Jaworin ja Świdnican rauhankirkot () ovat 1600-luvun puolivälissä rakennettuja luterilaisia kirkkorakennuksia Puolan lounaisosassa, Ala-Sleesian voivodikunnassa, suuruusluokkaa 50 kilometriä Wrocławista länteen (Jawor) tai lounaaseen (Świdnica). Ne ovat vuodesta 2001 lähtien olleet Unescon maailmanperintöluettelon kohteita.
Taustaa Rauhankirkon nimitys viittaa Kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) lopettaneeseen Westfalenin rauhaan. Allekirjoitetun sopimuksen mukaan protestantit saivat luvan rakentaa yhden rauhankirkon kuhunkin Sleesian periytyvään herttuakuntaan: Głogów, Jawor ja Świdnica. Tuohon aikaan Sleesia oli Habsburgien vallan alaisuudessa, ja he noudattivat periaatetta (kenen hallinto, sen uskonto). Katoliset hallitsijat eivät yleisesti tunnustaneet luterilaista uskoa, vaikka seudun asukkaiden enemmistö oli evankelisia (luterialaisia). Lupa rakentaa rauhankirkko oli hallitsijoiden puolelta pakon sanelema myönnytys. Lukuisien diplomaattisten tunnustelujen ja Ruotsin hovin painostuksen seurauksena hallitsija Ferdinand Habsburg salli vuonna 1652 Świdnican rauhankirkon rakentamisen.
Rakentamisen ehdot olivat kuitenkin tiukat. Kirkot tuli rakentaa kaupungin rajojen ulkopuolelle, hallinnon osoittamille tonteille; rakennusmateriaaleina sai käyttää puuta ja savea; kirkontornia ei saanut sisältyä ja rakennustyön piti valmistua vuoden kuluessa. Arkkitehti, insinööri Albrecht von Säbischin täytyi sovittaa yhteen nämä vaatimukset suuren evankelisen yhteisön odotusten kanssa, joille nämä rakennukset jäivät ainoiksi alueen kirkoiksi. Kolmen rauhankirkon rakentamisluvan myötä viranomaiset kuitenkin samanaikaisesti takavarikoivat 250 luterilaista kirkkoa kolmen herttuakunnan alueella.
Kirkkorakennukset
Jaworin ja Świdnican rauhankirkot ovat suuria, Euroopan suurimpia puukehyksen varaan rakennettuja kirkkorakennuksia. Ne on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2001.
Lähteet
Luokka:Puolan kirkot Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Puolassa Luokka:Ala-Sleesian voivodikunnan rakennukset ja rakennelmat