Jalo Aatto Sallinen (3. tammikuuta 1906 Orimattila – 15. syyskuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka 1920–1930-luvuilla kuului kommunistisen nuorisoliikkeen johtohahmoihin. Myöhemmin jatkosodan aikana Sallinen oli yksi maanalaisesti toimineen SKP:n puheenjohtajan Yrjö Leinon poliittisista avustajista. Sallinen sai surmansa pidätyksen yhdeydessä sodan viimeisinä päivinä Helsingin Kalliossa.
Elämä Varhaiset vuodet Orimattilassa kivenhakkaajan poikana syntynyt Sallinen muutti 1920-luvun alussa Helsinkiin, jossa hän työskenteli metallimiehenä ja lähti mukaan kommunistiseen nuorisoliikkeeseen. Vuosikymmenen puolivälissä hän nousi yhdeksi Sosialistisen nuorisoliiton johtohahmoista. Kun viranomaiset lakkauttivat järjestön syksyllä 1926 Sallinen sai poliittisesta toiminnastaan puolentoista vuoden vankeusrangaistuksen. Vapauduttuaan hän jatkoi SNL:n seuraajaksi perustetun Suomen kommunistisen nuorisoliiton johtotehtävissä. Vuonna 1929 Sallinen valittiin Suomen Ammattijärjestön perustaman nuorisojaoston puheenjohtajaksi. Sallinen lähti vielä samana vuonna Neuvostoliittoon, jossa hän opiskeli Leningradissa Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Vuonna 1933 Sallinen palasi salaa Suomeen ja hänet määrättiin Kemiin SKP:n piiriorganisaattoriksi. Sallinen pidätettiin uudelleen marraskuussa ja keväällä hän sai 6 vuoden kuritushuonetuomion.
Sota-aika Sallinen vapautui talvisodan päätyttyä, jonka jälkeen hänet nimitettiin Helsingissä koottuun SKP:n uuteen kahdeksanhenkiseen johtoelimeen.Rislakki 1985, s. 171. Kesäkuun 1941 kommunistipidätysten myötä puolueen rivit harvenivat entisestään, jolloin puheenjohtaja Yrjö Leino nosti Sallisen ja Arnold Salmisen lähimmiksi avustajikseen. Sallisen rooli oli aikaisemmin jäänyt niin vähäiseksi, että hän onnistui välttämään pidätyksen.Rentola 1994, s. 378–379. Sallisen päätehtäväksi muodostui rauhantyö, johon liittyi muun muassa sodanvastaisen materiaalin toimittamista ja levittämistä. Syksyllä 1941 hän oli perustamassa sotilaille, kutsuntaikäisille ja työvelvollisille suunnattua Suomen Kansan Vapauden Liittoa. Kesällä 1942 Sallinen jäi Leinon ainoaksi avustajaksi, kun viranomaiset pidättivät lähes 60 SKP:n toimitsijaa.Rentola 1994, s. 404–405.
Kuolema Syyskuussa 1944 vain neljä päivää ennen Moskovan välirauhan allekirjoittamista viisi Päämajan valvontaosaston miestä tuli pidättämään Sallista Pengerkatu 18:ssa sijaitsevasta asunnosta. Asunnosta kuului tappelun ääniä ja Sallinen sai ilmeisesti surmansa pidätyksen yhteydessä. Sisaren Valpolta saaman selityksen mukaan hän teki itsemurhan. Sallinen haudattiin Malmin hautausmaalle jatkosodan päättymisen jälkeen 1. lokakuuta 1944. Tapahtumasta muodostui suurmielenosoitus, joka samalla oli laillistetun SKP:n ensimmäinen julkinen tilaisuus. Hautajaisissa puhuivat muun muassa Sallisen elämänkumppani Aili Mäkinen sekä Veikko Sippola.Rislakki 1985, s. 159. Vuonna 1946 Sallisen jäännökset siirrettiin Malmin hautausmaan Fasismin vastustajien yhteishautaan.
Lähteet
Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomalaiset toisen maailmansodan henkilöt Luokka:Vuonna 1906 syntyneet Luokka:Vuonna 1944 kuolleet