Vjatšeslav Ivanovitš Ivanov (); (16. [J: 28. helmikuuta] 1866 Moskova, Venäjän keisarikunta – 16. heinäkuuta 1949 Rooma, Italia) oli venäläinen runoilija, professori ja taidefilosofi.
Tieteellinen ura Hän oli merkittävä erityisesti symbolistisen taideteorian kehittäjänä. Ivanov toimi vallankumouksen jälkeen Odessassa/Bakussa professorina mutta muutti vuonna 1921/1924 perheineen Italiaan, jossa oli venäläisen kirjallisuuden professorina Padovan ja Firenzen yliopistoissa. Hän julkaisi tutkimuksia helleenisestä Dionysos-kultista, millä on ollut vaikutusta hänen kirjalliseen tuotantoonsa.
Hänen Saksassa julkaistun väitöskirjansa aiheena oli Dionysos-kultti, joka kiehtoi modernisteja niin lännessä kuin Venäjälläkin. Vallankumouksen jälkeen hän oli professorina ja luennoi Bakun yliopistossa vuosina 1920–1924, jossa hän puolusti väitöskirjaansa vuonna 1921. Hänen päätyönään oli antiikin kirjallisuuden kääntäminen ja opetustyö muun muassa Vatikaanissa.
Kirjallinen ura Hän asui Pietarissa vuosina 1905–1913. Ivanovin asunto Tavritšeskaja-kadulla numerossa 35, jota kutsuttiin nimellä Torni (ven. Башня) oli niin kutsuttujen Ivanovin keskiviikkojen pitopaikka – oli yksi 1900-luvun alun Pietarin tunnetuimmista kirjallisuus-filosofisista salongeista.
Ivanov on venäläisen symbolismin omaperäisen version luoja, joka yhdistää kaksi niin kutsutun hopeakauden kirjallisuuden pääsuuntausta – venäläisen kulttuurin paluun kristinuskon hengellisiin perusteisiin ja antiikin, keskiajan ja renessanssin arkkityyppien uuden luovan ymmärryksen. Ivanovin runous ilmentää antiikin yltäkylläisyyden ja kristillisen uhrautumisen ja kärsimyksen kultin yhdistelmää. Pietarin kaupungille omistetuissa runoissa (Tornissa, Pronssiratsastaja, Sfinksit Nevan yllä) Ivanov antaa symbolistisen kuvan kaupungista. 1900-luvun lopulla ja 1910-luvun alussa Ivanov aloitti monia keskusteluja symbolismista Pietarin kirjallisuuspiireissä
Hän julkaisi esikoisteoksensa noin 40-vuotiaana Pietarissa: runokokoelmat Prozratšnost (Läpikuultavuus, 1904), Eros (1907) ja Cor ardens (1911). Hänen runouttaan on moitittu raskassoutuiseksi. Sanasto on arkaaista ja vaikeaa, eikä runojen ajatussisältökään avaudu helposti. Runoissa näkyy tiedemiehen syvällinen perehtyminen antiikin kulttuuriin, uusplatonilaisuuteen sekä länsimaiseen taidekirjallisuuteen ja filosofiaan.
Runokokoelmiensa ansiota hänestä tuli venäläisen symbolismin johtohahmoja. Hän piti kotonaan Torni -nimistä salonkia, jossa nuoret runoilijat pääsivät esille. Vuosina 1913–1920 hän asui perheensä kanssa Moskovassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Venäläiset runoilijat Luokka:Symbolistiset taiteilijat Luokka:Kirjallisuushistorioitsijat Luokka:Venäläiset kääntäjät Luokka:Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde Luokka:Taidefilosofia Luokka:Vuonna 1866 syntyneet Luokka:Vuonna 1949 kuolleet