Kaikki tiet joita kuljin on suomalaisen laulaja-lauluntekijä Anssi Kelan sooloalbumi, joka julkaistiin 7. maaliskuuta 2025.
Anssi Kela soitti itse albumille kaiken lukuun ottamatta jousisoittimia ja paria irtoraitaa. Laulajina vierailevat Janna kappaleella ”Itsestäänselvää” ja Kelan tytär Rosa Kela (taiteilijanimellä Rosa Ruu) kappaleella ”Neljäs huhtikuuta”.
Aiemmin itse laulunsa sanoittanut Kela teki tätä levyä varten sanoituksia yhteistyössä Mariskan, Kaisa Korhosen ja Maija Vilkkumaan kanssa. Sanoituksista muutama valikoitui mukaan albumille kuten "Heitä varovaisuus tuleen" ja "Kaikesta puolet saat".
Kaikki kappaleet ovat Anssi Kelan tuottamia, paitsi "Heitä varovaisuus tuuleen" jonka Anssi Kela tuotti yhdessä Väinö Walleniuksen kanssa
Kappaleet
Arvostelut Desibeli.net: Helsingin Sanomat: Soundi:
Vastaanotto Aki Nuopponen kirjoittaa Soundi-lehden viiden tähden arvostelussa Kelan tehneen albumin, joka "loistaa hekumallista irrottelevuutta, joka tarttuu kuulijaan heti", jonka kappaleet "soivat kirkkaan kasaristi kuin Bruce Springsteen tai Duran Duran".
Helsingin Sanomien arvostelija Arttu Seppänen luonnehtii kahden tähden arviossaan albumia 1980-luvun nostalgian voimalla kulkevana julkaisuna: "on kuin napsauttaisi helpon ja turvallisen Classic Rock FM:n päälle autoradiosta." Seppäsen mukaan albumilta "puuttuu persoonallisuutta ja särmää" ja "liki joka laulusta tulee mieleen ilmeinen ja aika mielikuvitukseton referenssibiisi", eikä jätä levykanttakaan rauhaan: "Kela poseeraa julkisuudesta tutun Ritari Ässä -autonsa kanssa tien varrella kuin tekoälyn suunnittelemassa kansikuvassa". Anssi Kela reagoi Seppäsen kritiikkiin Instagram-tilillään "Kas! Tervetuloa, Arttu!" ja jatkaa:Seppäsen argumentti on, että albumi perustuu turvalliseen nostalgiaan, ja jatkuviin viittauksiin 80-luvulta. Tämä on totuus. Nostalgia on polttoaineeni. Minulla ei ole kiinnostusta yrittää olla visionääri ja suunnannäyttäjä, se on nuorempien tekijöiden hommaa. Haluan vain tehdä musiikkia, josta itse eniten tykkään.
Kasarisoundi on musiikillinen kotini. En edes kuuntele juurikaan muuta kuin kasarimusaa. Lopetin uuden musiikin aktiivisen seuraamisen kymmenisen vuotta sitten, kun tajusin, ettei se enää koskettanut minua. Soittelen nyt öisin olohuoneen nurkassa seiskatuumaisilta kasarihittejä. Tanssimme vaimon kanssa mahdollisimman typerän näköisillä liikkeillä. Koira on kummissaan. Parhaita hetkiä.
Nostalgiaan uppoaminen voi tuntua väsyneeltä, mutta minulle se on turvapaikka. Eskapismia pimenevästä maailmasta. Sitä haluan tarjota myös levylläni: helposti lähestyttävää musiikkia, joka ottaa syliin, ja paijaa kuulijaa. En ole se tyyppi, joka repii rikki ja haastaa, vaan se, joka kysyy, että muistatko Duran Duranin ja Cyndi Lauperin?
Lähteet
Luokka:Anssi Kelan albumit Luokka:Vuoden 2025 albumit