Beyoncé Giselle Knowles-Carter ([biˈjɒnseɪ], o.s. Knowles; s. 4. syyskuuta 1981 Houston, Texas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, näyttelijä ja liikenainen. Beyoncé tuli 1990‑luvulla tunnetuksi perustamansa tyttöryhmä Destiny’s Childin jäsenenä. Hän oli 15-vuotias, kun yhtye teki läpimurtonsa ja nosti hänet maailmanlaajuiseen suosioon.
Beyoncé aloitti soolouransa esikoisalbumillaan Dangerously in Love vuonna 2003. Destiny’s Childin hajottua vuonna 2005 hän julkaisi menestysalbumit B’Day (2006) ja I Am... Sasha Fierce (2008). Oman Parkwood Entertainment -levy-yhtiönsä kautta Beyoncé on julkaissut studioalbumit 4 (2011), Beyoncé (2013) ja Lemonade (2016) sekä albumitrilogian kaksi ensimmäistä albumia Renaissance (2022) ja Cowboy Carter (2024).
Beyoncé on tunnettu vahvasta laulutekniikastaan, lavaenergiastaan ja visuaalisesti näyttävistä konserteistaan. Hänelle ovat myös ominaisia kokeilevat soundit ja yllätysjulkaisut ilman ennakkomainontaa. Beyoncén tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa ”Crazy in Love”, ”Irreplaceable”, ”Single Ladies (Put a Ring on It)” ja ”Halo”. Hän on menestynyt myös näyttelijänä esimerkiksi musikaalissa Dreamgirls (2006).
Beyoncé on myynyt maailmanlaajuisesti noin 200 miljoonaa levyä, ja hän on historian eniten Grammy-palkintoja voittanut artisti. Aikakauslehti Time nimesi Beyoncén 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon vuonna 2023.
Lapsuus ja nuoruus Perhe ja musiikkiharrastukset Beyoncé Giselle Knowles syntyi Houstonissa 4. syyskuuta 1981. Hän on Mathew Knowlesin ja Celestine ”Tina” Knowlesin esikoinen. Beyoncén isä on taustaltaan afroamerikkalainen ja äiti Louisianan kreoli (afrikkalaista, ranskalaista ja alkuperäisamerikkalaista perimää). Pari oli mennyt naimisiin kaksi vuotta ennen Beyoncén syntymää. Hänen etunimensä on muunnelma äitinsä ranskankielisestä tyttönimestä Beyincé. Beyoncén pikkusisko Solange syntyi vuonna 1986. Viiden vuoden ikäerosta huolimatta siskokset ovat läheisiä, ja Beyoncé piti usein huolta sisarestaan sekä kotona että koulussa.Pointer 2014, s. 2–4.
Beyoncén molemmat vanhemmat ovat lähtöisin köyhistä oloista. Mathew Knowles halusi menestyä liike-elämässä, ja hänestä tuli lopulta Xeroxin myyntipäällikkö. Vuosi Beyoncén syntymän jälkeen Tina Knowles perusti säästöillään kampaamon. Beyoncé kasvoi hyvätuloisessa perheessä, mikä näkyi myös heidän elämäntyylissään. He asuivat lähinnä varakkaiden mustaihoisten asuttamalla alueella, jota kutsuttiin nimellä Third Ward. Perhe kävi ensin katolisessa kirkossa, mutta siirtyi myöhemmin metodistikirkkoon. Beyoncé oli isänsä tavoin musikaalinen, ja hän tanssi jo taaperoikäisenä muun muassa Michael Jacksonin, Luther Vandrossin ja Princen levyjen tahtiin.Pointer 2014, s. 4–9.
Beyoncé oli ujo lapsi, joten hänen vanhempansa ilmoittivat hänet tanssikouluun sosiaalisten taitojen vahvistamiseksi. Tanssinopettaja huomasi Beyoncén musiikilliset lahjat, ja esiintyminen toi hänelle itsevarmuutta. Beyoncén intohimo musiikkiin syttyi, kun hän lauloi koulunsa kykykilpailussa seitsemänvuotiaana John Lennonin kappaleen ”Imagine”. Hänen esityksensä jätti varjoonsa kaikki muut kilpailijat, joista osa oli 15–16-vuotiaita. Vuonna 1990 yhdeksänvuotias Beyoncé meni musiikkiin erikoistuneeseen Parker Elementary Schooliin, missä hän lauloi koulun kuorossa. Lisäksi hän toimi metodistikirkon kuoron solistina kaksi vuotta ja alkoi kirjoittaa omia sanoituksiaan. Beyoncé esiintyi lapsena paikallisissa kykykilpailuissa ja kehitti jo silloin alter egonsa Sasha Fiercen. Beyoncésta poiketen Sasha oli lavalla peloton ja kesti ankarimmankin kritiikin. Beyoncé luopui alter egostaan vasta 2010.Pointer 2014, s. 16, 17.
Girls Tyme
Beyoncé ystävystyi koulussa luokkatoverinsa LaTavia Robersonin kanssa. He menivät yhdessä koe-esiintymiseen, jossa etsittiin uutta paikallista lapsiyhtyettä. Tuomarit vakuuttuivat Beyoncén ja LaTavian taidoista ja laittoivat heidät kolmen muun tytön kanssa yhtyeeseen nimeltä Girls Tyme. Pian mukaan liittyi Beyoncén ikätoveri Kelly Rowland, joka oli vastikään muuttanut Houstoniin äitinsä kanssa. Vaikeista oloista tulleesta Kellystä tuli läheinen Knowlesin perheen kanssa, ja hän muutti 1991 heille asumaan. Viihdealalla työskennellyt Andretta Tillman alkoi järjestää yhtyeen asioita, mutta vielä tuossa vaiheessa tytöt esiintyivät lähinnä omaksi huvikseen.Pointer 2014, s. 17–20.
Vuonna 1993 Girls Tyme osallistui Star Search -ohjelmaan, joka oli silloin Yhdysvaltain suosituin kykykilpailu. Ryhmä kilpaili ohjelman lauluosiossa, mutta jäivät toiselle sijalle. Robersonin mukaan he hävisivät huonon kappalevalinnan takia. Yhtyeen jäsenet olivat tuossa vaiheessa Beyoncé, Kelly ja LaTavia, ja vasta Star Searchin jälkeen siihen liittyi luokkatoveri LeToya Luckett.Pointer 2014, s. 24–26.
13-vuotiaana Beyoncé aloitti opiskelun Kinderin esittävien taiteiden lukiossa Houstonissa, muttei valmistunut. Hänen isänsä Mathew Knowles alkoi tosissaan ajaa Girls Tymea kohti ammattilaisuraa popvaikutteisena r&b-yhtyeenä. Hän hankki heille ensimmäisen sopimuksen Elektra Recordsilta, mutta se raukesi vuoden sisällä. Mathew Knowles jätti lopulta työnsä Xeroxilla toimiakseen kokopäiväisesti Girls Tymen managerina, jolloin perhe joutui taloudellisesti tiukoille ja joutui muuttamaan pienempään asuntoon.Pointer 2014, s. 30–32. Sitä seurasi Beyoncén vanhempien puoli vuotta kestänyt ero.
Mathew’n järjestämät harjoitusleirit veivät lopulta Beyoncén ja hänen yhtyetovereidensa kaiken ajan, joten heidän koulunkäyntinsä jäi taka-alalle. Lopulta he opiskelivat tuutorien kanssa eivätkä enää tehneet tavallisia teini-ikäisten juttuja. Yhtye muun muassa harjoitteli harmonioita laulamalla juoksulenkeillä, koska heidän laulunsa oli kuulostettava tanssirutiinin yhteydessä puhtaalta. Mathew järjesti yhtyeelle myös satunnaisia keikkoja muun muassa Six Flags AstroWorld -teemapuistossa.Pointer 2014, s. 26–29.
Ura
Uran alku Destiny’s Child -yhtyeessä
pienois|pysty=0.7|Beyoncé vuonna 2001. Vuonna 1996 ryhmä otti uuden nimen Destiny’s Child, joka viittaa Jesajan kirjaan. Yhtyeen läpimurto tapahtui samana vuonna, kun he saivat managerisopimuksen kalifornialaiselta Grass Roots Entertainmentilta. Destiny’s Child koe-esiintyi 1997 New Yorkissa Columbia Recordsin a&r-johtaja Teresa LaBarbera Whitesille, joka tarjosi heille levytyssopimusta. Allekirjoitettuaan sopimuksen ryhmä alkoi välittömästi tehdä ensialbumiaan. Levyn ensimmäinen hitti oli vuonna 1998 julkaistu ”No, No, No Pt. 2”, joka otti kolmannen sijan Yhdysvaltain singlelistalla. Esikoisalbumi Destiny’s Child myi kohtuullisesti.Pointer 2014, s. 37, 38, 40. Yhtyeen toinen albumi The Writing’s on the Wall oli ensimmäinen, jossa Beyoncé oli mukana laulunkirjoittajana ja yhtenä tuottajana. Levy julkaistiin heinäkuussa 1999, ja siitä tuli sekä myynti- että listamenestys. Singlet ”Bills, Bills, Bills”, ”Say My Name” ja ”Jumpin’ Jumpin’” saivat suuren listasuosion myös ulkomailla. ”Say My Name” muodostui yhtyeen suurimmaksi hitiksi, ja se voitti vuonna 2001 parhaan r&b-ryhmän lauluesityksen ja parhaan r&b-kappaleen Grammy-palkinnot.Pointer 2014, s. 42–45. The Writing’s on the Wall on edelleen historian myydyimpiä r&b-albumeja. Sisäiset ristiriidat alkoivat kuitenkin sotkea yhtyeen kuvioita.Pointer 2014, s. 45.
Destiny’s Child koki vuosituhannen vaihteessa useita jäsenmuutoksia, ja kuuluisimman kokoonpanon muodostivat Beyoncé, Kelly Rowland ja Michelle Williams. Yhtyeen kolmas albumi Survivor ilmestyi toukokuussa 2001 ja oli maailmanlaajuinen myyntihitti, kun taas singlelistan kärkisijan ottivat ”Independent Women Part I” ja ”Bootylicious”. Nimikappale ”Survivor” nousi listan toiselle sijalle. Beyoncé oli jälleen kirjoittamassa ja tuottamassa suurta osaa levyn lauluista, ja ”Survivor” toi yhtyeelle kolmannen Grammy-palkinnon. Destiny’s Child lykkäsi vuoden 2001 Euroopan kiertuettaan syyskuun 11. päivän terrori-iskujen takia. He lähtivät keväällä 2002 maailmankiertueelle, jonka jälkeen yhtye jäi tauolle jäsenten keskittyessä soolouriinsa.Pointer 2014, s. 81, 82.
Mathew’n lisäksi Beyoncén äiti Tina oli stailaajana vahvasti mukana Destiny’s Childin arjessa. Hän piti myös huolen, että suosio ei noussut hänen tyttärensä päähän. Beyoncé muisteli myöhemmin äitinsä olleen tarkka siitä, että hän piti jalkansa maassa menestyksestä huolimatta. Hän pyrki elämään normaalia elämää julkisuuden ulkopuolella ja käymään kotonaan Houstonissa joka kuukausi.Pointer 2014, s. 39, 62.
Dangerously in Love, yhtyeen hajoaminen ja B’Day
Beyoncén ensimmäinen sooloprojekti oli fiittaus rap-artisti ja tuottaja Jay-Z:n kappaleella ”’03 Bonnie & Clyde”, ja he ovat tehneet jatkossa yhteistyötä myös Beyoncén soolouralla. Beyoncé esiintyi kappaleen musiikkivideolla Jay-Z:n tyttöystävänä, mikä laittoi liikkeelle huhuja parisuhteesta, erosta ja kihlauksesta. Kaksikko olikin aloittanut seurustelun jo Beyoncén ollessa 19-vuotias, mutta eivät kommentoineet asiaa julkisesti moneen vuoteen.Pointer 2014, s. 83, 84.
Vuonna 2002 Beyoncé alkoi tehdä ensimmäistä sooloalbumiaan Dangerously in Love. Samana vuonna hänen taitonsa muusikkona tunnustettiin Vuoden laulunkirjoittajan ASCAP-palkinnolla. Hän halusi tuoda musiikissaan esille jo tunnetusta Destiny’s Childin soundista poikkeavan oman särmänsä: modernia r&b:tä sekoituksella hip hopia ja funkia. Toukokuussa 2003 julkaistu esikoissingle oli ”Crazy in Love”, jolla Jay-Z teki rap-osuuden. Single ampaisi heti listaykköseksi Yhdysvalloissa, jossa se piti kärkisijaa kahdeksan viikkoa. Musiikkikriitikot kutsuivat kappaletta ”padalliseksi energiaa” ja ”tarttuvaksi kesähitiksi”. Itse albumikin myi platinaa muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Seuraavat singlet ”Baby Boy”, ”Me, Myself and I” ja ”Naughty Girl” olivat niin ikään listamenestyksiä.Pointer 2014, s. 90, 91.
oikea|pienois|pysty|Beyoncé esittämässä kappaletta ”Listen” Münchenissä vuonna 2007. Beyoncé sai vuonna 2004 viisi Grammya albumilla Dangerously in Love, vaikkei levy-yhtiö pitänyt albumia kaupallisesti lupaavana. Hän myös esiintyi muun muassa Super Bowlin avajaisissa laulamalla kansallislaulun ”Star-Spangled Banner” ja edusti gaaloissa ja juhlissa ensi kertaa sooloartistina. Beyoncén mukaan vuodet 2003–2004 olivat ”hyvin kiihkeää aikaa”. Marraskuussa 2003 hän aloitti ensimmäisen, loppuunmyydyn soolokiertueensa Dangerously in Love Tour.Pointer 2014, s. 96, 97, 102, 103. Julkisuuden varjopuolena oli tuleminen tunnistetuksi jopa naisten wc:ssä, joten hänen mukanaan alkoi liikkua turvamies.Pointer 2014, s. 99.
Destiny’s Child julkaisi marraskuussa 2005 viimeisen studioalbuminsa Destiny Fulfilled, ja sen hitti oli ”Lose My Breath”. Vuonna 2005 yhtye lähti Destiny Fulfilled... and Lovin’ It -maailmankiertueelle, jonka puolivälissä Barcelonassa he ilmoittivat lopettavansa. Destiny’s Child julkaisi kokoelmalevyn #1’s lokakuussa 2005 ja he saivat tähden Hollywood Walk of Famelle maaliskuussa 2006.Pointer 2014, s. 115, 119, 122.
Beyoncé alkoi heti Dreamgirls-roolinsa jälkeen työstää toista sooloalbumiaan B’Day, joka syntyi hänen roolihahmonsa inspiroimana ja juhlisti naisten itsenäisyyttä ja oikeutta sukupuoliseen tasa-arvoon. Hän ei kertonut asiasta levy-yhtiölleen tai isälleen, joka oli edelleen hänen managerinsa, koska halusi työskennellä ilman aikarajaa. Jay-Z oli mukana tekemässä useaa albumin kappaletta ja oli fiittaajana ensimmäisellä singlellä ”Déjà Vu”, joka ilmestyi kesäkuussa 2006. Beyoncén mukaan yhteistyö Jay-Z:n kanssa muutti hänen sävelkorvaansa ja sai hänet luopumaan tavallisista pop-biiteistä. B’Day julkaistiin syyskuussa Beyoncén 25-vuotispäivänä, ja sen menestys oli valtava. Albumin toinen kansainvälinen single ”Irreplaceable” oli Yhdysvaltain singlelistan kärjessä kymmenen viikkoa. Myös singlet ”Ring the Alarm”, ”Get Me Bodied” ja ”Green Light” saivat kohtalaista menestystä. Vuoden 2007 Grammy-gaalassa Beyoncélla oli viisi ehdokkuutta, joista hän sai parhaan modernin r&b-albumin palkinnon.Pointer 2014, s. 126–128, 137.