Anola () on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Inkereen luterilaisen seurakuntaan. Kylä sijaitsee Inkereenjoen rannalla ja hallinnollisesti kuuluu nyt Leningradin alueen Tusinan piiriin.
Kylä esintyy eri nimillä ruotsalaisissa 1600-luvun asiakirjoissa: Anola (1627), Anula By (1639), Anoiowa by (1673), Annolla (1696) jne. Asutus lienee lähtöisin Valkjärven Valkeamatkan kylästä, jossa asui v. 1559 Per Anoinen. Henkilönnimi Ano(i) liittyy varmaankin anoa-verbiin.
Vuonna 1849 Anolan asukasluku oli 193 ihmistä, niistä savakoita - 67 (31 miestä ja 36 naista), ja äyrämöisiä 126 (62 miestä ja 64 naista). 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1917 kylässä toimi paperitehdas, joka oli lähikylien ainoa työnantaja. Tehtaan omisti ensin Notbeck-, ja sittemmin Lingrad -suvut. Vuonna 1879 Anolaan avattiin suomenkielinen koulu, jonka opettajina toimi Juhana Usti, ja myöhemmin Liukkonen, J. Susi, ja neuvostoaikana - Juha Hiiva. 1900-luvun alussa kylässä toimi lauluseura, maamiesseura ja vapaapalokunta.
Kylän sukuja oli Myhkyrä, Pöllönen, Pöyhönen ja Suikkanen. Vuonna 1926 Anolassa oli 75 taloa ja 278 asukasta, niistä 256 (66 taloa) - inkeriläisiä. Vuonna 1931 kylään perustettiin kolhoosi "Voitto". Toisen maailmansodan aikana Anola tuhottiin kokonaan, edes savupiiput eivät jääneet jäljelle.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Inkerin kylät Luokka:Inkereen kylät