pienoiskuva|Naisia 1300–1400-luvuilla.Ylävasen: Christine de Pisan lukee miehille.Yläoikea: Nainen menee naimisiin.Alavasen: Nainen opettaa geometriaa. Hän on luultavasti geometrian henkilöitymä.Alaoikea: Nainen maalaa omaakuvaa. Naisilla saattoi olla keskiajalla tiukkojakin yhteiskunnan asettamia odotuksia käytöksensä ja ottamiensa roolien suhteen, mutta toisaalta monia rooleja ja työtehtäviä oman yhteisönsä sisällä.

Naiset saattoivat mennä naimisiin ja perustaa perheen tai muuttaa nunnaluostariin. Keskiajalla suurin osa Euroopan asukkaista eli maaseudulla, ja naisten kodin ulkopuoliset työpaikat rajoittuivat tavallisesti torikauppiaan työhön. Kaupunkilaisnaisilla saattoi kuitenkin olla monenlaisia työpaikkoja kodin ulkopuolella. Jotkut naiset pystyivät myös elättämään itsensä kodin ulkopuolisella työllä, vaikka naisten palkka olikin 68–75 prosenttia samaa työtä tekevän miehen palkasta. Tärkeiksi naisten tekemiksi töiksi keskiajalla nähtiin etenkin monet kodin sisäiset työt. Vuoden 1180 jälkeen jotkut keskieurooppalaiset lesket ja naimattomat naiset saattoivat ryhtyä myös begiineiksi.

Keskiajan naiskuva

pienoiskuva|Naiset järjen, hyveen ja kohtalon henkilöityminä. Keskiajan Länsi-Euroopassa kirkolla oli merkittävästi vaikutusvaltaa ihmisten käytökseen ja asenteisiin.Setälä 1996, "Pappiskatseesta naisten elämään". Kirkko rinnasti naiset Raamatun Eevaan, joka oli aikoinaan himokkuudellaan aiheuttanut maailmaan kärsimyksen ja kuoleman. Koska Eeva oli nainen, kaikilla naisilla oli pohjimmiltaan sama luonto kuin hänellä, ja ongelmia välttääkseen yhteiskunnan oli hallittava naisia. Keskiajan naiskuvan mukaan naiset eivät kyenneet hallitsemaan erinäisiä halujaan eivätkä ruumistaan, vaan ruumis hallitsi naista. Alempisäätyisten naisten nähtiin olevan kykenemättömiä hallitsemaan seksuaalisia halujaan. Toisaalta kirkko perusteli naisten hallintaa toisella Raamatun luomiskertomuksista, jossa Jumala luo kuvakseen ensin miehen ja hänen jälkeensä naisen miehen kylkiluusta. Kirkko tulkitsi kertomuksen siten, että nainen oli luotu miestä varten ja häntä alempiarvoiseksi, ja siksi oli luonnollista, että nainen palveli miestä ja mies määräsi naista. Yleisen käsityksen mukaan naiset olivat myös syntyjään tarkoitettuja olemaan passiivisia ja sallimaan vain miesten toimia sellaisissa rooleissa, jotka vaativat tietoa tai vallankäyttöä. Kirkko näki, että naisten tuli pitää esikuvanaan Neitsyt Mariaa.Setälä 1996, s. 9–10.Katajala-Peltomaa & Toivo 2009, s. 17–27. Oppinut ajattelu yhdisti naisiin sellaiset piirteet kuin tyhmyyden ja järjettömyyden.Klemettilä 2008, s. 176. Naiset saattoivat kuitenkin toimia myös eri hyveiden henkilöityminä taiteessa.Klemettilä 2008, kuva 39.

Kirkko piti epäpuhtaana synnyttänyttä tai kuukautisia potevaa naista, ja synnytyksen jälkeen yleinen tapa olikin kirkottaa nainen eli viedä hänet kirkkoon rituaalisesti puhdistettavaksi. Keskiaikaisesta lähdemateriaalista päätellen naiset pitivät kirkottamista positiivisena juhlatapahtumana, jossa he kiittivät Jumalaa lapsesta ja johon heidän oli hyväksyttyä pukeutua tavallista juhlavammin.Klemettilä 2008, s. 201.

Keskiajalla esiintyi myös naisia kohtaan myönteisiä asenteita, ja jotkut ihmiset kävivät naisten rooleista ja oikeuksista myös väittelyä. Myönteinen asenne saattoi olla melkein samanlaista kuin varhainen feminismi.Klemettilä 2008, s. 212–213. 1100–1200-luvuilla Ranskan, Italian ja Saksan alueilla vallitsi ritarikulttuuri. Ainakin siihen aikaan yhteiskunnan käytössäännöt tähdensivät muiden naisten lisäksi etenkin yläluokan naisten kunnioittamista ja jopa ihailua tai jumalointia.Klemettilä 2008, s. 68.

Naiset lainsäädännössä Osassa Eurooppaa lainsäädäntö salli sen, että tyttäret perivät miespuolisilta sukulaisiltaan omaisuutta. Lainsäädäntö vaihteli kaupungeittain.Setälä 1996, s. 68–69. Laki suojasi myös naisten omaisuutta ja perintöosaa mahdollisilta aviomiehen väärinkäytöksiltä.Klemettilä 2008, s. 206. 1100-luvulla myötäjäiset tulivat lainsäädännössä uudelleen käyttöön korvaamaan huomenlahjaa. Myötäjäiset saattoivat koostua taloustavaroista eli esimerkiksi kotieläimistä, käteisestä ja vaatteista. Nainen saattoi haastaa miehensä oikeuteen ja vaatia häneltä myötäjäistensä hallintaa, mikäli mies ei kyennyt pitämään niistä huolta. Toisaalta naisen velvollisuus oli käyttää takaisin saamansa myötäjäiset perheen elättämiseen.Setälä 1996, s. 64–67.

1100-luvun jälkeen lainsäädäntö alkoi nähdä naiset ihmisinä, joilla oli yhteisössä vaikutusvaltaa, ja heidät alettiin nähdä sosiaalisten rakenteiden osana ja talouselämässä tuottajina ja kuluttajina. Nunnat, begiinit ja erakot alkoivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään enemmän kirjoittamalla, opiskelemalla ja myös arvostelemalla ympäröivää yhteiskuntaa tai kirkkoa. Mustan surman jälkeen 1300-luvun puolivälissä yhteiskunta alkoi julkisesti antaa arvoa naisten kotitalouksissa tekemälle työlle.

Bordellit olivat alueesta riippuen enemmän tai vähemmän säänneltyjä. 1400-luvulta lähtien viranomaiset alkoivat säännellä bordellien toimintaa enemmän varmistaakseen niissä työskentelevien prostituoitujen hyvinvoinnin. Uudet säännökset ottivat huomioon ylityöt ja ylimääräiset työtehtävät, fyysisen väkivallan, palkkauksen ja vasten naisen tahtoa harjoitetun prostituution.Klemettilä 2008, s. 203.

Naisiin kohdistuva väkivalta Lähtökohtaisesti miesten naisiin kohdistama väkivalta oli keskiajalla erittäin paheksuttua. Yhteiskunta piti naisia suojelun kohteina, ja lainsäädäntö suojasi heitä niin sodanKlemettilä 2008, s. 50. kuin rauhankin aikoina tapahtuvalta fyysiseltä ja seksuaaliselta väkivallalta. Raskaana olevan naisen surmaaminen oli erityisen vakava rikosKlemettilä 2008, s. 253.. Joillain alueilla lainsäädäntö ei kuitenkaan tunnustanut asiakkaan prostituoituun kohdistamaa tai avioliitossa tapahtunutta raiskausta. Jos työnantaja kohdisti naispalvelijaan seksuaaliväkivaltaa, palvelija harvoin nosti asiasta kanteen eivätkä kaikki kanteet johtaneet tuomioon. Osa tapauksista sai kuitenkin huomiota.Klemettilä 2008, s. 122–123.

Aviomiehen vaimoon kohdistama fyysinen väkivalta oli tietyssä määrin laillista,Klemettilä 2008, s. 249. joskin siihen liittyvän lainsäädännön ankaruus vaihteli alueittain. Paheksuttavaksi parisuhdeväkivalta muuttui, kun sen koettiin menneen niin liialliseksi, että vaimo sai siitä vammoja tai joutui haastamaan miehensä oikeuteen. Paheksuttavuudesta huolimatta lakia tulkittiin tavallisesti aviomiehen hyväksi, ja tuomiot vaihtelivat miehen nuhtelemisesta miehelle määrättyyn sakko- tai kirkkorangaistukseen. Sovittelu oli parisuhdeväkivaltatapauksissa keskeinen toimintamalli, ja se saattoi myös tuoda apua tilanteeseen. Joskus vaimoa saatettiin neuvoa olemaan miestään kohtaan nöyrempi. Vaikka oikeustapaukset eivät johtaneet avioliiton purkamiseen, epävirallisia avioeroja kuitenkin tapahtui. Epävirallisen avioeron jälkeen pari muutti pysyvästi erilleen.Katajala-Peltomaa & Toivo 2009, s. 80–83.

Naisten harjoittama rikollisuus Naiset tekivät keskiajalla vähemmän rikoksia kuin miehet.Klemettilä 2008, s. 92–95. Yleisin rikos, josta naisia syytettiin, oli näpistely.Klemettilä 2008, s. 226. Prostituutio oli paheksuttavaa ja jossain määrin rikollista, mutta silti tarpeelliseksi koettua toimintaa, joten viranomaiset suvaitsivat sitä. 1500-luvulla bordellien pito alkoi käydä vähitellen luvattomaksi.

Yhteiskunta tuomitsi myös naisten harjoittaman väkivallan ja tekemät rikokset, ja oikeusistuin jakoi tuomioita myös naisille. Naispuolisen auktoriteetin harjoittamissa perheväkivaltatapauksissa oikeus oli tavallisesti naisen puolella, koska hän oli perheen johtohahmo. Vaikka naispuoliset rikolliset eivät välttämättä saaneet miehiä lievempiä tuomioita, sukupuoli oli yksi monista seikoista, jotka tuomarit ottivat rangaistusta päättäessään huomioon. Raskaana olevat naiset saattoivat saada muita naisia lievempiä tuomioita. 1200-luvulta lähtien alhaissäätyisiin ja huonomaineisiin rikollisiin saatettiin käyttää kuulustelun aikana myös kidutusta, jos epäiltävissä oli, että hän oli tehnyt kuolemantuomiolla rangaistavissa olevan rikoksen. Kuolemaantuomittujen naisten yleisimmät teloitustavat olivat elävältä hautaus, hukutus ja roviolla poltto.

Lapsuus

Vanhemmat luultavasti surivat yhtä lailla niin tyttö- kuin poikalapsenkin kuolemaa. Poikiin verrattuna ainakin Englannissa hieman harvempi yläluokkainen tyttölapsi kuoli ennen viidettä ikävuottaan.Setälä 1996, s. 81–82. Lapsenmurha oli myös keskiajalla vakava rikos. Orpolapset päätyivät usein joko luostariin tai orpokotiin, josta lapset saattoivat päätyä työvoimaksi tai ottolapsiksi perheisiin. Löytölapsia vastaanottavat luostarit olivat tavallisesti nunnaluostareita, ja niiden portilla saattoi olla luukku, johon vanhempi jätti lapsen pimeän aikaan.Klemettilä 2008, s. 250.

Keskiajan lapsilla oli monenlaisia leikkikaluja, mutta leikkimisen lisäksi vanhemmat odottivat kaikkien lasten tekevän myös työtä niin kodin sisä- kuin ulkopuolellakin. Tytöt saattoivat tehdä samoja työtehtäviä kuin äitinsäkin, mutta sen lisäksi aikuiset saattoivat käyttää heitä ainakin sananviejinä ja tiedon hankkijoina. Lapset aloittivat kotiaskareiden teon noin neljävuotiaina, ja 10–12-vuotiaana jotkut alaluokan lapset lähtivät työvoimaksi tai oppipojiksi kodin ulkopuolelle tuodakseen perheelle lisätuloja. Lapsia palkattiin ainakin palvelijoiksi, paimeniksi, keittiöapulaisiksi ja sisäköiksi.Setälä 1996, s. 96. Oppipojiksi pääsivät hyvin harvat tytöt. Myös vähävaraisten aatelisperheiden lapset saattoivat olla tilapäisesti palvelustehtävissä jossain yläluokkaisessa perheessä.

Tavallisesti keskiajalla yhteiskunta katsoi tyttöjen lapsuuden kestävän 12. ikävuoteen saakka ja nuoruudenSetälä 1996, s. 78. ehkä tytön ensimmäisten kuukautisten alkamiseen tai avioitumiseen saakka. Ensimmäisten kuukautisten jälkeen ainakin Etelä-Ranskassa tytölle saatettiin alkaa etsiä aviomiestä. Toisaalta tutkijat olettavat, että 1300-luvun keski- ja pohjoiseurooppalaisten talonpoikien keskuudessa noin 20 vuotta oli tyypillinen avioitumisikäKatajala-Peltomaa & Toivo 2009, s. 66–67.. Pohjoismaissa nuoret naiset saattoivat avioitua ensimmäisen kerran yli 20-vuotiaanakin. Avioitumisikä siis vaihteli paljon alueen, säädyn ja vallitsevan taloustilanteen mukaan, ja etenkin Etelä-Euroopassa ylhäissukuiset perheet saattoivat naittaa tyttärensä varhaisteini- tai teini-iässä. Etelä-Euroopassa ei ollut etenkään varakkaiden perheiden keskuudessa tavatonta, että aviomies oli vaimoa 10–20 vuotta vanhempi. Pohjois-Euroopassa talonpoikaisperheissä puolisot olivat tavallisesti saman ikäisiä. Vaikka naimakaupoista päättäminen oli teoriassa tyttären isän päätäntävaltaan kuuluva asia, käytännössä ainakin joissain talonpoikaisperheissä vanhemmat neuvottelivat asiasta tyttären kanssa eivätkä pakottaneet häntä naimisiin.

Naisten koulutus Alempien luokkien tytöt saattoivat oppia luku- ja kirjoitustaidon alkeet vanhemmiltaan tai kylänsä papilta.Klemettilä 2008, s. 246. Yläluokkaan syntyneiden tyttöjen opinnot saattoivat koostua lukemisen, kirjoittamisen ja kieliopin opinnoista, historiasta, uskonnosta ja käsitöistä ja joskus myös astrologiasta ja musiikista. Lisäksi tytöt saivat oppia taloustaidoista. Etenkin yläluokkaisten naisten kasvatus korosti lisäksi kotitalouden johtajuustaitoja. Jotkut yläluokan lapset saivat opiskella luostarikoulussa.

1200-luvulla ainakin Ranskassa naisilta estettiin yliopistossa opiskelu. Sitä ennen yliopistoissa oli tiettävästi opiskellut yksittäisiä naisia. Nunnat kuitenkin opiskelivat luostareissa kautta keskiajan.

Roolit ja työtehtävät

pienoiskuva|Nainen menee naimisiin 1400-luvun lopussa.