Kerttu Nätyri oli 1600-luvulla elänyt suomalainen tietäjävaimo ja kansanparantaja. Häntä syytettiin loitsimisesta vuosina 1657–1658. Vaikka hänen loitsunsa olivat luonteeltaan kristillisiä eikä niillä väitetty vahingoitetun ketään, hänet tuomittiin ankaraan rangaistukseen, jonka hovioikeus myöhemmin lievensi.
Elämä ja oikeudenkäynti
Kalajoella syntynyt Nätyri asui itsellisenä Vähänkyrön Ojaniemessä. Hänen nimensä nousi esiin elokuussa 1657, kun Vaasan raastuvanoikeudessa noituudesta syytetty Marketta Pietarintytär Parkkonen kertoi saaneensa parantamisessa käytettyä suolaa Nätyriltä. Toimiessaan todistajana Parkkosen tapauksessa Nätyri avoimesti paljasti käyttämiään suomenkielisiä loitsuja, joita hän hyödynsi kansanparannuksessa. Hän kertoi loitsuista, joilla paransi palovammoja, maan ja raudan vihoja sekä kirouksia. Nätyrin loitsuissa oli vahva kristillinen sävy: jokainen alkoi Pyhän kolminaisuuden nimeen ja päättyi Isä meidän -rukoukseen.
Nätyrin tapaus siirrettiin vuoden 1658 Kyrön kesäkäräjille, jossa häntä tutkittiin noituudesta. Nätyri ilmiantoi myös sotamiehen vaimon Valpuri Pietarintytär Kokkoisen ja pari muuta naista. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että Nätyrin ohella muutkin syytetyt olivat lukeneet loitsuja eri vammoja vastaan, mutta eivät olleet vahingoittaneet ketään. Käräjillä Nätyri kertoi oppineensa loitsunsa vanhemmiltaan ja käyttäneensä niitä monien apua pyytäneiden parantamiseen, eikä kukaan paikkakuntalainen syyttänyt häntä noituudesta. Puhdasoppisuuden ajan yhteiskunnassa Nätyrin toiminta katsottiin kuitenkin rikkovan toista käskyä ja vuoden 1614 asetusta. Kihlakunnanoikeus tuomitsi hänet ja muut syytetyt kuukauden vankeuteen vedelle ja leivälle sekä puolen vuoden pakkotyöhön kaularaudoissa, mutta hovioikeus lievensi rangaistuksen raippa- ja kirkkorangaistuksiksi.
Nätyri on merkittävä 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien historiassa, sillä hänen suomenkielisiä loitsujaan tallennettiin poikkeuksellisesti ruotsinkieliseen tuomiokirjaan. Hänen yhteiskunnallinen asemansa romahti oikeudenkäyntien aikana; kesällä 1658 hänet määriteltiin jo irtolaiseksi. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoja säilyneissä asiakirjoissa.
Loitsut
Kerttu Nätyri paljasti oikeudelle useita käyttämiään loitsuja. Näistä ensimmäinen oli palohaavan eli "tulen vihan" parantamiseen tarkoitettu loitsu, joka lausuttiin luonnonyrteistä valmistetun voidehoidon yhteydessä:
Raudanvihoihin Nätyri käytti pidempää loitsua, jossa kuvattiin raudan syntyä. Loitsussa kerrotaan, kuinka rauta ei alun perin ollut kovaa, vaan pehmeää. Loitsussa neljä neitoa lypsivät rintojensa maitoa, josta syntyi rauta, raudan kovuus, teräs ja kupari:
Kirouksista kärsivän ihmisen rauhoittamiseen hänellä oli oma loitsunsa, jossa pyydettiin Jeesusta luomaan suojaava aita turvattoman ympärille pahoja voimia vastaan:
Jokaisen loitsun Nätyri aloitti Pyhän kolminaisuuden nimeen ja päätti Isä meidän -rukoukseen.
Lähteet
Kirjallisuutta Vaasan raastuvanoikeuden ja Pohjanmaan kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat, Kansallisarkisto. A. Luukko, Etelä-Pohjanmaan historia III. 1945; A. Luukko, Vaasan historia I. 1979.
Luokka:1600-luvulla eläneet Luokka:Suomalaiset kansanparantajat Luokka:Noitavainot Luokka:Syntymävuosi tuntematon Luokka:Kuolinvuosi tuntematon