Kuk on varhaiseen maanviljelyyn liittyvä arkeologinen kohde Papua-Uudessa-Guineassa. Se koostuu 116 hehtaarin suoalueesta Uuden-Guinean länsiosassa Western Highlandsin maakunnassa 1 500 metriä merenpinnan yläpuolella lähellä Mount Hagenia, maakunnan pääkaupunkia. Paikka on osa ylämaan harjannetta, joka kulkee yli 2500 kilometrin matkan Uuden-Guinean saaren poikki lännestä itään.
1930-luvun alkuun asti, jolloin eurooppalaiset tutkivat aluetta ensimmäisen kerran tarkemmin, he pitivät sitä yhtenä asumattomista vuorijonoista. Sen havaittiin sen sijaan olevan monimutkainen laaksojen ja altaiden alue, jossa asui suuria ihmis- ja sikapopulaatioita. Tätä tuki bataatin intensiivinen viljely rinteillä soisten laaksojen pohjien yläpuolella.
Toisen maailmansodan päättyessä alueesta kehitettiin kahvi- ja teeplantaaseja. Soiden laajamittainen kuivatuksen yhteydessä löydettiin kivikirveitä, suossa säilyneitä puisia kaivukeppejä ja lapioita, jotka todistivat soiden aiemmasta viljelykäytöstä. Australian kansallisen yliopiston pienen tutkimusryhmän vuonna 1966 tekemät tutkimukset teeplantaasilla Wahgi-laakson yläjuoksulla määrittivät esihistoriallisen ojan pohjasta kerätylle puukepille yli 2000 vuoden iän.
Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet maiseman syntyneen kosteikkojen kunnostustyöstä, joka on jatkunut lähes yhtämittaisesti 7 000 ja mahdollisesti 10 000 vuoden ajan. Alue sisältää hyvin säilyneitä arkeologisia jäänteitä, jotka osoittavat teknologisen harppauksen, joka muutti kasvinviljelyn maataloudeksi noin 6 500 vuotta sitten. Se on erinomainen esimerkki maatalouskäytäntöjen muutoksesta ajan myötä, viljelykasoista kosteikkojen kuivattamiseen kaivamalla ojia puisilla työkaluilla. Kuk on yksi harvoista paikoista maailmassa, joissa arkeologiset todisteet viittaavat itsenäiseen maatalouden kehitykseen ja muutoksiin niin pitkän ajanjakson aikana.
Lähteet
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Oseaniassa Luokka:Papua-Uuden-Guinean historia