August Wilhelm Iffland (19. huhtikuuta 1759 Hannover, Hannoverin kuningaskunta – 22. syyskuuta 1814 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen näyttelijä, teatterinjohtaja ja näytelmäkirjailija.
Suku ja koulutus Hannoverissa Leibnizhausissa syntyneen August Wilhelmin isä halusi pojastaan pappia, mutta tämä piti parempana teatteria ja pakeni 18-vuotiaana Gothaan valmistautuakseen teatteriuraan.
Hänen vanhempansa olivat Johann Rudolf Iffland (1714–1775), kuninkaallisen sotakanslian virkailija ja tilintarkastaja sekä Carolina Schröder (1725–1779). Hänen vanhempi veljensä Christian Philipp (1750–1835) oli korkeimman oikeuden johtaja ja Hannoverin pormestari.
Paikallisessa lyseossa hän oli luokkatoveri Karl Philipp Moritzin kanssa, joka kuvaili kohtaamista omaelämäkerrallisessa romaanissaan Anton Reiser. Hänen arvostetussa asemassa olevien vanhempiensa tarkoituksena oli, että August Wilhelm opiskelisi teologiaa, mutta hän karkasi salaa vuonna 1777.
Iffland tuli juuri niistä vauraista porvarillisista piireistä, joihin hän mieluiten sijoitti näytelmänsä. Nuoruuden vahvat kokemukset herättivät hänen kiinnostuksensa teatteriin: Ackermannin ja Seylerin ryhmien vierailuesitykset Molièren Luulosairaasta, Pierre Corneillen Rodogunesta ja Gotthold Lessingin Neiti Sara Sampsonista. Lessingin porvarillisen tragedian esitys teki Ifflandiin erityisen pysyvän vaikutuksen. Hän piti näyttämöä " viisauden ja kauniiden tunteiden kouluna" ja oli vaikuttunut siitä, että toiminta eteni siellä "kuin kotona". Myöhemmin Iffland osallistui opiskelijaesityksiin – muun muassa Karl Philipp Moritzin kanssa.
Hänestä tuli hoviteatterin jäsen, joka tunnetaan myös nimellä Ekhof-teatteri. Hän löysi ystävällisen neuvonantajansa Friedrich Wilhelm Gotterista ja esikuvia Conrad Ekhofista, Heinrich Beckistä (jonka tyttären Luise Beckin kummisetä hän oli) ja Johann David Beilistä.
Hän sai opetusta näyttelijä ja ohjaaja Konrad Ekhofilta ja edistyi niin nopeasti, että tämän kuoltua hän pystyi ottamaan vastaan työpaikan Wolfgang H. von Dalbergin johtamassa Saksan kansallisteatterissa Mannheimissa vuonna 1779, mikä aloitti hänen nousunsa kuuluisuuteen.
Näyttämö-ura Mannheimissa hän näytteli Franz Moorin pääroolia Friedrich Schillerin Rosvojen ylistetyssä ensi-illassa vuonna 1782. Hän nousi pian korkealle ammatissaan ja paransi mainettaan esiintymällä usein muissa kaupungeissa. Vuonna 1796 hän asettui Berliiniin, jossa hänestä tuli Preussin kansallisteatterin johtaja vuonna 1798, ja vuonna 1811 hänestä tehtiin kaikkien kuninkaallisten edessä pidettyjen esitysten pääjohtaja.
thumb|August Wilhelm Iffland ja Franz Labes Molière'n Saiturissa, Berliini n. 1810.Hän käytännössä hallitsi Mannheimin teatteria ja ylläpiti konservatiivista politiikkaa ja ohjelmistoa. Vuonna 1796, J. W. von Goethen kutsusta, Iffland esiintyi vierailevana tähtenä Weimarin hovin näyttämöllä, hurmaten yleisönsä totuudenmukaisilla mutta tyylitellyillä muotokuvilla säälittävistä ja koomisista keskiluokkaisista hahmoista.
Hän kehitti ja kohotti Berliinin näyttämötaidetta ja sai siitä vuonna 1811 kunnianimen ”Kuninkaallisten näyttämöiden tirehtööri”. Näyttelijänä Iffland ei ollut niinkään nerokas kuin älykäs, yksityiskohtia tarkoin harkitseva taituri, joka parhaiten onnistui koomisissa ja porvarillisissa luonneosissa. Vuonna 1810 hänelle myönnettiin ansioistaan Preussin ranskalaismiehityksen neljännen liittokunnan sodan aikana Punaisen kotkan ritarikunnan 3. luokan risti.
Iffland tuotti Goethen ja Schillerin silloiset, nykyään klassiset teokset tunnollisen huolellisesti, mutta hän ei juurikaan ymmärtänyt romantiikan ajan kirjailijoiden draamaa. Näyttelijänä hän erottui komediallisista rooleistaan: hienoja herrasmiehiä, hienostuneita maailmanmiehiä ja arvostettuja ruhtinaita.
Hänen yrityksensä tuottaa näyttämölle tragedioita kuten Shakespearin Kuningas Lear, Schillerin Wallenstein ja Goethen Egmont olivat vähemmän onnistuneita.
Teokset ja näytelmät Näytelämäkirjailijana Iffland saavutti vastaavaa mainetta kotimaisen draaman ja sentimentaalisen komedian aloilla. Hän kirjoitti kuusitoistaosaisen kokoelman kootuista teoksistaan nimeltä Dramatischen Werke vuosina 1798–1802.
Näkemyksiään ja kokemuksiaan näyttämötaiteen alalla Iffland on esittänyt teoksissa Fragmente über Menschendarstellung (1785) Theorie der Schauspielkunst (1815) ja Almanach fürs Theater (1806).
Hänen näytelmiään haittaa liiallinen moralisoiva laajuus, vaikka niiden rehellistä tapainkuvausta on kannattamassa hyvä ihmis- ja näyttämötuntemus. Ifflandin lukuisista näytelmistä mainittavia ovat Die Jäger, Die Hagestolzen, Dienstpflicht, Die Mündel ja Die Reise nach der Stadt. Viitattu 26.5.2020.
Avioliitto ja yksityiselämä
Iffland avioitui Margaretha Louise Greuhmin (1760–1819) kanssa vuonna 1796. Tämä oli darmstadtilaisen hallituksen neuvonantajan Georg Nicolaus Greuhmin ja Marie Regine Louise Hertin tytär. Avioliitto oli lapseton.
Homoseksuaalisuus
Ifflandin viehtymys nuoriin miehiin oli julkinen salaisuus. Erityisesti hänen suhteensa palvelijaansa Georg Schreiberiin herätti spekulaatioita ja tuomitsemista. Kun hänen vaimonsa vaati hänen "Ganymedeksensä" erottamista vuonna 1796, Iffland vastusti kaikin käytettävissä olevin keinoin, kuten muun muassa hänen kirjeistään käy ilmi. Vuonna 1810 kirjailija Heinrich von Kleistin syytökset, joita ruokki viha Ifflandin kieltäytymisestä esittää hänen näytelmäänsä Käthchen von Heilbronn, leimasivat tämän julkisesti homoseksuaaliksi.
Perintö Hän kirjoitti omaelämäkertansa Meine theatralische Laufbahn ("Urani teatterissa"), joka julkaistiin vuonna 1798.
August Wilhelm Iffland kuoli 55-vuotiaana Berliinissä 22. syyskuuta 1814. Hänet on haudattu Jerusalem- und Neue Kirche Friedhof II:een (Jerusalemin kirkon ja uuden kirkon hautausmaa nro II) Berliini-Kreuzbergissa. Hänestä pystytettiin pronssipatsas Mannheimin teatterin eteen vuonna 1864. Yksi Berliinin katu on nimetty hänen mukaansa.
Iffland-sormus on Ifflandin muotokuvalla varustettu ja hänen mukaansa nimetty saksalainen näyttämötaiteen korkea kunnianosoitus. Sitä on myönnetty vuodesta 1815 lähtien yhdelle näyttelijälle kerrallaan tämän eliniän ajaksi.
n. 1815–1832 Ludwig Devrient 1832–1872 Emil Devrient 1872–1878 Theodor Döring 1878–1911 Friedrich Haase 1911–1952 Albert Bassermann 1954–1959 Werner Krauß 1959–1996 Josef Meinrad 1996–2019 Bruno Ganz vuodesta 2019 Jens Harzer
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset näyttelijät Luokka:Saksalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Vuonna 1759 syntyneet Luokka:Vuonna 1814 kuolleet Luokka:Teatterinjohtajat Luokka:Saksalaiset teatterinjohtajat