Kiinan Afrikan-suhteilla tarkoitetaan Kiinan ja Afrikan mantereen välisiä historiallisia, poliittisia, taloudellisia, sotilaallisia, sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä.
Nykyaikaiset poliittiset ja taloudelliset suhteet alkoivat Mao Zedongin aikakaudella, sen jälkeen kun Kiinan kommunistinen puolue saavutti voiton Kiinan sisällissodassa. 2000-luvulta lähtien Kiinan kansantasavalta on luonut yhä vahvemmat taloudelliset siteet Afrikkaan. Afrikassa asuu arviolta miljoona kiinalaista. Lisäksi Kiinassa on arvioitu vuonna 2012 työskentelevän 200 000 afrikkalaista. Vuodesta 2020 lähtien Swazimaa ja Somalimaan tasavalta (osa Somaliaa) ovat kaksi Afrikan valtiota, joilla on suhteita Kiinan tasavaltaan. https://www.voanews.com/africa/taiwan-china-diplomatic-competition-comes-somaliland?amp
Kiinan kansantasavallan ja Afrikan välinen kauppa kasvoi 700 prosenttia 1990-luvulla,China's trade safari in Africa - Le Monde Diplomatique, May 2005 ja Kiina on tällä hetkellä Afrikan suurin kauppakumppani. Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumi (FOCAC) perustettiin lokakuussa 2000 viralliseksi foorumiksi vahvistamaan suhteita. Muutamat länsimaat, kuten Iso-Britannia ja Yhdysvallat, ovat olleet huolestuneita Kiinan merkittävistä poliittisista, taloudellisista ja sotilaallisista rooleista Afrikan mantereella.
Kiinan ulkoministeriö korostaa Kiinan kehitysyhteistyötä Afrikan kanssa ja toteaa samalla, että Kiina ja Afrikka pyrkivät "yhteisiin ponnisteluihin kehitysmaiden laillisten oikeuksien ylläpitämiseksi ja uuden, reilun ja oikeudenmukaisen poliittisen ja taloudellisen järjestyksen luomiseksi maailmaan"."China-Africa Relations", Ministry of Foreign Affairs of the People's Republic of China, 25 April 2002
Historia pienoiskuva| Somaliasta tuotu kirahvi (jaa. 1415).
Ensimmäinen maininta Afrikasta kiinalaisissa lähteissä oli Tuan Ch'eng-shihin (kuollut 863) Yu-yang-tsa-tsu-julkaisussa. Se oli yleinen tietämyskokoelma, jossa hän kirjoitti Po-pa-li-maasta viitaten Somaliaan.
Ensimmäisiä afrikkalaisia, joilla oli suora kosketus kiinalaisten kanssa olivat somalit, pääasiassa Adjurānin sulttaanikunta. Arkeologisissa kaivauksissa Mogadishussa ja Tansanian Kilwassa on löytynyt monia kolikoita Kiinasta. Suurin osa kolikoista on peräisin Song-dynastialta, mutta myös Ming-dynastia ja Qing-dynastia ovat edustettuina. Vuonna 1226 Kiinan Fujianin provinssin Quanzhoun ulkomaankaupasta vastaava komissaari Chao Jukua valmisti teoksen Chu-fan-chih (barbaaristen kansojen kuvaus), jossa keskustellaan Sansibarista (Ts'ong-pa) ja Somaliasta (Pi-P'a- Lo).Freeman-Grenville 1975
Lisäksi Kiinan Ming-imperiumiin vietiin kirahveja, seeproja ja suitsukkeita, mikä aiheutti sen, että Somalian kauppiaista tuli Aasian ja Afrikan välisen kaupan johtajia.East Africa and its Invaders pg.37
Marokkolainen matkustaja ja tutkija Ibn Battuta teki 1400-luvulla pitkän matkan Afrikkaan ja Aasiaan. Hän pääsi Kiinaan huhtikuussa 1345 oleskeltuaan Intiassa. Hän kirjoitti: Kiina on turvallisin ja parhaiten säännelty maa matkustajalle. Mies voi mennä yksin yhdeksän kuukauden matkalle ja kantaa mukanaan suuren summan rahaa ilman pelkoa. Silkkiä käyttävät vaatteissaan jopa köyhät munkit ja kerjäläiset. Maan posliinit ovat hienoimpia kaikista keramiikan tuotteista ja kanat ovat siellä isompia kuin maamme hanhet. Lokakuussa 1415 kiinalainen tutkimusmatkailija Zheng He tuli Afrikan itärannikolle ja lähetti ensimmäisen kahdesta kirahvista lahjana Kiinan Yonglen keisarille.Snow 1998, p. 23 Amiraali Zheng He ja hänen laivastonsa tutkivat Somalian rannikkoa ja seurasivat sitä alaspäin Mosambikin kanaalille. Näiden retkikuntien tavoitteena oli levittää kiinalaista kulttuuria ja kertoa Kiinan voimasta. Zheng toi lahjoja ja myönsi Mingin keisarin arvonimiä paikallisille hallitsijoille tavoitteenaan perustaa suuri joukko tukijavaltioita.
On muitakin kertomuksia, joissa mainitaan kiinalaiset alukset, jotka upposivat Kenian Lamu-saaren lähellä vuonna 1415. Eloonjääneiden sanotaan asettuneen saareen ja menneen naimisiin paikallisten naisten kanssa.
Dekolonisaatio ja nykyaikaiset suhteet pienoiskuva| Kiinan kansantasavalta loi 1960-luvulla diplomaattiset suhteet joukkoon Afrikan maita nopeasti peräkkäin. Kuvassa on pääministeri Zhou Enlain tapaaminen keisari Haile Selassien kanssa vierailulla Etiopiaan 1964. Nykyaikaisten kiinalais-afrikkalaisten suhteiden luominen alkoi 1950-luvun lopulla, kun Kiina allekirjoitti kahdenväliset kauppasopimukset Algerian, Egyptin, Guinean, Somalian, Marokon ja Sudanin kanssa. Zhou Enlai teki kiertomatkan kymmeneen Afrikan maahan joulukuun 1963 ja tammikuun 1964 välisenä aikana. Zhou Enlai vieraili Ghanassa ja solmi läheiset suhteet Kwame Nkrumahiin, joka halusi yhdistää Afrikkaa. Nuo suhteet heijastivat usein Kiinan ulkopolitiikkaa yleisesti. Kiina "alkoi kehittää siteitä ja tarjota ... taloudellista, teknistä ja sotilaallista tukea Afrikan maille ja vapautusliikkeille pyrkiessään edistämään kansallisen vapautuksen ja vallankumouksen sotia osana kansainvälistä yhtenäistä rintamaa molempia suurvaltoja vastaan ".Muekalia 2004, p.6 Kiina oli myös tukenut Afrikkaa sen taistelussa eurooppalaista kolonialismia vastaan.
Diplomatia oikea|pienoiskuva|"Kahden Kiinan" diplomaattinen peli Afrikassa Varhaisiin nykyaikaisiin kahdenvälisiin suhteisiin vaikuttivat pääasiassa kylmä sota ja kommunistinen ideologia. Kiinalla oli alun perin läheisiä siteitä apartheidin vastaisen vapautusliikkeen, Afrikan kansalliskongressin (ANC) kanssa Etelä-Afrikassa, mutta kun Kiinan suhteet Neuvostoliittoon heikkenivät ja ANC:n suhteet siirtyivät lähemmäksi Neuvostoliittoa, Kiina vetäytyi pois ANC:stä, kohti panafrikkalaista kongressia.Taylor 2000, p. 93
Neuvostoliitto tuki Joshua Nkomon Zimbabwen Afrikan kansan liittoa ja toimitti heille aseita. Robert Mugaben yritykset saada Neuvostoliiton tuki hänen Zimbabwen Afrikan kansallisliitolleen torjuttiin, mikä johti siihen, että hän aloitti suhteet Kiinaan.Blair, David (2002). Degrees in Violence: Robert Mugabe and the Struggle for Power in Zimbabwe. London and New York: Continuum. . p. 23Meredith, Martin (2002). Our Votes, Our Guns: Robert Mugabe and the Tragedy of Zimbabwe. New York: Public Affairs. . pp. 36–37Alao, Abiodun (2012). Mugabe and the Politics of Security in Zimbabwe. Montreal and Kingston: McGill-Queen's University Press. . p. 20. Kiina omaksui useita periaatteita, muun muassa Afrikan maiden itsenäisyyden tukemisen investoidessaan infrastruktuurihankkeisiin.
1970-luvulla Kiina oli tyytyväinen kuullessaan Neuvostoliiton armeijan neuvonantajien karkottamisen Egyptistä ja Sudanista.Sudan, Civil War, and Terrorism, 1956-99. By Edgar O'Ballance. New York: St Martin's Press, and London: Macmillan Press, 2000. p.111 Kiinalla ja Zairella oli yhteinen tavoite Afrikassa tehdä kaikkensa estääkseen Neuvostoliiton voitot alueella. Sekä Zaire, salainen tiedustelurganisaatio Afrikassa "Safari Club", että Kiina rahoittivat salaa FNLA:ta (ja myöhemmin UNITA:a), jotta Kuuban tukema ja täydentämä MPLA eivät pääsisi valtaan.The Oxford Handbook of the Cold War. Front Cover. Richard H. Immerman, Petra Goedde. Oxford University Press, 2013 p.276 Kiina ja "Safari Club" lähettivät apua Mobutu-hallinnon tukemiseen Shaba I-konfliktin aikana vuonna 1977.A Little Help from His Friends Time, 25 April 1977, Vol. 109 Issue 17, p.57
Taiwanin kysymys on ollut tärkeä poliittinen kysymys Kiinan kansantasavallalle. Vuonna 1971 afrikkalaisten maiden tuki oli ratkaisevan tärkeää Kiinan liittyessä Yhdistyneisiin Kansakuntiin, jossa se otti vastaan Taiwanin paikan. Monet Afrikan maat, kuten Algeria, Egypti, Etiopia ja Sambia ovat korostaneet tukevansa "yhden Kiinan politiikkaa". Vain yksi Afrikan maa, Swazimaa, pitää edelleen yllä suhteita Taipeihin.
Vuodesta 1997 lähtien Kiinassa on vieraillut noin 40 Afrikan valtionpäämiestä. Pekingissä lokakuussa 2000 pidetty ministerikokous Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumi (FOCAC) oli ensimmäinen yhteinen vuoropuhelu Kiinan ja Afrikan maiden välillä.
Heinäkuussa 2019 37:n maan YK-suurlähettiläät, mukaan lukien Algeria, Angola, Kamerun, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Egypti, Eritrea, Nigeria, Somalia, Etelä-Sudan, Sudan, ja Zimbabwe, allekirjoittivat yhteisen kirjeen YK:n ihmisoikeusneuvostolle, jossa ne puolustivat sitä tapaa, jolla Kiina kohtelee uiguureja ja muita muslimivähemmistöryhmiä Xinjiangin alueella.
Kiinan uusi ulkoministeri Qin Gang matkusti alkuvuodesta 2023 Etiopiaan, Gaboniin, Angolaan, Beniniin ja Egyptiin. Matkan aikana ei tehty merkittäviä ilmoituksia, mutta se auttoi Kiinan ja Afrikan välisten siteiden vahvistamista.
Talous Vuonna 1980 Kiinan ja Afrikan välisen kaupan kokonaismäärä oli miljardi dollaria. Vuonna 1999 se oli 6,5 miljardia dollaria ja vuonna 2000 10 miljardia dollaria. Vuoteen 2005 mennessä Kiinan ja Afrikan kokonaiskauppa oli saavuttanut 39,7 miljardia dollaria, ennen kuin se nousi 55 miljardiin dollariin vuonna 2006. Silloin Kiinasta tuli Afrikan toiseksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen. Silloin Kiinan kauppa Afrikan maiden kanssa oli 91 miljardia dollaria. Kiina ohitti myös perinteisen Afrikan talouskumppanin ja entisen siirtomaavallan Ranskan, jonka kaupan arvo oli 47 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 2010 Afrikan ja Kiinan välisen kaupan arvo oli 114 miljardia dollaria ja vuonna 2011 166,3 miljardia dollaria.
Afrikassa oli vuonna 2009 arviolta 800 kiinalaista yritystä, joista suurin osa oli yksityisyrityksiä ,jotka investoivat infrastruktuuri-, energia- ja pankkisektoreihin. Kiinan investoinnit ovat johtaneet positiivisiin tuloksiin eli työpaikkojen lisäykseen ja negatiivisiin, eli paikallisten kauppiaiden syrjäyttämiseen afrikkalaisissa yhteiskunnissa. Ehdottomat ja matalakorkoiset luottolimiitit (1,5 prosentin korot 15–20 vuoteen) ovat korvanneet länsimaiset ehdollisemmat lainat. Vuodesta 2000 lähtien yli 10 miljardia dollaria Afrikan maiden velkoja Kiinalle on peruutettu.
Kolmasosa Kiinan öljytoimituksista vuonna 2009 tuli Afrikan mantereelta, pääasiassa Angolasta. Kiinalaisten yritysten investoinnit energia-alalle ovat saavuttaneet korkean tason viime vuosina. Joissakin tapauksissa, kuten Nigeriassa ja Angolassa, öljyn ja kaasun etsintä- ja tuotantosopimukset olivat yli 2 miljardia dollaria. Monet näistä investoinneista ovat avustus- ja lainapaketteja, jotka ovat vastineeksi infrastruktuurin rakentamista ja kauppaa koskevista sopimuksista.
Maataloudessa Benin ja Sahelin maat Burkina Faso ja Mali toimittivat vuonna 2009 jopa 20 prosenttia Kiinan puuvillatarpeista. Norsunluurannikko toimittaa Kiinalle kaakaota, ja kahvia tuodaan Keniasta. Kalatuotteiden osalta Namibia on edelleen yksi tärkeimmistä tarjoajista.
Vuoden 2011 aikana Afrikan ja Kiinan välinen kauppa kasvoi 33 prosentilla, verrattuna edellisvuoden 166 miljardiin dollariin. Tähän sisältyi Kiinaan tuonti Afrikasta 93 miljardin dollarin arvosta, joka koostui pääasiassa mineraalimalmeista, öljystä ja maataloustuotteista. Kiinan vienti Afrikkaan oli yhteensä 93 miljardia dollaria, joka koostui pääosin teollisuustuotteista. Kasvavaa kauppaa Afrikan mantereen ja Kiinan välillä voisi luonnehtia siten, että kahden maailman alueen välinen kauppa kasvoi edelleen yli 22 prosenttia vuoden takaisesta, joka oli 80,5 miljardia dollaria vuoden 2012 viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Tuonti Afrikasta kasvoi 25,5 prosenttia ja oli 49,6 miljardia dollaria vuoden 2012 viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Kiinassa valmistettujen tuotteiden, kuten koneiden, sähkö- ja kulutustavaroiden, sekä vaatteiden ja jalkineiden vienti kasvoi 17,5 prosenttia ja oli 30,9 miljardia dollaria. Kiina pysyi Afrikan suurimpana kauppakumppanina vuonna 2011 neljättä peräkkäistä vuotta.