollisuushallituksessa Paloheimo toimi 1904–1918 intendenttinä, hoitaen yli-intendentin virkaa 1912–1914 ja 1916–1918. Kauppa- ja teollisuusministeriössä hän toimi mekaanisen ja tehdasteollisuuden teollisuusneuvoksena ja patenttiosaston johtajana 1918–1926.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Paloheimo, Frans Alfred (Viitattu 21.5.2020)
Paloheimo oli mukana raittiusliikkeessä tutustuen raittiuskysymyksen eri puoliin ja hänen asiantuntemustaan käytettiin muun muassa alkoholilainsäädäntökomiteassa, jonka jäsen hän oli vuonna 1908. Niinikään hän kuului kieltolakikomiteaan jäsenenä vuonna 1917. Vuodesta 1920 alkaen hän oli jäsenenä Helsingin kaupungin raittiuslautakunnassa. Paloheimo oli Raittiuden Ystävien ja Kieltolakiliiton hallitusten jäsenenä. Hän oli myös ammatti- ja kasvattikomitean jäsenenä vuonna 1917. Paloheimo julkaisi Käsi- ja oppikirjan metallisorvareille vuonna 1895 sekä myöhemmin laati siitä täydellisesti uuden painoksen.
Paloheimo oli asunut jo parinkymmenen vuoden ajan kesäisin huvilallaan Tuusulanjärven rannalla. Aamulla 6. elokuuta 1926 hän oli polkupyörällä matkalla Keravan rautatieasemalle ja sieltä työpaikalleen Helsinkiin, kun lähellä asemaa hänen päälleen ajoi kovaa vauhtia kulkenut henkilöauto. Paloheimo jäi auton pyörien alle saaden vaikeita vammoja päähänsä ja jalkoihinsa. Hänet toimitettiin autolla Helsinkiin kirurgiseen sairaalaan, missä hänen tilansa todettiin sangen vakavaksi. Samana päivän iltapuolella näytti hänen tilansa parantuvan, mutta myöhemmin, puolen yön aikaan, tapahtui odottamatta käänne pahempaan ja Paloheimo kuoli pian sen jälkeen.Vakava onnettomuus Keravalla. Teollisuusneuvos F. A. Paloheimo jäänyt auton alle, Helsingin Sanomat, 7.8.1926, nro 210, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2026
Julkaisuja Käsi- ja oppikirja metallisorvareille ruuvikierteitten sorvaamisessa, Brander F. A., 1895 (uusittu painos 1916)
Lähteet
Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Valtionlaitosten johtajat Luokka:Suomalaiset virkamiehet Luokka:Liikenneonnettomuudessa kuolleet Luokka:Vuonna 1870 syntyneet Luokka:Vuonna 1926 kuolleet