Laulu Hiawathasta () on Henry Wadsworth Longfellow'n kirjoittama runoteos vuodelta 1855. Se on intiaanilegendoihin pohjautuva kalevalamittainen runoelma. Eepoksen on suomentanut A. E. Ollilainen, ja suomennos julkaistiin vuonna 1912.
Taustaa Longfellow tunsi hyvin Kalevalan. Hän oli kuullut siitä jo vuonna 1834 Ruotsin-vierailullaan, ja vuonna 1854 hän luki Franz Anton von Schiefnerin saksankielisen käännöksen, joka oli julkaistu kaksi vuotta aikaisemmin. Kalevalan vaikutus näkyy vahvimmin Hiawathan alussa ja lopussa. Longfellow itse ei silti koskaan myöntänyt, että Kalevala olisi vaikuttanut hänen runoelmaansa.”Hiawatha”, Otavan Suuri Ensyklopedia 3, s. 1758. Helsinki 1978.
Yhdysvaltalainen kasvitieteilijä Thomas Conrad Porter (1822–1901) kiinnostui Kalevalasta A. F. Soldanin innostamana ja lähetti Soldanille joitakin Kalevala-käännöksiään. Porter oli kiinnittänyt huomiota havaitsemaansa yhtäläisyyteen Kalevalan ja Longfellow’n Hiawathan välillä. Hän kirjoitti asiasta vuonna 1855 National Intelligenceriin kirjoituksen, joka aiheutti kiivaan väittelyn.Tietosanakirja, osa 7, p. 860 (s.v. ”Porter, Thomas Conrad”). Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1915. (Teoksen verkkoversio.)Setälä, E. N.: Thomas Conrad Porter. Valvoja 1909, s. 288–290.
Vaikutteita Lewis Carroll kirjoitti Longfellow’n runon pohjalta kalevalamittaisen parodian ”Hiawathan valokuvaus” (engl. Hiawatha’s Photographing) vuonna 1857. Antonín Dvořákin yhdeksännen sinfonian (1893) toinen ja kolmas osa saivat innoitusta Hiawatha-runoelmasta. Yhdysvaltalainen Samuel Coleridge-Taylor sävelsi vuonna 1900 kolmiosaisen kantaatin Scenes from The Song of Hiawatha by Henry Wadsworth Longfellow op. 30.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Laulu Hiawathasta. Gutenberg.org.
Luokka:Vuoden 1855 kirjat Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjat