Saudi-Arabian historian merkittävimmät tapahtumat sijoittuvat maan länsiosiin Punaisen meren rannikkokaistaleelle. Merkittävin tapahtuma maan tulevaisuuden kannalta oli islamin synty 600-luvulla. Arabit levittivät uuden uskonnon oppia tehokkaasti ja nopeasti. Seuraavan vuosisadan aikana arabien hallinnassa oli maa-alue, joka ulottui Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta Keski-Aasiaan saakka. Islamilainen maailma jakaantui myöhemmin useisiin valtioihin, mutta islamilainen kulttuuri säilytti vaikutusvaltansa. Myöhemmin Arabian aluetta hallitsi 1200-luvulta lähtien egyptiläinen Mamelukkien sulttaanikunta, kunnes se 1500-luvulla joutui Osmanien valtakunnan valtaan. Tänä aikana paimentolaisina eläneet arabiruhtinaat säilyttivät kuitenkin riippumattoman asemansa.
Näiden arabisukujen keskuudesta nousi 1400-luvulla Saudien suku. Saudi-Arabian historia kansallisvaltiona seuraa Saudien hallitsijasuvun vaiheita. Saudivaltion historia alkaa 1700-luvulta Muhammad ibn Saud ja Muhammad ibn Abd al-Wahhab muodostivat liiton, jolloin wahhabismista tuli saudivaltion pääideologia. Wahhabiitit kannattivat islamin vanhoja periaatteita, ja julistivat sodan muita vastaan. Wahhabiarmeijan avulla Saudien hallitsijasuvun valta laajeni vähitellen Arabian niemimaalla, mikä johti konflikteihin Osmanien valtakunnan kanssa. Saudien armeija valtasi vuonna 1926 Hijazin kuningaskunnan, mukaan lukien Mekan ja Medinan pyhät kaupungit. Ibn Sa’ud julistautui kuninkaaksi vuonna 1932 ja antoi maalle nimeksi suvustaan johdetun nimen Saudi-Arabia. Saudien hallitsijasuku on hallinnut Saudi-Arabiaa itsevaltaisesti koko sen historian ajan.
Varhaishistoria Arabian niemimaalla on elänyt metsästäjä-keräilijäkansoja jo 15 000–20 000 vuotta sitten. Jääkauden päättyessä ilmasto kuivui, niityt muuttuivat aavikoiksi ja joenuomat kuivuivat vadeiksi. Kun metsästys ja keräily eivät enää elättäneet ihmisiä, alettiin harjoittaa paimentolaisuutta. Arabian niemimaata ympäröineet vesistöt tarjosivat suhteellisen helpon pääsyn läheisiin Lähi-idän ja Egyptin sivilisaatioihin. Tämä mahdollisti kaupankäynnin, ja koska nämä sivilisaatiot olivat vauraita, monet tavarat kulkivat niiden välillä. Arabian rannikolla oli hyvät mahdollisuudet hyötyä tästä kaupasta. Suurin osa kaupankäynnistä keskittyi nykyisten Omanin ja Bahrainin alueiden ympärille, mutta kaupankäynnistä hyötyivät myös niemimaan lounaisosassa, nykyisen Jemenin ja Saudi-Arabian eteläosan alueella asuneet.
Eteläisen Arabian alueen ilmasto ja topografia mahdollistivat myös suuremman maatalouden kehittämisen kuin Persianlahden rannikolla. Jemenin alueella runsaat sateet mahdollistivat ihmisten ruokkimisen, ja suitsukkeen ja mirhan vienti toi alueelle vaurautta. Tämän myötä alueen sivilisaatio kehittyi noin vuonna 1000 eaa. Alueen kansat asuivat pienissä kuningaskunnissa tai kaupunkivaltioissa, joista tunnetuin on Saba, josta Vanha testamentti käytti nimitystä Sheba. Rannikkoalueiden ulkopuolella Arabian niemimaan ankara ilmasto ja aavikko- ja vuoristomaisemat rajoittivat maataloutta ja tekivät niemimaan sisäosasta vaikeasti saavutettavia. Paikoin keitaat mahdollistivat pienviljelyn harjoittamisen.
Noin vuonna 1000 eaa. väestön aineelliset olosuhteet alkoivat parantua, sillä kamelien satuloimiseksi kehitetty menetelmä mahdollisti suurempien kuormien kuljettamisen. Kameli oli ainoa eläin, joka pystyi ylittämään karua maastoa luotettavasti. Tämä antoi alueen asukkaille mahdollisuuden hyötyä kaupasta, joka aiemmin oli kiertänyt Arabian. Tämä kaupankäynnin lisääntyminen johti kaupunkien muodostumiseen, sillä niissä kyettiin huoltamaan aavikon poikki kulkevia kamelikaravaaneja. Näistä vauraimmiksi kaupungeiksi nousivat Petra nykyisen Jordanian ja Palmyra Syyrian alueella. Ne hyötyivät sijainnistaan suhteellisen lähellä Välimeren alueen markkinoita. Pienempiä karavaanikaupunkeja kehittyi myös Arabian niemimaalla. Näistä tärkein oli Mekka, jonka menestys johtui myös alueen pyhäköistä, joissa arabit vierailivat kaikkialta niemimaan alueelta. Esi-islamilaisena aikana Arabian niemimaalla harjoitettiin luonnonuskontoja. Näissä tunnustettiin useita jumalia ja niiden palvomiseksi oli omat rituaalinsa. Tietyt paikat ja vuodenajat olivat pyhiä ja niitä oli kunnioitettava. Näissä paikoissa ja näinä ajankohtina erityisesti sodankäynti oli kiellettyä, ja tällöin oli suoritettava tiettyjä rituaaleja. Näistä rituaaleista tärkein oli pyhiinvaellus ja Mekka oli tunnetuin pyhiinvaelluspaikka.
Osallistuessaan kaupankäyntiin arabit saivat myös kontaktin ulkomaailmaan. Mashriq, eli arabimaailman itäosa, oli jo vuosisatoja ennen islamin tuloa ollut roomalaisten ja persialaisten vallassa. Näitä alueita rajaavat arabiheimot joutuivat näin osaksi suurvaltapolitiikkaan. Vuoden 400 jaa. jälkeen molemmat imperiumit maksoivat arabiheimoille eteläisten rajojen suojelemisesta ja vastustajiensa raja-alueiden ahdistelusta. Kaupankäynnin myötä aatteet ja ihmiset matkustivat ympäri Arabiaa ja vuoteen 500 tultaessa arabimaailma oli uskonnollisesti monimuotoinen. Niemimaalla oli laajalti luonnonuskontojen edustajia ja vakiintuneita kristittyjen ja juutalaisten yhteisöjä. Etenkin nykyisen Jemenin alueella eli runsaasti juutalaisia, mutta he olivat tärkeä väestönosa myös Medinan alueen keidasyhteisöissä.
Keskiaika Islamin synty
Saudit ja monet muut arabit ja muslimit määrittävät historiansa käännekohdaksi profeetta Muhammadin syntymävuoden. Aikaa ennen islamia kutsutaan yleisesti tietämättömyyden ajaksi, tällöin Jumala ei ollut vielä lähettänyt arabeille profeettaa. Muhammad syntyi Mekassa vuonna 570. Tänä aikana kaupunki oli vakiinnuttanut asemansa merkittävänä kauppakeskuksena. Mekan asukkaille heimoyhteydet olivat edelleen tärkeä osa yhteiskuntarakennetta. Muhammad syntyi Quraiš-heimoon, joka oli kaupungin johtava heimo. Quraišit hallinnoivat vesioikeuksia, joka oli pyhiinvaelluksia ajatellen merkittävä tulonlähde. Muhammedin aikaan Quraišit olivat aktiivisia kauppiaita ja he olivat solmineet heimoliittoja ympäri Arabian niemimaata. Tämän myötä Quraišit saivat mahdollisuuden lähettää karavaaneja Jemeniin ja Syyriaan, jolloin levisi myös heidän vaikutusvaltansa.
Muhammedin isä oli kuollut ennen poikansa syntymää, jolloin hänen setänsä, klaanijohtaja Abu Talib, tuli Muhammadille merkittäväksi tukijaksi. Tämä antoi Muhammedille tietyn määrän suojaa, kun hän alkoi saarnata Mekan johtajuutta vastaan vuonna 610. Kaikki mitä Muhammedista tiedetään, on peräisin islamilaisesta historiankirjoituksesta. Hän työskenteli Abu Talibille karavaanariliiketoiminnassa, ja matkailu antoi hänelle yhteyden joihinkin Arabian kristittyihin ja juutalaisiin yhteisöihin. Näiden yhteyksien myötä hän tutustui yhden Jumalan käsitteeseen. Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan Muhammad perusti islamin 600-luvun alussa. Muslimit uskovat, että Muhammad välitti ilmoituksia Jumalalta.
Quraišeille Muhammadin toiminta oli häiritsevää. Muhammad hyökkäsi perinteisiä arabien tapoja vastaan, ja merkittävintä oli väite siitä, että oli vain yksi Jumala. Tällä hän samalla tuomitsi epäjumalien palvonnan, joka uhkasi pyhiinvaellusliikennettä, josta Quraišit hyötyivät. Vuoteen 618 mennessä Muhammad oli saanut tarpeeksi seuraajia huolestuttaakseen kaupungin johtajia. Quraišit eivät uskaltaneet nousta Muhammadia vastaan, sillä tämä oli vaikutusvaltaisen Abu Talibin suojeluksessa, mutta he hyökkäsivät Muhammadin seuraajien kimppuun. Muhammed lähetti heidät Aksumiin, missä kristitty kuningas otti heidät suojelukseensa. Tämä näki yhteyden profeetan ja oman uskontonsa aatteiden välillä, ja islam alkoi levitä syntysijoiltaan laajemmalle alueelle.
Setänsä kuoleman jälkeen Muhammad lähti Mekasta Jathribiin, eli Medinaan, vuonna 622, jatkaakseen tehtäväänsä toisessa paikassa. Tämä muutto, eli Hidžra, merkitsi islamilaisen kalenterin alkua. Tämä kalenteri perustuu kuukalenteriin, mikä tarkoittaa että heidän kahdentoista kuukauden vuotensa on lyhyempi, kuin aurinkovuosi. Quraišit eivät halunneet antaa Muhammadin jatkaa toimintaansa Jathribissa, mikä johti yhteenottoihin Muhammadin seuraajien ja Quraišien tukijoiden välillä. Molemmat osapuolet yrittivät saada niemimaan heimot liittolaisekseen. Lopulta Muhammadin tukijat osoittautuivat voimakkaammaksi ja vuonna 630 Mekka valloitettiin ja Muhammad palasi kaupunkiin. Muhammad kuoli vuonna 632. Tällöin hän oli jo saanut taakseen suuren määrän seuraajia, mutta kaikki eivät välttämättä kääntyneet muslimeiksi. Hän odotti erityisesti pakanauskontojen kääntyvän islamiin, mutta salli kristittyjen ja juutalaisten säilyttää uskonsa, edellyttäen että he maksoivat erityistä veroa rangaistuksena siitä, etteivät alistuneet islamiin.
Kalifaattien valtakausi Muhammadin kuoltua useimmat muslimit tunnustivat Abu Bakrin Muhammadin seuraajaksi. Hän säilytti arabiheimojen uskollisuuden voimalla ja profeetan kuolemaa seuranneet taistelut tunnetaan Ridda-sotina, jotka käytiin islamista luopuneita vastaan. Arabiheimojen jäsenten oli käytännössä mahdotonta säilyttää perinteisiä uskonnollisia käytäntöjä. Aiemmin juutalaisuuteen tai kristinuskoon kääntyneet arabit saivat säilyttää uskonsa, mutta vanhoja polyteistisiä käytäntöjä noudattavat pakotettiin ryhtymään muslimeiksi. Tällä tavalla islamista tuli useimpien arabien uskonto.
Hengellistä seuraajaa profeetalla ei ollut, koska uskomuksen mukaan Jumalan ilmoitukset annettiin vain Muhammadille. Profeetan maallisen auktoriteetin seuraajia taas kutsuttiin kalifeiksi, jotka johtivat islamilaista maailmaa. Ensimmäinen muslimimaailman valtakeskus perustettiin Jathribin kaupunkiin, jonka uudeksi nimeksi annettiin al-Madīnat an-Nabī, eli profeetan kaupunki. Useimmiten tämä lyhennetään yksinkertaisesti nimelle Medina.
Lyhyessä ajassa kalifit valloittivat suuren valtakunnan. Ridda-sotien jälkeen arabiheimot yhdistyivät islamin taakse ja suuntasivat voimansa Rooman ja Persian valtakuntia vastaan. Arabien valta vakiintui valloitusretkien myötä nykyisestä Pakistanista Espanjaan asti. Islamilainen maailma jakaantui neljännen kalifin Ali ibn Abi Talibin murhan jälkeen vuonna 661, kun valtakunta ajaantui sisäiseen konfliktiin. Nämä sodat tunnettiin nimellä Fitna, mikä tarkoittaa arabiaksi sisällissotaa. Ensimmäinen fitna sai alkunsa perimyskiistasta, joka jakoi muslimimaailman šiialaisiin ja sunnalaisiin. Islamiin kääntymisen jälkeiset saavutukset olivat suuria, mutta vuoden 656 jälkeen valloitettuja alueita ei enää hallittu Arabiasta käsin ja vuosisadan loppupuolella Arabian poliittinen merkitys islamilaisessa maailmassa oli laskenut. Valtaan nousseiden umaijadidynastian kalifien valtakeskus perustettiin Syyrian Damaskokseen. Bagdadista käsin hallinneet abbasidit syrjäyttivät umaijadit vuonna 750. Erityisesti abbasidivallan aikana elettiin islamin kulta-aikaa, jolloin arabian kielestätuli kansainvälisen oppineisuuden kieli. Tänä aikana muslimitutkijat olivat alansa edelläkävijöitä monella alalla, mukaan lukien lääketiede, matematiikka, filosofia, tähtitiede, taiteet ja kirjallisuus. Monista muslimitutkijoiden keksinnöistä ja menetelmistä tuli nykyaikaisten tieteiden perusta Kalifit hallitsivat islamilaista maailmaa vuoteen 1258 saakka, jolloin mongolit surmasivat viimeisen kalifin ja hänen perillisensä.