Katariinan palatsi (; myös Suuri Katariinan palatsi tai vain Tsarskoje Selo) on Puškinin esikaupunkialueella, noin 25 km Pietarista kaakkoon, entisessä Tsarskoje Selossa eli Tsaarin kylässä sijaitseva venäläis-italialaista barokkityyliä edustava palatsi. Se toimi alun perin Venäjän keisareitten kesäasuntona. Palatsin kuuluisin huonetila on Meripihkahuone.
Suuren Pohjan sodan jälkeen Venäjä sai takaisin Saari Mojs (korkea paikka) tai Sarskaja Miza -nimisen maatilan, joka sijaitsi 65 metriä korkealla kukkulalla. Vuonna 1710 Pietari I Suuri luovutti puisen yksikerroksisen vuonna 1702 rakennetun kartanon tuolloin vielä avovaimolleen Katariina I:lle, kylän nimi oli alun perin Sarskoje Selo ja lopulta Tsarskoje Selo (Tsaarin kylä).
Rakennusvaiheet Ensimmäinen rakennusvaihe vuosina 1717/1718–1723/1724 käsitti pienen hollantilaistyylisen kivipalatsin Katariina I:n kesäkäyttöön. Arkkitehtina oli saksalainen Johann Friedrich Braunstein ja rakentamista valvoi rakennusmestari Johann Ferster. Kaksikerroksisessa rakennuksessa oli kuusitoista huonetta kussakin kerroksessa, edustushuoneet oli viimeistelty kiillotetulla alabasterilla ja ylemmän kerroksen huoneissa oli gobeliini-kuvakudokset. Kartanon kaakkoisosaan kuului hollantilaisen maisema-arkkitehti Jan Roosenin suunnittelema puutarha, jossa oli terasseja, kiviportaat, muotopuutarha, köynnöskaaria ja -portteja, lampia sekä eläintarha, joka sijaitsi palatsia vastapäätä.Lemus, Vera: Puskin Palaces and parks. Aurora Art Publishers, Leningrad 1984. Ss. 7-9, 9-18, 18-22, 22-28
Rakennusta muuteltiin ja laajennettin sen jälkeen pariin otteeseen. Vuonna 1733 keisarinna Anna laajennutti palatsia arkkitehti Mihail Zemtsovin ja arkkitehti Andrei Kvasovin suunnitelmien mukaisesti. Keisarinna Elisabet palkkasi arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin uudistamaan vuonna 1728 perimänsä ja metsästyslinnana käyttämänsä rakennuksen ulkoasun ylellisemmäksi. Monivaiheisten uudistusten toteuttaminen, jossa useita rakennusvaiheita purettiin ja rakennettiin uudelleen vuosina 1752–1756 maksoivat 1,6 miljoonaa ruplaa, josta osan keisarinna maksoi omista rahoistaan. Samanaikaisesti hän rakennutti arkkitehti Rastrellin johdolla myös Talvipalatsia, joka tuli maksamaan 2,5 miljoonaa ruplaa, johon kerättiin varoja verottamalla.Orloff, Alexander & Shvidkovsky, Dmitri:
Saint Petersburg: Architecture of the Tsars. Abbeville Press, New York, 1996. Talbot Rice, Tamara: Elizabeth, Empress of Russia. Praeger, 1970. S. 148.
Elisabetin ajalta ovat peräisin muun muassa palatsin Edustusportaikko, Kultainen vastaanottosali ja Meripihkahuone. Palatsin valkoista, taivaansinistä ja kultaa yhdistelevä julkisivu on 306 metrin pituinen. Palatsia ympäröivät koristeelliset, hollantilaistyyliset puistopuutarhat, ja rakennuksen lukuisat salit on sisustettu taideaartein. Takorautaisissa, lukkoseppämestari Kordonin, arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin suunnitelmien mukaan valmistamissa aidoissa ja porteissa on pronssikoristeet.vasen|pienoiskuva|300x300px|Katariinan palatsin puistojulkisivu thumb|200x200px|Katariinan palatsin pääportti, lukkoseppämestari Kordoni, arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin suunnitelmien mukaan pienoiskuva|300x300px|Katariinan palatsi, julkisivu ja kappelin kullatut kattokupolit Elisabetin hallituskaudella arkkitehti Mihail Zemtsov suunnitteli uuden palatsin ja työt aloitettiin vuonna 1744. Vuonna 1745 edesmenneen Zemtsovin työtä jatkoi hänen oppilaansa, nuori arkkitehtioppilas Andrei Vasiljevitš Kvasov (1720–1777 jälkeen), joka laajensi palatsin Ludvig XV:n tyyliseksi 300 metrin pituiseksi. Hän toimi ensin arkkitehti Giuseppe Trezzinin valvonnassa ja sitten yhteistyössä arkkitehti Savva Tševakinskin kanssa, josta tuli pääarkkitehti vuonna 1748, koska valtiovarainkansleri Ivan Tšernov piti Kvasovia liian kokemattoma. Tähän laajennukseen sisältyivät keskirakennus, kaksi siipirakennusta, kappeli ja kasvihuonesali, jotka kaikki yhdistettiin neljällä pylväskäytävällä ja avoimella, kukkaistutuksia sisältävällä kuistilla. Keisarinna Elisabet näet rakasti sekä uskontoa että puutarhanhoitoa.Cowles, Virginia: The Romanovs. William Collins, London 1971. S. 66Flantzer, Susan: Elizabeth I, Empress of All Russia Unofficial Royalty. Vuonna 1751 arkkitehti Bartolomeo Rastrelli aloitti keisarinnan määräyksestä suuren jälleenrakennustyön yhdistämällä useita rakennuksia, mikä toi palatsin julkisivuun valkoiset pylväät, taivaansiniset seinät, kullatut stukkokoristeet, kullatun kattobalusterikaiteen, sekä kullatut kappelin kattokupolit ja karyatidi-veistokset, jotka vaativat 14 vuoden aikana yhteensä lähes 100 kiloa (6 puutaa, 17 naulaa, ja 2 grammaa) kultaa. Hänen avustajinaan olivat arkkitehti Savva Tševakinski ja nuori arkkitehtiopilas Vasili Nejolov (1722–1782). vasen|pienoiskuva|Katariinan palatsi puistosta nähtynä Francesco Bartolomeo Rastrellin suunnittelemat sisätilat perustuivat barokkityyliin. Kuvanveistäjä Johann Franz Dunker, kultausmestari Leprince ja venetsialainen sisustusmaalari Giuseppe Valeriani (1708–1762) olivat eräitä arvostetuista sisustustaiteilijoista, jotka tunnetaan nimeltä. Kiinalainen huone, jossa oli posliini- ja mustat coromandel-lakatut paneelit; Kuvahuone, Kultainen sali ja Meripihkahuone, jossa oli arkkitehti Andreas Schlüterin suunnittelemat meripihkapaneelit sekä viisi etuhuonetta eli eteistä yhdistyivät Kultaiseen saliin, joka on kooltaan 860 m². Rakentaminen päättyi vuonna 1756, jolloin palatsissa oli 40 edustusasuntoa sekä yli 100 yksityis- ja taloushuonetta. 1770-luvulla rakennettiin uusi englantilainen maisemapuutarha ja vanhaa 1720-luvun hollantilaista puutarhaa parannettiin syventämällä Suurta lampea, joka oli yhdistetty 6 km päässä oleviin lähteisiin ja rakennettiin Kelkkamäki sekä Eremitaaši-, Grotto-, Saari- ja Mon Bijou (metsästysmaja, 1759) -paviljongit.
Katariina II:n aika Barokki-arkkitehtuuri väistyi uusklassisen arkkitehtuurin tieltä 1770-luvulla, kun Tsarskoje Selosta tuli Katariina II Suuren hovin kesäasunto. Arkkitehti Juri Felten suunnitteli palatsin eteläjulkisivun uudelleen ja siipirakennukset muutettiin yksikerroksisista nelikerroksisiksi Zubov- ja Kappeli siipirakennuksiksi. Lisäksi korkeitten siipirakennusten jatkeeksi rakennettiin puolikaarenmuotoiset, yksikerroksiset sisääntulopihaa ympäröivät siivet, joita käytettiin virkamiesten ja palatsin kappelissa vihittyjen pariskuntien majoittamiseen. vasen|pienoiskuva|Arabeskihuone, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron 1779-1783 pienoiskuva|Sininen kiinalainen salonki, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron 1752-1756. Aleksanteri I:n yksityinen työhuone vuodesta 1801 lähtien. Pääportaikko korvattiin edustus- ja yksityishuoneilla, kuten arkkitehti Charles Cameronin suunnittelema uusi Kiinalainen huone sekä uusi mahonkiportaikko, jotka rakennettiin keskelle sitä, missä arkkitehti Rastrellin 1750-luvulla suunnittelema Kiinalainen huone oli aiemmin sijainnut. Cameronin 1780-luvun sisustussuunnitteluun sisältyi Arabeskihuone, jossa oli arabeskikoristeilla maalattu katto, seinät sekä ovet; seinien pystypaneeleissa käytettiin kreikkalaisia ja roomalaisia klassisia aiheita. Charles Cameronin suunnitteleman Lyonhuoneen seiniin käytettiin ranskalaista kullankeltaista Lyonin brokadia; ovissa, uuneissa ja paneeleissa käytettiin koristeena koboltinsinistä Baikalin lapis lazulia.
Keisarinnan makuuhuoneessa käytettiin koristeluna Wedgwoodin posliinitehtaan mallimestarin John Flaxmanin (1755–1826) ja George Stubbsin suunnittelemia posliini-jaspis -reliefejä. Keisarinnan Sinisen huoneen eli "Nuuskarasian" seinillä oli valkoisesta ja kirkkaansinisestä lasista tehtyä koristelua. Arkkitehti Giacomo Quarenghi suunnitteli keisarinnan yksityiset Peili- ja Hopeahuoneet vuonna 1789. Francesco Bartolomeo Rastrellin suunnittelema Riippuva puutarha eli kukkaistutuksia sisältänyt avokuisti purettiin kosteusongelmien vuoksi vuonna 1773."The Green Dining Room". eng.tzar.ru. Arkistoitu 12.6.2016. vasen|pienoiskuva|200x200px|Hovimiesten ruokasali, Katariinan palatsi, arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli 1750-luku pienoiskuva|200x200px|Lyonhuone, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron 1779-1783 pienoiskuva|200x200px|Valkoinen muodollinen ruokasali, Katariinan palatsi, arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli 1750-luku, katto arkkitehti Andrei Stackenschneider 1850-luku Hovimiesten ruokasalia vastapäätä on Valkoinen muodollinen ruokasali. Salia käytettiin keisarinnan virallisiin illallisiin tai pienimuotoisiin ilta-aterioihin. Ruokasalin seinät koristeltiin äärimmäisen ylellisesti kullatuilla kaiverruksilla ja ne oli verhottu valkoisella damastilla. Kiinteinä kalusteina on kaiverrettuja kullattuja konsoleita. Osa huonekaluista on alkuperäisiä. Seinämaalaus Apollon voitto oli kopio italialaisen Guido Renin 1500-luvulla valmistuneesta maalauksesta."The White State Dining Room". eng.tzar.ru. Arkistoitu 14.6.2016.
Kultaisen salin takana on Hovimiesten (Hopea) ruokasali. Huoneen suunnitteli Francesco Bartolomeo Rastrelli 1750-luvulla. Pienen huoneen valaisevat neljä ikkunaa, joista on näkymä sisäpihan muotopuutarhaan. Arkkitehti sijoitti huoneeseen peililasista tehtyjä valeikkunoita, jotka heijastuvat vastakkaiselle seinälle, mikä teki salista tilavamman ja valoisamman tuntuisen. Tyypilliseen barokkityyliin sisustettu huone on täynnä kullattuja seinäkaiverruksia, monimutkaisia kullattuja ovia ja tyyliteltyjä kukkakuvioita. Kattomaalauksen aiheena on auringonjumala Helioksesta ja aamuruskon jumalattaresta Eosista.vasen|pienoiskuva|Vihreä ruokasali, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron 1779|200x200pxVihreä ruokasali, joka korvasi Rastrellin "Riippuvan puutarhan" vuonna 1773, on ensimmäinen Katariinan palatsin pohjoissiiven huoneista, jonka arkkitehti Charles Cameron suunnitteli vuonna 1779 tulevalle keisari Paavali I:lle ja hänen ensimmäiselle puolisolleen, suuriruhtinatar Natalia Aleksejevalle, joiden huoneisto sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa. Huoneen pistaasinvärisiä seiniä reunustavat Ivan Martoksen stukkohahmot.
Katariina II muutti asumaan palatsin vasemman siiven (etelä eli Zubov-siipi) kolmanteen kerrokseen vuonna 1781 (hänellä oli uusi suosikki Aleksandr Lanskoi, 1758–1784) ja hänen aiemmat yksityishuoneensa ensimmäisessä kerroksessa peri pojanpoika, tuleva Aleksanteri I. Keisarinnan yksityishuoneisiin kuuluivat makuuhuone, työhuone, oleskeluhuone ja ruokasali, jotka suunnitteli Charles Cameron. Vuoden 1820 suuren tulipalon aikana huone vaurioitui vakavasti, kuten muutkin Cameron suunnittelemat sisustukset. Vihreä ruokasali kunnostettiin arkkitehti Vasili Stasovin johdolla.vasen|pienoiskuva|Sininen muodollinen ruokasali, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron |200x200px Charles Cameronin suunnittelemia sisustuksia Paavali I:lle tarkoitettuun huoneistoon ovat myös Tarjoilijoiden huone, jossa on ruusupuusta, amarantista (eteläamer. Peltogyne paniculata) ja mahongista valmistetut lattiat sekä Chippendale-korttipöydät; Sinisessä muodollisessa ruokasalissa on sini-valkoinen silkkitapetti ja Carraran marmoritakat; vuosina 1752-1756 suunniteltu Sininen kiinalainen salonki, on omalatuinen yhdistelmä Adam-tyyliä ja chinoiserietä. Kuoron etuhuoneen seinät on verhottu aprikoosinvärisellä silkillä ja keisarinna Elisabet Aleksejevnan pylväs-makuuhuone on toteutettu pompejalaiseen tyyliin.pienoiskuva|Keisarinna Elisabet Aleksejevan pylväs-makuuhuone, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron, n. 1780-luku|200x200px vasen|pienoiskuva|200x200px|Tarjoilijoiden huone, Katariinan palatsi, arkkitehti Charles Cameron, n. 1780-luku
Hovin seurusteluhuoneet