pienoiskuva|Jouni Koiso-Kanttila Jouni Eero Koiso-Kanttila (4. maaliskuuta 1947 Rovaniemi – 19. toukokuuta 2026) oli suomalainen arkkitehti ja professori, joka tunnettiin erityisesti puurakentamisen ja -arkkitehtuurin tutkijana ja edistäjänä.
Elämä ja ura Koiso-Kanttilan vanhemmat olivat arkkitehti, professori Erkki Koiso-Kanttila ja hum. kand. Maijaliisa Koiso-Kanttila, os. Soivio. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1968 ja aloitti samana vuonna arkkitehtuurin opinnot Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla.
Koiso-Kanttila valmistui arkkitehdiksi vuonna 1973 ja tekniikan lisensiaatiksi 1976 Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta, missä hän sittemmin toimi pitkään opettajana ja tutkijana. Hän oli tuntiopettajana 1973–1974, nykyarkkitehtuurin oppituolin assistenttina 1977–1983 ja 1984–1987, vs. professori 1984 ja arkkitehtuurin professori 1988–2015 opetusalana rakennusoppi ja asuntosuunnittelu.
Koiso-Kanttila perusti osastolle Puustudio-tutkimusryhmän ja toimi sen johtajana 1995–2015. Hänen johdollaan ryhmässä tehtiin EU:n ja Tekesin rahoittamana laajasti puurakentamisen ja -arkkitehtuurin tutkimusta ja toteutettiin useita koerakennushankkeita. Näistä merkittävin oli hänen ideoimansa Oulun Puu-Linnanmaan alue. Sen kokemusten pohjalta käynnistyi 1996 monivuotinen valtakunnallinen Moderni puukaupunki -ohjelma, jonka johtajana Koiso-Kanttila toimi. Hän organisoi ja johti myös Suomen Akatemian nimeämää valtakunnallista puutuotealan ja -arkkitehtuurin tutkijakoulua 2003–2011 ja toimi monissa puurakentamista edistävissä valtakunnallisissa tehtävissä. Toiminnastaan hän sai Suomen Kulttuurirahaston Rantasalmi-palkinnon 2000 ja Puu-Linnanmaan suunnittelusta valtakunnallisen Puupalkinnon 2003. Hän on julkaissut puurakentamisesta ja -arkkitehtuurista lukuisia artikkeleita.
Koiso-Kanttila valittiin Oulun yliopiston ensimmäiseksi vararehtoriksi 1993 ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston jäseneksi, näissä tehtävissä hän toimi vuoteen 2006. Teknillisten tieteiden akatemian jäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1996. Hoitoympäristöjen suunnittelun seuran puheenjohtaja hän oli 1990–1996.
Vuonna 1973 Koiso-Kanttila perusti oman arkkitehtitoimiston, joka toimi Oulussa vuoteen 2003 saakka. Hän on suunnitellut lähinnä julkisia rakennuksia kuten kunnantaloja, kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia, mutta myös asuinrakennuksia. Hänen suunnittelutöilleen on ominaista monimuotoisuus sekä rikas ja huolellinen detaljointi.
Suunnittelutöitä Oulun Lassintalo, vanhainkoti ja lasten päiväkoti, 1974 Kuurojenkoti Runola, Oulu, 1976 Monitoimikeskus Jatuli, Haukipudas, 1977 Heinätorin erityiskoulu, Oulu, 1979 Kalliolan päiväkoti, Oulu, 1982 Hyrynsalmen hallintokeskus ja kirjasto, 1983 Hyrynsalmen terveyskeskus, 1985 Ristijärven terveyskeskus (Saukontie 1), 1985, purettu 2020 Pieksämäen mlk. kunnantalo-monitoimitalo, 1987 Knuutilankankaan koulu, Oulu, 1987 Juuan terveyskeskus, 1989 Juuan vanhusten palvelukeskus, 1992
Lähteet
Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Oulun yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1947 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet