Huuto () on Jaromil Jirešin ohjaama vuonna 1964 ilmestynyt esikoiselokuva ja yksi ensimmäisistä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon elokuvista. Ludvík Aškenazyn kirjaan perustuva elokuva kertoo nuoresta parista, jolle on syntymässä ensimmäinen lapsi.
Tuotanto Jaromil Jireš oli Prahan televisio- ja elokuvakoulun FAMUn kasvatti. Jirešin elokuva käyttää muiden uuden aallon elokuvien tavoin cinéma véritén metodeja luodakseen tunteen tarinan ja tapahtumien autenttisuudesta. Huuto on kuvattu todellisessa ympäristössä, osa elokuvan näyttelijöistä on amatööreja ja kuvaaja Jaroslav Kučera käyttää paikoin esimerkiksi kätketyn kameran näkökulmaa. Jirešin ote on kuitenkin dokumentoinnin sijasta runollinen. Kerronta ei perustu suoraviivaiseen juoneen vaan fragmentaarisiin takaumiin ja ennusteisiin. Katsoja ei aina ole varma kenen näkökulmaa katsoo tai tapahtuiko nähty ylipäätään lainkaan todellisuudessa.
Juoni Tv-korjaaja Slávekille ja hänen vaimolleen Ivanalle on syntymässä lapsi. Slávek vie vaimonsa synnytyssairaalaan ja lähtee töihin. Kun Ivana menee synnytyshuoneeseen, Slávek käy asiakaskäynneillä. Molemmat muistelevat yhteistä elämäänsä. Slávek joutuu tappeluun postitoimistossa. Hän menee kotiin nukkumaan ja herää uneen, jossa vauva itkee. Slávek menee sairaalaan.
Näyttelijät
Vastaanotto ja merkitys Huuto ilmoitettiin Cannesin elokuvajuhlille ja Jireš palkittiin nuoren ohjaajan tunnustuksella. Sitä on myöhemmin pidetty Jirešin uran ensimmäisenä huippukohtana. Huuto on Miloš Formanin Mustan Pekan ja Věra Chytilován elokuvan Jostakin muusta ohella yksi elokuvista, joiden katsotaan käynnistäneen tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon. Kaikki kolme elokuvaa käsittelevät ympäröivää yhteiskuntaa ja tavallisia ihmisiä dokumentaarisella otteella. Huutoa on usein pidetty myös aallon ensimmäisenä elokuvana.
Lähteet
Luokka:Tšekkoslovakialaiset mustavalkoelokuvat Luokka:Tšekkoslovakialaiset draamaelokuvat Luokka:Vuoden 1964 elokuvat