Silvije Strahimir Kranjčević (1865–1908) oli kroatialainen runoilija. Hän syntyi ja vaikutti Bosniassa. Hänen syvälliset runonsa kuvastavat surumielisyyttä ja synkkää maailmankatsomusta.
Kranjčević työskenteli kansakoulunopettajana Bosniassa, sen jälkeen opettajaseminaarissa Sarajevossa. Hän toimitti jonkin aikaa bosnialaista aikakauskirjaa Nadaa. Hänen esikoiskirjansa, runokokoelma Bugarkinje (lähinnä slaavilais-isänmaallisia aiheita) ilmestyi 1885. Sen jälkeen seurasi syvällisiä runoja kokoelmissa Izabrane pjesme (1898) ja Trsaji (1902). Ruumiilliset vaivat saivat hänet resignoitumaan, vaipumaan epäilyksiin ja pessimismiin, ja ne saavat kauniin ilmentymän hänen runoissaan. Siinä suhteessa hän oli ehkä aikanaan eteläslaavilaisen kirjallisuuden omaperäisin ja modernein runoilija. Näytelmäallegoria Prvi grijeh (’Suurin synti’, 1893) ja pikku runot (”Eli! Eli! lama azávtáni?” ja ”Viimeinen Adam”) käsittelevät runomuodossa uskonnollista maailmankysymystä ja kristinuskon asemaa historiallisessa kehityksessä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kroatialaiset runoilijat Luokka:Bosnialaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1865 syntyneet Luokka:Vuonna 1908 kuolleet