Aisja Hakimsan tai Aisa Hakimcan (13. maaliskuuta 1896 – 5. marraskuuta 1972) oli Tampereen tataariyhteisön keskuudessa vaikuttanut taiteilija, johtaja ja julkaisija.
Hakimsan tunnettiin kansallismielisenä kulttuurihahmona, joka ohjasi näytelmiä, kirjoitti runoja ja johti Tarawih-tilaisuuksia. Vuonna 1938 Hakimsan osallistui "Idel-Uralin turkkilais-tataarien" muistojuhlaan Varsovassa. Vuonna 1970 Hakimsan otti osaa Tatarstanin 50-vuotisjuhlan konferenssiin Kazanissa.
Hakimsan oli Tampereen islamilaisen seurakunnan perustajajäsen. Hänen poikansa Räshid oli jääkiekkoilija-erotuomari. __SISÄLLYSLUETTELO__
Elämäkerta vasen|pienoiskuva|200x200px|Aisa (takarivissä toinen vasemmalta) ja muita Tampereen tataareja poliitikko Sadri Maksudin kanssa (istumassa keskellä) vuonna 1920. Aisa Hakimdžaninpoika (Hakimžanov, Hakimcan uğlı) syntyi nykyisen Nižni Novgorodin alueen Krasnooktjabrskin piirissä, Aktukin kylässä. Hän tuli Suomeen vuonna 1917 ja sai kansalaisuuden vuonna 1929. Myös Hakimdžanin äiti, Merjam Alautdinintytär (Alautdinova, Alaeddin kızı) sekä hänen isoveljensä Ibrahim asettuivat Tampereelle.Leitzinger 1996, s. 131, Baibulat 2004, s. 66Tampereen Evankelis-Luterilaisten Seurakuntain Kirkkohallintokunta. Hautakirja 1947, Merjam Alautdinoff, maanviljelijän leski.Leitzinger 1996, s. 45Siddik Hakimsan, hautakivi (Helsingin islamilainen hautausmaa)
Sukupolvensa tataarien tavoin Hakimdžan toimi kulkukauppiaana, mutta Tampereen tataariyhteisön keskuudessa hänet tunnettiin lähinnä vankkana johtajana ja monipuolisena taiteilijana.
1920-luvun taitteessa, aikana jolloin tataariyhteisöllä ei vielä ollut seurakuntaa Suomessa, Hakimdžan oli yksi Tampereen muslimeista, joka allekirjoitti Helsingin imaamille lähetetyn kirjeen vedoten oman seurakunnan perustamiseen. Kirje alkoi sanoin: ”Me Suomessa asuvat Muslimit tarvitsemme virallisen yhdistyksen säilyttääksemme äidinkielemme, uskontomme ja yksimielisyytemme”. Muita allekirjoittaneita olivat S. Ismail, M. Ainetdin, H. Neuman, Z. I. Ahsen, H. Husnetdin, I. Hakimdshan (veli), A. Bedretdin, B. Ainetdin, A. Badautdin ja S. Yusuf. Suomen Islam-seurakunta perustettiin lopulta vuonna 1925.
Tampereelle oma seurakunta perustettiin vuonna 1943 ja Hakimdžan oli sen perustajajäsen. Hän oli ollut 1930-luvulla myös lyhytikäisen Tampereen islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja. 1940-luvun lopulla Hakimdžan oli Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen puheenjohtaja ja toimi myös sen varapuheenjohtajana.Leitzinger 1996, s. 218
vasen|pienoiskuva|325x325px|Näytelmän Aliyebanu ohjaaja Aisa Hakimcan seisomassa vasemmalla, tytär Aliye istumassa oikealla päädyssä; veljenpoika Hamdurrahman tämän takana (Helsinki 1946). pienoiskuva|200x200px|Aisa Hakimcanin ääninäyte vuodelta 1952. Hakimdžan oli hyvin musikaalinen. Hän lauloi, soitti viulua ja mandoliinia sekä toimi kuoronjohtajana. Hakimdžan johti Ramadan-kuukauden Tarawih-tilaisuuksia lausumalla "Älvidä" (Əlwidağ) ja "İlahi" -rukoushymnejä yhteisön keskuudessa vuosikymmenet. Hakimdžan toimi myös teatteriohjaajana. Hänet tunnettiin M. Faizin näytelmistä Aliyebanu sekä Asılyar. Kun 1930-luvulla Ayaz İshakin vierailun kunniaksi järjestettiin näytös Tampereen Teatterissa, Hakimdžan itse esitti yhtä Zöleyhan pääosista.Baibulat 2004, s. 190, 192. Aisan tytär Aliye sekä veljenlapset Zinnetulla, Semiulla, Hamdurrahman ja Hafize olivat lopulta kaikki mukana hänen näytelmissään.Baibulat 2004, s. 183-184
Hakimdžanin on sanottu kokeneen ainaista kaipuuta synnyinseuduillensaBaibulat 2004, s. 146. Vuonna 1935 hän kirjoitti toivovansa palata kotimailleen ”uskoa täynnä olevien lasten” kanssa, viitaten Koraanin Al Imran-suuran jakeeseen 19 (”Jumalan edessä oikea uskonto on islam”Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1995.). Tekstissä hän käyttää kansastaan nimitystä "turkkilais-tataarit" (Turk-tatar halkı).Aisa Hakimcan: "Tampere töreklär berlege" (Tampere, 1935) Hakimdžan ilmaisi itseään myös runouden kautta. Hän sisällytti omia tekstejään julkaisemassaan kolmiosaisessa sarjassa Milli şiyır ve cırlar ('Kansallisia runoja ja lauluja'; 1956–1966). Hänen runojaan julkaistiin myös Sadri Hamidin lehdissä Ak yul ja Tavış.Hamid, Sadri: Tavıș, nro 1: 1967 Oulu (s. 1)
Hamid, Sadri: Ak yul, nro 2: 1968 Oulu (s. 3)
Aisa oli teologi-imaami Habibur-Rahman Shakirin hyvä ystävä. Yhdessä he istuskelivat puiston penkillä tuntikausia, ”juttelivat ja suunnittelivat”. Vieraillessaan usein Shakirien kotona, Aisa säesti viulullaan Habibur-Rahmanin tyttären Hamiden laulua herkistyneenä.Baibulat 2004, s. 179-180Aisa ja Habibur-Rahman julkaisivat yhdessä lauluja ja runoja. Vuonna 1966 he julkaisivat kansallisrunoilija Abdulla Tukaylle omistetun lehtisen. Kauppias Semiulla Wafinin kanssa Hakimdžan julkaisi uskonnosta kertovan teoksen İslam dine haqq dinder ('Islamin usko on oikea usko'). pienoiskuva|200x200px|Ğaysə Xəkimcan, Röstəm Yaxin (Kazan 1970). Kun Varsovassa järjestettiin vuonna 1938 Idel-Uralin 20-vuotismuistojuhlat, siihen osallistui Suomesta seitsemän ”Idel-Uralin turkkilais-tataaria”, joista yksi oli Hakimdžan. Siellä he kunnioittivat edesmenneitä muslimisotilaita puolalaisten hengenheimolaisten kanssa. He muun muassa marssivat kaupungin pääkatua pitkin kulkueena ja pitivät rukoustilaisuuden imaami Ali Woronoviczin johdolla Piłsudskin aukiolla sijaitsevalla ”tuntemattoman sotilaan” haudalla (Grób Nieznanego Żołnierza).
Myöhemmällä iällä Hakimdžan pääsi lopulta vierailemaan Venäjän puolella kun vuoden 1970 kesäkuussa kulttuurityöntekijä Ymär Daher kutsui hänet Kazaniin Tatarstanin 50-vuotisjuhlapäivän konferenssiin. Siellä heidät otettiin virallisissa merkeissä vastaan Tatarstanin tiedeakatemian G. Ibrahimovin kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutissa. Vieraana oli myös muun muassa Tampereella luennoinut tiedemies-folkloristi İlbaris Nadirov sekä Ymär Daherin poika Okan. Matkan aikana Hakimdžan kävi samalla osoittamassa kunnioituksensa runoilija Tukain haudalla.Minnullin K. M., O. R. Khisamov & M. I. Ibragimov (eds) 2019. Institut yazyka, literatury i isskustva imeni G. Ibragimova [The Ġ. Ibrahimov Institute of Language, Literature and the Arts]. Kazan: Institut yazyka, literatury i isskustva imeni G. Ibragimova.Baibulat 2004, s. 158 Aisan Tatarstanin 50-vuotispäivää juhlistava runo julkaistiin sanomalehdessä ”Sotsialistik Tatarstan” (Социалистик Татарстан)"Sotsialistik Tatarstan" (28.6.1970, s. 2).
Ulkomailla vaikuttaneita tataarikirjailijoita tutkinut tieteilijä Xatıyp Miñnegulov Kazanista mainitsee myös suomentataareja vuoden 1993 julkaisussaan Çit illärdäge tatar ädäbiyäte häm matbuğatı; Hasan Hamidulla, Sadri Hamid, Gevher Tuganay, sekä Aisa Hakimcan.Миңнегулов Х. Чит илләрдәге татар әдәбияты һәм матбугаты. Казан утлары, 1993, №7.
Julkaisuja ميللى شيعر وه جرلار, Milli şiyır ve cırlar / Milli şiğer wä cırlar ('Kansallisia runoja ja lauluja'; 1956–1966; A. Hakimcan) Tugan tel 2011, s. 341, 346 عبد الله توقای, Abdulla Tukay / Ğabdulla Tuqay (1966 / 1969; A. Hakimcan, H. R. Shakir) ايسلام دين خاق ديندر, İslam dine haqq dinder ('Islamin usko on oikea usko'; A. Hakimcan, S. Wafin)
Runonäyte Üz avılım Yañapar Kışın mayak utırtalar
olı yul buylarına.
Yañaparnıñ kızlarına
sälam ugıllarına.
Yäş çagımda küp yöredem
kayın çagıllarında.
Şul cirlärne sagınıp cırlıym
iskä töşkän çagımda.
Yörer idem kırlarında
kaytsam Yañaparıma.
Ber tuygançı cırlar idem
utırıp yarlarına.
Hatfä kebek yäşel ülän
üsä İsmät tauında.
Tau yulları, kır yulları
bar da bit uylarımda.
Minem söyep eçkän suım
Mar küpere yanında.
Sarı sazım, Torataşım,
äle dä bit küz aldımda.
Yörer idem, menär idem
zur taunıñ başına.
Tagın ber kat cırlar idem
Basıp koyaş karşında.
Runossa ”Kotikyläni Yañapar”, Aisa muistelee synnyinseutuaan; sen ”Ismät-kukkulan” samettista ruohoa, koivumetsiä ja ”Mar-sillan” läheisyyden vettä. Hän kaipaa takaisin kylään, missä jälleen laulaisi auringon alla.Baibulat, Muazzez: Tampere Habärläre. Toukokuu 2010 (s. 5)
Runo sisällytettiin Sadri Hamidin lehden Ak yul vuoden 1968 julkaisuunHamid, Sadri: Ak yul, nro 3: Oulu 1968 (s. 2).
Yksityiselämä vasen|pienoiskuva|Aisan lapset Räshid ja Aliye. Aisan vaimo oli muslimiksi kääntynyt nokialainen Sylvia ”Särvi” (سروى, Servi; 1904–1965; myös سروى خانم, Servi hanım; ”rouva”), joka otti aktiivisesti osaa tataariyhteisön toimintaan miehensä kanssa.Baibulat 2004, s. 66, 197, 207
Tytär Aliye (1922–2013) oli mukana isänsä näytelmissä ja hänet muistetaan kauniista lauluäänestään. Nuoruusvuosinaan Aliye oli kihloissa Pietarissa syntyneen tataarin Semuk Gubeidullinin (myöh. Alkara) kanssa, joka jatkosodan aikaan toimi pikaveneen kuljettajana kenraali Aaro PajarilleSuomen Islam-seurakunnan veteraaniteos: vastaava toimittaja Tuomo Hirvonen. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 2006. (s. 24, 135). Aisan poika Räshid (Reşid) oli Ilveksessä 1950-luvulla pelannut jääkiekkoilija, jonka ura sittemmin jatkui erotuomarina. Hakimsanit asuivat Kaivokadulla.
Aisan isä oli maanviljelijä Hakimžan Muhametaminov (Hakimcan Muhammed Emin) ja äiti leskeksi jäänyt Marjam Aljautdinova (Meryem Alaeddin; 1863–1947). Isoisä Muhametamin Nurumbajev (Nurımbay) oli Venäjän armeijan sotilas. Liikemies Ymär Sali oli Aisan eno.Baibulat 2004, s. 38
Versioita nimestä
Aisja Hakimsan (alk. Hakimdshan / Hakimsanoff; ven. Айся Хакимджан, Хакимжанов, Aisja Hakimdžan / Hakimžanov).
Tataarilaisittain kirjoitettuna Aisa Hakimcan (tataarin kirjakielellä Гайсә Хәкимҗан, Ğaysə Xəkimcan /ʁɑj'sæ χækimˈʑɑn/). İske imlâ (vanha kirjaimisto): عيسى حکيم جان.
Arabialaisittain nimi kirjoitettuna ajoittain myös pitemmässä muodossa: عيسى حكيم جان بن امين (Ğaysə Xəkimcan bine Əmin).
Lähteet:Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67–68. Moskva: Nauka, 2005. .Беляев, Рамиль: Татары Финляндии – история, интеграция, сохраненне идентичности. Казань, 2019. (s. 152)Leitzinger 1996, s. 131Leitzinger 1996, s. 45 (mišäärimurteen ääntäminen)
Huomautuksia
Galleria
Lähteet
Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Tampereen islamilainen seurakunta, 2004. . Bedretdin, Kadriye: Tugan tel: Kirjoituksia Suomen tataareista. Suomen Itämainen Seura, 2011. . Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. .
Viitteet
Aiheesta muualla
Hakimcanin äiti Meryam, Renat Bekkinin artikkelissa ”Connections between Tatars in Petrograd-Leningrad and Finland during the 1920s and 1930s” ”Toinen paluu” (venäjäksi) Habiburrahman Shakir: Abdulla Tukay, Tampere: Aisa Hakimcan. 1966 Kansalliskirjasto
Luokka:Suomen tataarit Luokka:Tataarinkieliset kirjailijat Luokka:Suomalaiset kauppiaat Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1972 kuolleet Luokka:Teatteriohjaajat