COVID-19-lääkekehitys on tutkimusprosessi, jonka tarkoituksena on kehittää ennaltaehkäiseviä terapeuttisia reseptilääkkeitä, jotka lieventäisivät vuoden 2019 koronavirustautien (COVID-19) vakavuutta. Alkuvuodesta 2020 vuoteen 2021 useat sadat lääkeyritykset, biotekniikkayritykset, yliopistotutkimusryhmät ja terveysalan organisaatiot kehittivät COVID-19-tautiin tarkoitettuja terapeuttisia lääkeaihioita, jotka olivat prekliinisen tai kliinisen tutkimuksen eri vaiheissa (huhtikuussa 2021 yhteensä 506 lääkeaihiota), ja huhtikuussa 2021 kliinisissä tutkimuksissa oli 419 mahdollista COVID-19-lääkettä.
Jo maaliskuussa 2020 Maailman terveysjärjestö (WHO), Euroopan lääkevirasto (EMA), Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) sekä Kiinan hallitus ja lääkevalmistajat koordinoivat akateemisten ja teollisuustutkijoiden kanssa rokotteiden, viruslääkkeiden ja infektion jälkeisten hoitojen kehittämistä. WHO:n kansainvälisessä kliinisten tutkimusten rekisterissä (International Clinical Trials Registry Platform) kirjattiin 536 kliinistä tutkimusta COVID-19-infektioiden jälkihoitojen kehittämiseksi, ja kliinisessä tutkimuksessa on useita muiden infektioiden hoitoon tarkoitettuja vakiintuneita viruslääkkeitä, joita on tarkoitus käyttää uudelleen.
Maaliskuussa 2020 WHO käynnisti kymmenessä maassa SOLIDARITY-tutkimuksen, johon osallistuu tuhansia COVID-19-tartunnan saaneita henkilöitä ja jossa arvioidaan neljän teholtaan lupaavimman olemassa olevan antiviraalisen yhdisteen hoitovaikutuksia. Huhtikuussa 2020 perustettiin dynaaminen, järjestelmällinen katsaus, jonka avulla seurataan COVID-19-rokotteen ja terapeuttisten lääkeaihioiden rekisteröityjen kliinisten tutkimusten edistymistä.
Lääkekehitys on monivaiheinen prosessi, jossa uuden yhdisteen turvallisuuden ja tehon varmistaminen kestää yleensä yli viisi vuotta. Useat kansalliset sääntelyviranomaiset, kuten EMA ja FDA, ovat hyväksyneet menettelyjä kliinisten testien nopeuttamiseksi. Kesäkuuhun 2021 mennessä kymmenet potentiaaliset infektion jälkeiset hoitokeinot olivat ihmiskokeiden loppuvaiheessa eli vaiheen III-IV kliinisissä tutkimuksissa.
Taustaa
Kaavio lääkekehityksen syklistä
Lääkekehitys on prosessi, jossa uusi tartuntatautirokote tai terapeuttinen lääke tuodaan markkinoille sen jälkeen, kun johtava yhdiste on tunnistettu lääkekehitysprosessin avulla. Siihen kuuluu pieneläimillä ja eläimillä tehtävä laboratoriotutkimus, uuden lääkkeen viranomaisstatuksen hakeminen esimerkiksi FDA:n kautta, jotta kliiniset tutkimukset ihmisillä voidaan aloittaa, ja siihen voi sisältyä vaihe, jossa lääkkeen markkinoille saattamiseksi haetaan viranomaishyväksyntää uuden lääkehakemuksen avulla. Koko prosessi - ideasta prekliinisten laboratoriotestien kautta kliinisten tutkimusten kehittämiseen, mukaan lukien vaiheen I-III tutkimukset - hyväksyttyyn rokotteeseen tai lääkkeeseen kestää yleensä yli kymmenen vuotta.
Termi "prekliininen tutkimus" määritellään laboratoriotutkimuksiksi in vitro ja in vivo, mikä tarkoittaa ehkäisevän rokotteen, viruslääkkeen tai muun infektion jälkeisen hoidon kehittämisen alkuvaihetta, kuten kokeita, joilla määritetään tehokkaat annokset ja toksisuus eläimillä, ennen kuin yhdiste-ehdokas viedään eteenpäin turvallisuus- ja tehokkuusarviointia varten ihmisillä. Lääkekehityksen prekliinisen vaiheen loppuunsaattaminen - jonka jälkeen lääkkeen turvallisuus ja teho testataan riittävällä määrällä COVID-19-tartunnan saaneita ihmisiä (satoja tai tuhansia eri maissa) - on prosessi, joka useiden vuoden 2020 alussa julkaistujen raporttien mukaan vie todennäköisesti 1-2 vuotta COVID-19-hoitojen osalta. Näistä ponnisteluista huolimatta lääkekandidaattien onnistumisprosentti on vain 19 prosenttia, kun ne saavuttavat lopulta viranomaishyväksynnän koko lääkekehitysprosessin aikana tartuntatautien hoidossa.
Vaiheen I tutkimuksissa testataan ensisijaisesti turvallisuutta ja alustavaa annostelua muutamalla kymmenellä terveellä koehenkilöllä, kun taas vaiheen II tutkimuksissa - vaiheen I onnistumisen jälkeen - arvioidaan terapeuttista tehoa COVID-19-taudin hoidossa nousevilla annostasoilla (teho perustuu biomarkkereihin) ja arvioidaan samalla tarkasti mahdollisia haittavaikutuksia, jotka aiheutuvat lääkeaihion (tai yhdistelmähoitojen) mahdollisista haittavaikutuksista, tyypillisesti sadoilla ihmisillä. Mahdollisten COVID-19-lääkkeiden vaiheen II tutkimusten yleinen tutkimusasetelma on satunnaistettu, plasebokontrolloitu ja sokkoutettu, ja ne tehdään useissa eri toimipaikoissa, ja samalla määritetään tarkemmat ja tehokkaammat annokset ja seurataan haittavaikutuksia.
Vaiheen II tutkimusten onnistumisprosentti vaiheeseen III (kaikkien sairauksien osalta) on noin 31 prosenttia ja erityisesti tartuntatautien osalta noin 43 prosenttia. Keskimääräinen toisen vaiheen tutkimus maksaa 57 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (vuoden 2013 dollareissa, mukaan lukien prekliiniset ja vaiheen I kustannukset), riippuen sen kestosta (pidempi on kalliimpi), joka on tyypillisesti muutamasta kuukaudesta kahteen vuoteen. Vaiheen II tutkimuksen menestyksekäs läpivieminen ei ennusta luotettavasti, että lääkeaihioehdokas menestyy vaiheen III tutkimuksessa.
COVID-19:n vaiheen III tutkimuksiin osallistuu satoja tai jopa tuhansia sairaalahoitoon osallistujia, ja niissä testataan hoidon tehokkuutta taudin vaikutusten vähentämiseksi ja seurataan samalla haittavaikutuksia optimaalisella annoksella, kuten monikansallisissa Solidarity- ja Discovery-tutkimuksissa. Ehdokkaat
15 terapeuttisen ehdokkaan kliinisten COVID-19-tutkimusten näyttöverkosto. Ympyrät edustavat interventioita tai interventioryhmiä (luokkia). Kahden ympyrän välissä olevat viivat osoittavat vertailuja kliinisissä tutkimuksissa.
Erään lähteen mukaan (elokuussa 2020) COVID-19-hoitokandidaattien kehittämiseen tähtäävän prekliinisen tai varhaisen vaiheen kliinisen tutkimuksen eri luokkiin kuuluivat mm. seuraavat:
vasta-aineet (81 ehdokasta) viruslääkkeet (31 ehdokasta) solupohjaiset yhdisteet (34 ehdokasta) RNA-pohjaiset yhdisteet (6 ehdokasta) uudelleen käytettävät skanneriyhdisteet (18 ehdokasta).
erilaiset muut terapiaryhmät, kuten tulehduskipulääkkeet, malarialääkkeet, interferonit, proteiinipohjaiset yhdisteet, antibiootit ja reseptoreita muokkaavat yhdisteet. Vaiheen III pivotaalikokeissa arvioidaan, onko lääkeehdokkaalla tehoa nimenomaan tiettyä tautia vastaan, ja - vakavista COVID-19-infektioista kärsivien sairaalahoitoon joutuneiden ihmisten tapauksessa - testataan uudelleen käytettävän tai uuden lääkeehdokkaan tehokasta annostasoa COVID-19-infektiosta johtuvan sairauden (pääasiassa keuhkokuumeen) parantamiseksi. Jos kyseessä on jo hyväksytty lääke (kuten hydroksiklorokiini malariaan), vaiheen III-IV tutkimuksissa määritetään sadoilla tai tuhansilla COVID-19-infektiota sairastavilla ihmisillä jo hyväksytyn lääkkeen mahdollinen laajempi käyttö COVID-19-infektion hoitoon. Elokuussa 2020 yli 500 terapeuttiehdokasta oli prekliinisessä tai faasin I-IV kehitysvaiheessa, ja uusia faasin II-III tutkimuksia on ilmoitettu tehtäväksi sadoille terapeuttiehdokkaille vuoden 2020 aikana.
Lukuisat lääkekandidaatit, joita tutkitaan "tukihoitoina" sairauden aikana esiintyvien vaivojen lievittämiseksi, kuten tulehduskipulääkkeet tai keuhkoputkia laajentavat lääkkeet, eivät sisälly alla olevaan taulukkoon. Muut alkuvaiheen vaiheen II tutkimuksissa olevat lääkkeet tai lukuisat vaiheen I tutkimuksissa olevat hoitokandidaatit eivät myöskään ole mukana. Vaiheen I-II tutkimuksissa olevien lääkeaihioiden onnistumisprosentti on alhainen (alle 12 %), kun ne läpäisevät kaikki tutkimusvaiheet ja saavat lopulta hyväksynnän. Vaiheen III tutkimuksiin päästyään COVID-19-infektioon liittyvien sairauksien - infektio- ja hengityselinsairauksien - hoitokandidaattien onnistumisprosentti on noin 72 prosenttia.
Uudelleen käytettävät lääkeaihiot
Lääkkeiden uudelleenjärjestely (jota kutsutaan myös lääkkeiden uudelleenkäyttöönotoksi) - olemassa olevien lääkkeiden tutkiminen uusiin terapeuttisiin tarkoituksiin - on yksi tieteellisen tutkimuksen linja, jota noudatetaan turvallisten ja tehokkaiden COVID-19-hoitojen kehittämiseksi. Useita nykyisiä viruslääkkeitä, jotka on aiemmin kehitetty tai joita on käytetty SARSin (Severe acute respiratory syndrome), MERS:n (Middle East respiratory syndrome), HIV:n/aidsin ja malarian hoitoon, tutkitaan COVID-19-hoitoina, ja jotkut niistä siirtyvät kliinisiin tutkimuksiin.
COVID-19-pandemian aikana lääkkeiden uudelleenkäytöllä tarkoitetaan kliinistä tutkimusprosessia, jossa nopeasti seulotaan ja määritetään muiden sairauksien hoitoon jo hyväksyttyjen lääkkeiden turvallisuus ja tehokkuus, jotta niitä voitaisiin käyttää COVID-19-infektiota sairastaville. Tavanomaisessa lääkekehitysprosessissa lääkkeen uudelleenkäytön vahvistaminen uuden sairauden hoitoon vaatisi useita vuosia kliinistä tutkimusta - mukaan lukien keskeiset vaiheen III kliiniset tutkimukset - lääkekandidaatille, jotta voitaisiin varmistaa sen turvallisuus ja tehokkuus erityisesti COVID-19-infektion hoidossa. Kasvavan COVID-19-pandemian aiheuttaman hätätilanteen vuoksi lääkkeen uudelleenkäyttöönottoprosessia nopeutettiin maaliskuun 2020 aikana COVID-19-infektiota sairastavien sairaalahoitoa varten.
Kliiniset tutkimukset, joissa käytetään uudelleenkäytettyjä, yleisesti ottaen turvallisia, olemassa olevia lääkkeitä COVID-19-infektiota sairastaville sairaalahoidossa oleville henkilöille, voivat kestää vähemmän aikaa ja niiden kokonaiskustannukset voivat olla alhaisemmat, kun halutaan saavuttaa turvallisuutta (vakavien sivuvaikutusten puuttuminen) ja infektion jälkeistä tehoa osoittavia päätetapahtumia. Näiden etujen hyödyntämiseksi WHO aloitti maaliskuun 2020 puolivälissä nopeutetut kansainväliset vaiheen II-III tutkimukset neljällä lupaavalla hoitovaihtoehdolla - SOLIDARITY-tutkimus - ja vuoden 2020 aikana etenee vaiheen II tai III tutkimuksiin lukuisia muita lääkkeitä, joilla on potentiaalia uudelleenkäytettäväksi erilaisissa sairauden hoitostrategioissa, kuten tulehduskipulääkkeitä, kortikosteroidi-, vasta-aine-, immuunijärjestelmä- ja kasvutekijähoitoja, muun muassa.
Maaliskuussa Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja ehkäisykeskus (CDC) antoi lääkärille suosituksen, joka koski remdesiviirin käyttöä COVID-19:n aiheuttaman keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon joutuneille henkilöille: "Vaikka kliiniset tutkimukset ovat kriittisen tärkeitä tämän lääkkeen turvallisuuden ja tehon määrittämiseksi, kliiniset lääkärit, joilla ei ole mahdollisuutta kliiniseen tutkimukseen, voivat pyytää valmistajan kautta remdesiviiriä myötätuntokäyttöön potilaille, joilla on kliininen keuhkokuume."
Uudet vasta-ainelääkkeet
Lääkkeiden käytön nopeudesta Lääkkeiden käyttö covid-19-virukseen on ymmärrettävästi toiveikas lähtökohta etenkin vakavissa, kriittisissä tilanteissa ja niissä tapauksissa, joissa rokotetta ei ole saatavissa tai siihen ei luoteta. Viruslääkkeiden kehittäminen – mistä esimerkkinä HIV – on kuitenkin hidas prosessi, myös verrattuna rokotekehitykseen; onhan SARS-rokotettakin onnistuttu kehittelemään jo lähes kaksikymmentä vuotta ennen covid-pandemiaa.
Lupaavia tuloksia on kuitenkin saatu aikaan toipilasplasmalla sekä eräillä antiviraalilääkkeillä kuten hydroksiklorokiini, remdesiviiri, molnupiraviiri ja yhdistelmävalmisteilla kuten nirmatrelviiri (jonka vaikuttavia aineita ovat nirmatrelviiri (PF-07321332) ja ritonaviiri) ja Evusheld (sisältää kahta monoklonaalista vasta-ainetta, tiksagevimabia ja silgavimabia). Nämä perustuvat lähinnä hätätilakäyttöön eikä vuoden 2021 marraskuun loppuun mennessä ole kehitetty luotettavaa eikä turvallista lääkehoitoa tautiin toiveista huolimatta.
Valmennusplasma
Passiivista immunisointia toipilas-plasmalla tai hyperimmuuniseerumilla on ehdotettu mahdolliseksi COVID-19:n hoidoksi.