Valkosaumameriahven (Plectropomus areolatus) on meriahventen (Epinephelidae) heimoon kuuluva indopasifisella merialueella tavattava kalalaji. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee sen vaarantuneeksi lajiksi. Valkosaumameriahvenen on raportoitu aiheuttavan ciguatera-myrkytystä.
Koko ja ulkonäkö 250px|vasen|pienoiskuva|Valkosaumameriahven Egyptissä. Valkosaumameriahven saavuttaa tavallisesti noin 60 senttimetrin pituuden (TL) ja voi kasvaa enintään 80 senttimetrin mittaiseksi (TL). Pään, ruumiin, selkäevän, peräevän ja pyrstön pohjaväritys vaihtelee vaalean vihertävän harmaasta ruskeaan tai ruskehtavan punaiseen ja niissä on tiheään sinisiä tummareunaisia pupillia pienempiä täpliä. Rintaevien ruotojen välillä on tummanruskea tai musta kalvo. Pyrstön takareuna on valkea ja sen etupuolella on usein musta juova.
Valkosaumameriahvenella on kylkiviivallaan 83–97 suomua. Selkäevässään lajilla on 7–8 piikkiruotoa ja 10–12 pehmeää ruotoa. Peräevässään valkosaumameriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa. Rintaevissään sillä on 15–16 pehmeää ruotoa.
Levinneisyys ja elintavat Valkosaumameriahventa tavataan Punaisessameressä, Malediiveilla, Kookossaarilla sekä Tyynenmeren länsiosissa, missä sen levinneisyys ulottuu Riukiusaarilta Australian Queenslandiin ja idässä Marshallsaarille, Phoenixsaarille, Samoalle, Fidžille ja Uuteen-Kaledoniaan. Laji elää runsaasti korallia kasvavilla alueilla laguuneissa ja riuttojen merenpuoleisissa osissa.
Valkosaumameriahvenen ravintoa ovat yksinomaan kalat. Naaras tulee sukukypsäksi 32-senttisenä ja koiras 39-senttisenä. Se on mahdollisesti protogyyninen hermafrodiitti (kaikki yksilöt aluksi naaraita ja muuttuvat myöhemmin koiraiksi). Lajin on havaittu voivan elää jopa 13-vuotiaaksi. Valkosaumameriahventa kalastetaan intensiivisesti koko sen levinneisyysalueella. Sen populaatiot pienenivät liikakalastuksen takia 1990-luvun lopulta 2010-luvun lopulle arviolta 30–50 prosentilla ja ovat edelleen laskusuunnassa.
Lähteet
Luokka:Meriahvenet