Cremona (lat.; ,Polybios: Historiai 3.40.Strabon. ,Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.31. )Appianos: Sota Hannibalia vastaan (Bellum Hannibalicum) 7. oli antiikin aikainen kaupunki Gallia cisalpinassa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Cremonan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.
Cremona perustettiin roomalaisena kaupunkina vuonna 218 eaa., ja oli tuolloin ensimmäinen roomalaiskaupunki Po-joen pohjoispuolella. Se tuhoutui sisällissotien seurauksena vuonna 69 eaa., mutta rakennettiin uudelleen.
Maantiede
Cremonan kaupunki sijaitsi Gallia cisalpinassa eli Alppien eteläpuolisessa Galliassa Padus (nyk. Po) -joen pohjoisrannalla, noin kuusi roomalaista mailia eli noin yhdeksän kilometriä alajuoksulle Paduksen ja Addua (nyk. Adda) -joen yhtymäkohdasta. Cremonan kautta kulki Via Postumia, joka tuli lännestä Placentiasta päin ja jatkoi itään kohti Veronaa. Cremonasta lähti myös tiet länteen Acerraen kautta Mediolanumiin, pohjoiseen kohti Brixiaa, sekä kaakkoon Brixellumin kautta Via Aemilialle. Cremonan ympäristö oli hedelmällistä maata, mutta toisaalta alavana ja soisena epäterveellistä malarian vuoksi.
Historia Varhaishistoria ja Rooman tasavallan aika
Cremona oli Plinius vanhemman ja Klaudios Ptolemaioksen mukaan alun perin cenomanien (Cenomani) heimon asutus.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.19 s. 23. Liviuksen käyttämästä ilmaisusta voisi kuitenkin päätellä, että se oli alun perin insubrien (Insubres) heimon aluetta.Livius: Epitome 20: ”coloniae deductae in agro de Gallis capto”. Antiikin lähteet eivät todista sen puolesta, että kaupunki olisi ollut olemassa jo ennen roomalaisvalloitusta. Vuonna 225 eaa. käydyn Gallian sodan jälkeen roomalaiset halusivat saada tukevamman jalansijan alueella, ja asuttivat sinne vuonna 218 eaa. kaksi hengen coloniaa eli sotilassiirtokuntaa, toisen Paduksen pohjoispuolelle Cremonaan ja toisen joen eteläpuolelle Placentiaan.Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 1.14; Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.34. Näin Cremona oli ensimmäinen Paduksen pohjoispuolinen roomalainen colonia. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Cremonensis.
pienoiskuva|vasen|pysty=0.72|Veistoksen osa Cremonan San Lorenzon arkeologisessa museossa. Colonioita oli tuskin saatu perustettua, kun tieto Hannibalin joukkojen lähestymisestä sai boijit (Boii) ja insubrit nousemaan uudelleen aseisiin. Vaikka he tuhosivat roomalaisten tuoreita valtauksia ja jopa ajoivat uudisasukkaat hakemaan turvaa Mutinasta, he eivät ilmeisesti onnistuneet valtaamaan sen enempää Cremonaa kuin Placentiaakaan, sillä kummankin mainitaan seuraavana vuonna tarjonneen turvaa ja talvehtimismahdollisuuden Scipion armeijalle Trebian taistelun jälkeen.Livius: Rooman synty 21.25, 21.56.
Myöhemmässä vaiheessa toista puunilaissotaa Cremona oli yksi colonioista, joka pysyi uskollisena Roomalle, kun kaksitoista coloniaa kieltäytyi enää tukemasta sotaa.Livius: Rooman synty 27.10. Cremonan alue kärsi paljon gallien hyökkäyksistä, ja vuonna 200 eaa. puunilaissodan jo päätyttyä kaupunki pelastui vain täpärästi, kun gallit piirittivät sitä tuhottuaan ensin Placentian. Cremona onnistui kestämään piiritystä siihen saakka, kun Lucius Furiuksen johtamat joukot ehtivät apuun. Roomalaiset voittivat gallit kaupungin edustalla Cremonan taistelussa.
pienoiskuva|vasen|pysty=0.72|Lattiamosaiikki Cremonan San Lorenzon arkeologisessa museossa. Cremona kärsi galleja vastaan käydyistä sodista niin paljon, että vuonna 190 eaa. sinne lähetettiin uusia siirtokuntalaisia: uutta perhettä jaettiin sen ja Placentian välillä.Livius: Rooman synty 28.11, 31.10, 31.21, 37.46. Tämän jälkeen Cremonasta ei juurikaan kuulla enää tasavallan aikana, mutta tiedetään, että siitä tuli väkirikas ja kukoistava siirtokunta, joka nousi yhdeksi Pohjois-Italian merkittävimmistä. Kaupungin kukoistus oli osaksi seurausta seudun hedelmällisestä maaperästä ja sen edullisesta sijainnista jokiin nähden.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.34.
Aelius Donatuksen mukaan Vergilius, joka oli syntyisin Mantuan läheltä, vietti varhaisikänsä Cremonassa ja aloitti siellä myös opintonsa.Aelius Donatus: Vergiliuksen elämä (Vita Vergili).
Rooman keisariaika
Julius Caesarin kuolemaa seuranneiden sisällissotien jälkeen Cremona liittyi Brutuksen puolelle, ja siksi siitä tuli yksi kaupungeista, jonka maita voittanut Octavianus antoi veteraaneilleen. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut kaupungin itsensä menestykseen. Strabon kuvaa Cremonaa yhdeksi Pohjois-Italian tärkeimmistä kaupungeista, ja se vaikuttaa olleen kukoistava ja vauras paikka, kun vuoden 69 jaa. sisällissodat antoivat iskun sen menestykselle. Othon ja Vitelliuksen välisessä kamppailussa Cremonasta tuli Vitelliuksen joukkojen tukikohta. Niitä johti Aulus Caecina Alienus. Othon joukot, joita johtivat Gaius Suetonius Paulinus ja Aulus Marius Celsus, voittivat ensin Vitelliuksen joukot Cremonassa, mutta kärsivät sitten tappion Cremonan lähellä Bedriacumissa käydyssä Bedriacumin ensimmäisessä taistelussa, jossa Otho itse kaatui. Voittoaan juhlistaakseen Caecina järjestytti Cremonassa gladiaattoriesityksen, jota varten rakennettiin amfiteatteri, ja jossa Vitellius itse oli läsnä.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.17, 2.22–23, 2.67, 2.70; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 55.1.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Cremonasta tuli jälleen Vitelliuksen joukkojen tukikohta kamppailussa Antonius Primuksen johtamia Vespasianuksen joukkoja vastaan. Kun Vitelliuksen joukot kärsivät tappion Bedriacumin toisessa taistelussa, joka käytiin myös hyvin lähellä Cremonaa, he vetäytyivät Cremonaan, jonka vieressä heillä oli sotaleirinsä. Antoniuksen joukot valtasivat leirin ja myös kaupungin, vaikka se oli vahvasti linnoitettu muurein ja tornein. Caecinan joukkojen sallittiin antautua ehdoitta, mutta kaupunki annettiin ryöstettäväksi. Neljän päivän ryöstelyn jälkeen se poltettiin maan tasalle, eikä tässä säästetty temppeleitäkään, joista vain muutama säilyi.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.100, 3.15–33.
Tällainen suuri tuho, joka kohtasi yhtä Italian kukoistavimmista kaupungeista, aiheutti suurta vihaa Vespasianusta kohtaan. Valtansa vakiinnutettuaan hän pyrki korjaamaan aiheutetun tuhon niin pitkälle kuin mahdollista, ja tuki kaupungin uudelleenrakentamista. Se nousikin pian tuhkasta,Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.34. mutta vaikka se säilyttikin asemansa coloniana, se ei vaikuta enää saavuttaneen takaisin entistä kukoistustaan. Kaupungin olemassaolo myöhemmällä keisarikaudella käy kuitenkin ilmi itinerariumeista ja piirtokirjoituksista.Itinerarium Antonini Augusti s. 283; Tabula Peutingeriana; von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 1765, 3750, 3843.
Myöhäisantiikista keskiajalle
Zosimos mainitsee Cremonan merkittävänä paikkana Honoriuksen aikana. Notitia dignitatumista käy ilmi, että sitä pidettiin merkittävänä sotilastukikohtana.Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 5.37; Notitia dignitatum s. 121. Agilulfin johtamat langobardit kuitenkin valtasivat ja tuhosivat Cremonan vuonna 605.Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 4.29. Keskiajalla Cremona nousi jälleen kukoistavaksi ja väkirikkaaksi kaupungiksi.
Rakennukset ja löydökset pienoiskuva|Roomalaisen Cremonan asemakaava suhteessa nykykaupunkiin.
Cremonassa oli roomalaiselle colonialle tyypillinen ruutuasemavaa, jossa kaupungin koko oli lähes täydellinen neliö kooltaan 500 × 520 metriä. Sotilastukikohtana siellä oli pysyvä paraatikenttä, joka voidaan edelleen erottaa nykykaupungin asemakaavassa. Roomalaisaikaisista kaduista on löydetty jäänteitä. Tacitukselta tiedetään, että yksi kaupungin porteista tunnettiin Brixian porttina, Porta Brixiana.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.27.3.
Yhtään varsinaista roomalaisaikaista rakennusta ei ole säilynyt nykyaikaan. Rakennusten jäänteisiin lukeutuu kuitenkin lattiamosaiikkeja. Nykyisen Cremonan katedraalin alta on lödetty varhaisella kristillisellä kaudella rakennetun basilikakirkon mosaiikkeja. Piirtokirjoitukset viittavat siihen, että kaupungissa oli Mefitikselle omistettu kultti, joka liittynee kaupungin ympäristön soisuuteen. Tacituksen mukaan tämän temppeli oli ainoa, joka selvisi kaupungin polttamisesta vuonna 69.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.33; von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 1795.
Kaupungista tehtyjä löytöjä on esillä Cremonan San Lorenzon arkeologisessa museossa (Museo Archeologico di Cremona eli Museo archeologico "San Lorenzo").
Lähteet
Luokka:Cremonan historia Luokka:Regio X Venetia et Histrian kaupungit