alt=|pienoiskuva|300x300px|Pariisilaista muotia vuonna 1822. Naisella on päässään bahytti. alt=|pienoiskuva|300x300px|Naisella ja miehillä on kaavun päällä viitta. Vaatemuoti länsimaissa 1820-luvulla seurasi empire-muodin päättymistä. Ajan muotia leimasi naisten vaatteiden osalta korsetin paluu takaisin käyttöön ja mekon vyötärön laskeutuminen lähemmäs naisen omaa vyötäröä, hameen leveneminen empireaikaan verrattuna, hihojen pullistuminen ja koristelujen lisääntyminen mekoissa. Toisaalta kaula-aukko tuli mekoissa peittävämmäksi ja kaulus saattoi sitä vastoin leventyä lähes hartioille asti. 1820-luvun puolivälissä myös naisten hatuista tehtiin suurempia. Miesten pukeutumisessa pitkät ja löysemmät housut vahvistivat paikkaansa, mutta housujen kireyden osalta muoti muuttui moneen kertaan 1820-luvun aikana. 1820-luvun miesten takit olivat aluksi tyköistuvia ja vyötäröä korostavia, kunnes niiden malli muuttui 1830-lukuun mennessä löysemmäksi tai niiden rinnalle tuli löysempi takkimalli mukavuuden vuoksi.
Naisten muoti Naisten muodissa hame alkoi 1820-luvun aikana vähitellen leventyä, ja helman röyhelökoristeiden määrä lisääntyi. Myös hihat alettiin ommella entistä pulleammiksi lampaanlapahihoiksi viimeistään vuodesta 1825 lähtien. Mekkoja koristeltiin myös kirjonnalla ja reikäompeleella. Mekkoja alettiin valkoisen lisäksi tehdä jälleen myös värikkäistä kankaistaKöhler 1963, s. 421.. Hameen ja yläosan välinen sauma laskeutui rintojen alapuolelta lähemmäs vyötäröä, ja vyötäröä alettiin jälleen korostaa. Vyötärön korostamisen takia korsetti tuli jälleen muotiin 1820-luvulla.
Kaula-aukosta tuli aikuisten naisten muodissa aiempaa peittävämpi, ja kaulus alkoi 1820-luvun aikana levetä niin, että se lepäsi lähes hartioilla. Lasten vaatteissa kaula-aukko säilyi varsin avoimenaFoster 1992, s. 44.. Pitkät hartialiinat pysyivät kuitenkin yhä muodissa.Hansen 1957, s. 80–83.Hansen 1957, s. 142. Naiset saattoivat pitää mekkojen kanssa myös vyötä. Jos mekko oli valkoinen, vyö oli tavallisesti värikäs.
Naisten kenkämuodissa kengät säilyivät matalina, mutta niiden kärjistä alettiin tehdä nelikulmaisia ja ne kiinnitettiin jalkaan nilkan ympäri sidotuilla nauhoilla. Päähineistä hilkat, bahytit eli kuomumaiset hilkat ja leveälieriset hatut olivat muodikkaita.Foster 1992, s. 46. Muodikkaista hatuista tuli vuodesta 1825 alkaen aina vain suurempia.Foster 1992, s. 48.
Miesten muoti Miesten housut olivat nilkkapituiset, ja niiden muodikas malli vaihteli muutaman vuoden välein: 1820-luvun alussa housut olivat kireät polvista ja alaspäin levenevät. Vuoden 1825 aikaan housut alettiin taas ommella kireiksi koko pituudeltaan, ja 1820-luvun lopussa ne olivat reisistä löysemmät, ja kiristyivät vähitellen kunnes ne olivat nilkoissa ihonmyötäiset.Köhler 1963, s. 409–410. Housut saattoivat olla ylhäältä niin väljät, että kantajan lantio näytti leveämmältä. Housujen lahkeissa saattoi olla jalkapohjan ali kulkevat hihnat. Muodissa säilyi myös ratsastusasu, joka koostui hännystakista, saappaista ja kireistä housuista.
Miesten takit olivat tyköistuvia, mikä korosti vyötäröä. 1820-luvun alussa takkien liepeistä tuli neliskulmaisia ja entistä leveämpiä.Foster 1992, s. 45. 1830-lukuun mennessä myös vähemmän tyköistuvia takkeja alettiin ommella siksi, koska tiukasti istuvat takit saattoivat olla päällä epämukavia ja rajoittaa liikettä.Köhler 1963, s. 403.
Läpi 1820-luvun miesten muodissa suosittua oli pitää ulkona pitkää kaapua ja sen päällä 2–4 viittaa päällekkäin niin, että alin viitta oli kaikista suurin ja päällimmäiset viitat paljastivat alla olevat kerrokset. Viitat sidottiin etupuolelta kangasnauhalla ja niitä oli tavallista koristella turkiksella. Viittojen kerrostaminen ei ollut 1820-luvulle ainutlaatuista, vaan se oli alkanut jo 1800-luvun alussa. 1820-luvun aikana kerrostettujen viittojen määrä väheni ja alimmainen viitta piteni niin, että se ulottui lopulta ranteisiin asti. Päällimmäisestä viitasta tuli puolestaan aiempaa leveämpi.Köhler 1963, s. 416–417.
Miesten muodissa tapana oli pitää erillistä pellavakaulusta, joka tärkättiin hyvin kovaksi niin, että se osoitti ylös leukaa kohden. 1820-luvun aikana kauluksen korkeus kasvoi niin paljon, että se ulottui lopulta leukaan asti.Köhler 1963, s. 406. Kaulassa oli läpi 1820-luvun muodikasta pitää kauluksen päällä huivia, joka sidottiin etupuolelta rusetille ja kovetettiin sivuilta villisian harjaksilla tai "valaanluulla".Köhler 1963, s. 413. Muita yleisiä asusteita olivat kävelykepit ja pinssit.
Miesten päähinemuodissa hyvin suosittuja olivat olleet jo 1800-luvun alusta silinterihatut. 1820-luvulla miehet saattoivat pitää matkustaessaan tai metsästäessään myös baretin kaltaisia lipallisia lakkeja, koska ne olivat silinterihattua mukavammat ja helpommat pitää päässä.Köhler 1963, s. 418–419.
Katso myös Vaatemuoti länsimaissa 1830-luvulla Lähteet
Foster, Vanda: A visual history of costume : The nineteenth century. Lontoo: Batsford, 1992. . Hansen, Henny: Muotipuku kautta aikojen. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1957. Köhler, Carl: A History of Costume. New York: Dover Publications, Inc, 1963. .
Viitteet
1820