Vimpelin Veto (lyhenne ViVe) on vimpeliläisen, vuonna 1934 perustetun samannimisen urheiluseuran pesäpallojaosto, jonka miesten edustusjoukkue pelaa Superpesistä. Miesten joukkue on saavuttanut seitsemän SM-kultaa, 11 hopeaa ja 11 pronssia. Veto pelaa kotiottelunsa Saarikentällä.

Veto pelasi ensimmäisinä toimintavuosinaan Valtakunnansarjaa vuosina 1935 ja 1936. Veto osallistui seuraavan kerran pesäpallotoimintaan vuonna 1945, jolloin joukkue karsi paikan itselleen mestaruussarjaan. Siitä lähtien Veto on pelannut suurimmaksi osaksi pääsarjatasolla, pudoten kuitenkin useaan otteeseen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle suomensarjaan, ykkössarjaan ja Ykköspesikseen. Pisin ajanjakso toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli Ykköspesiksessä vuosien 1998–2003 välillä.

Vedolla on useita joukkueita Pesäpalloliiton sarjoissa. Seuran ensimmäiset naisjoukkueet perustettiin jatkosodan jälkeen, kun Lotta Svärdin pelaajat siirtyivät Vedon alaisuuteen. Nykyisin Vedon naisten edustusjoukkue pelaa neljänneksi korkeimmalla tasolla maankuntasarjassa. Junioritoimintaa Vedolla on ollut vuodesta 1945 lähtien.

Historia

Pesäpallo Vimpelissä ja Vedon perustaminen Vimpelissä pelattiin ensimmäistä kertaa pesäpalloa vuonna 1923, kun laji levisi kuntaan. Pesäpallotoiminta oli Vimpelin suojeluskunnan alaisuudessa. Ennen pesäpalloa Vimpelissä oli pelattu pitkäpalloa suojeluskunnan lisäksi Vimpelin Ponnistuksessa.Uusitupa 2004, s. 7–8. Suojeluskunnan pesäpallotoiminta lakkasi hetkellisesti 1920-luvun puolivälissä mutta palasi lajivalikoimaan 1930-luvulla.Uusitupa 2004, s. 8–9.

Vuonna 1934 perustettiin urheiluseura Vimpelin Veto.Sirmeikkö 1959, s. 127–128.Uusitupa 2004, s. 10. Sen lajivalikoimaan kuului alusta lähtien pesäpallo. Seura osallistui ensimmäisenä toimintavuonnaan Valtakunnansarjaan kaudella 1935. Vuonna 1936 Veto pelasi suojeluskuntaa vastaan oikeudesta pelata Valtakunnansarjan kuudennen lohkon voittajaa vastaan. Veto luopui pesäpallosta samana vuonna, sillä seura koki turhaksi pelata samassa sarjassa suojeluskunnan kanssa.Uusitupa 2004, s. 11–12.

Ensimmäiset SM-mitalit Pesäpallo palasi Vedon lajivalikoimaan vuonna 1945, kun Vimpelin suojeluskunta lakkautti toimintansa. Samalla seuraan tuli naisten joukkue, kun Lotta Svärdin pelaajat siirtyivät seuran alle.Uusitupa 2004, s. 18. Vedon miesten joukkue sai sarjapaikan mestaruussarjaan kaudeksi 1945, kun joukkue voitti keväällä pidetyt karsinnat. Jo seuraavalla kaudella Veto voitti ensimmäisen SM-mitalin, kun joukkue sijoittui kolmanneksi. SM-pronssin jälkeisellä kaudella Veto menetti sarjapaikkansa. Joukkue nousi hetkellisesti pääsarjaan kaudeksi 1949 mutta putosi heti takaisin suomensarjaan.Uusitupa 2004, s. 18–21. Veto nousi uudelleen mestaruussarjaan kaudeksi 1952. Joukkueen tavoitteena oli sarjapaikan säilyttäminen. Veto kuitenkin sijoittui kolmanneksi ja saavutti toisen SM-pronssin.Sirmeikkö 1959, s. 127–128. Seuraavan SM-pronssin Veto voitti kaudella 1958. Veto oli pelannut aiemmat kaudet ilman saavutuksia ja melkein putosi sarjasta kaudella 1954.Uusitupa 2004, s. 36–37. Kaudella 1959 Veto voitti SM-hopeaa tappiollisen alkukauden jälkeen.Tolonen & Rapila 1983, s. 190–193.Uusitupa 2004, s. 37–39.

Menestyksekäs vuosikymmen pienoiskuva|Vedon ensimmäinen miesten mestaruusjoukkue. Vedon miesten joukkue aloitti 1960-luvun voittamalla joukkueen ensimmäisen suomenmestaruuden kaudella 1960.Uusitupa 2004, s. 44–49. Seuran junioritoimintaa oli kehitetty, joten pelaajia ei tarvinnut hankkia muualta. Joukkue ei muuttunut paljoa kausien 1960–1963 välillä. Joukkue saavutti SM-hopeaa kausina 1961 ja 1962 sekä SM-pronssia 1963.Uusitupa 2004, s. 49–52. Joukkueessa nähtiin suurempia muutoksia kausina 1964 ja 1965, kun joukkueesta lähteneet pelaajat korvattiin omilla junioreilla. Nuorentunut joukkue voitti SM-pronssia vuonna 1964 ja joukkueen toisen suomenmestaruuden 1965.Uusitupa 2004, s. 52–55. Mestaruusjoukkue pysyi kasassa kauteen 1966 ja saavutti SM-hopeaa. Kausilla 1967 ja 1968 Veto ei pystynyt suoriutumaan aiempien kausien tavoin ja ylsi kummallakin kaudella SM-pronsslle. Vedon 11 vuoden mitaliputki katkesi kaudella 1969, kun joukkue sijoittui sarjan neljänneksi.Tolonen & Rapila 1983, s. 223–228.Uusitupa 2004, s. 55–57.

Nousuja ja laskuja Vimpelin Vedolle 1970-luku oli raskasta aikaa. Joukkueelta odotettiin menestystä aiempien vuosien tavoin, mutta jo kaudella 1971 Veto joutui vaikeuksiin ja sijoittui yhdeksänneksi. Seuraavalla kaudella joukkue putosi suomensarjaan. Joukkue oli pelannut yhtäjaksoisesti mestaruussarjassa vuodesta 1952 lähtien. Suurimpana syynä putoamiseen oli pesäpallon siirtyminen maaseudulta kaupunkeihin. Samalla pesäpallo ammattilaistui. Myös suurin osa pelaajista lopetti uransa, eikä seuran junioritoiminta ollut tarpeeksi laadukasta heidän korvaamisekseen. Veto nousi takaisin mestaruussarjaan kaudeksi 1974 ja sijoittui kahdeksanneksi.Uusitupa 2004, s. 63. Seuraavalla kaudella Veto saavutti SM-hopeaa. Veto sijoittui sarjan keskikastiin kausina 1976–1978 mutta putosi jälleen suomensarjaan kauden 1979 jälkeen.Tolonen & Rapila 1983, s. 269–272.Uusitupa 2004, s. 63–65.

Veto alkoi 1980-luvulla kiinnittää erityisesti huomiota junioritoimintaan, koska se ei pystynyt kilpailemaan pelaajamarkkinoilla muiden joukkueiden kanssa.Uusitupa 2004, s. 72–73. Edustusjoukkueelle asetettiin tavoitteeksi nopea nousu takaisin mestaruussarjaan. Joukkue onnistui tavoitteessa heti kaudella 1980 ja voitti samalla Suomen Cupin. Veto voitti Suomen Cupin uudelleen seuraavalla kaudella muttei pystynyt säilyttämään sarjapaikkaansa vaan putosi ykkössarjaan. Veto taisteli mestaruussarjan paikan vakiinnuttamisesta koko 1980-luvun. Joukkue nousi mestaruussarjaan useamman kerran ja pelasi siellä kaudet 1983–1984 sekä 1987–1988. Vedon paras suoritus oli kaudella 1987, kun joukkue selvitti tiensä pudotuspeleihin asti. Veto voitti ykkössarjan kaudella 1989 ja nousi 1990-luvun aluksi uuteen Superpesikseen.Uusitupa 2004, s. 73–77.

Veto Superpesiksessä Veto sijoittui kuudenneksi ensimmäisellä kaudella Superpesiksessä ja eteni pudotuspeleihin, joissa se putosi ensimmäisellä kierroksella. Samana vuonna Vimpelissä järjestettiin Itä–Länsi-ottelu. Joukkue pääsi pudotuspeleihin kausina 1991 ja 1992 muttei edennyt ensimmäistä kierrosta pidemmälle.Uusitupa 2004, s. 88–90. Vedon joukkue nuoreni vahvasti kausina 1994–1996, mikä johti sarjapaikan menettämiseen. Seura oli usean tappiollisen kauden jälkeen pahasti velkaantunut, eikä seurassa uskottu, että Veto nousisi enää takaisin pääsarjatasolle.Uusitupa 2004, s. 91–93.

Velkaantumisesta huolimatta Veto oli lähellä nousua kausina 2000–2002 ja lopulta nousi takaisin Superpesikseen kaudella 2003.Uusitupa 2004, s. 102. Vedon paluu Superpesikseen oli vaikea. Joukkue oli lähellä pudota kausina 2004–2006, kun se joutui kyseisinä kausina karsintasarjaan. Kaudella 2007 Veto oli lähellä päästä välieriin asti, ja joukkueelle toivottiin kaudeksi 2009 jopa SM-mitalia. Kaudella 2008 joukkue sijoittui kahdeksanneksi. Tämän jälkeen Veto panosti joukkueeseen usealla merkittävällä pelaajahankinnalla valmistautuakseen kauteen 2009.

Veto maan kärkijoukkueisiin Vedon pelaajahankinnat tuottivat tulosta, ja joukkue voitti SM-pronssia kaudella 2009. Mitali oli ensimmäinen 34 vuoteen. Veto vahvisti joukkuettaan kauteen 2010, minkä myötä joukkue voitti SM-kultaa. Veto ylsi kausina 2011–2017 loppuotteluun, jossa vastaan jokaisella kertaa asettui Sotkamon Jymy. Veto hävisi Jymylle ja voitti SM-hopeaa kausina 2011–2015. Veto voitti Jymyn ja suomenmestaruuden kausina 2016 ja 2017. Kaudella 2018 Vedon yhdeksän kauden finaaliputki katkesi. Veto ylsi vain pronssiotteluun, jossa se katkaisi Sotkamon Jymyn 18 vuoden mitaliputken ja voitti SM-pronssia. Seuraavalla kaudella katkesi vuorostaan Vedon oma kymmenen vuoden mitaliputki, kun joukkue hävisi pronssiottelun Kouvolan Pallonlyöjille.

Veto palasi mitalikantaan jo seuraavalla kaudella ja voitti SM-pronssia kausina 2020 ja 2021. Veto palasi finaaliin kaudella 2022 ja saavutti kuudennen suomenmestaruutensa. Seuraavalla kaudella Veto hävisi loppuottelussa ja sai SM-hopeaa. Veto oli yksi mestaruussuosikeista kaudella 2024. Joukkue kuitenkin hävisi jo puolivälierissä ja jäi ensimmäistä kertaa välierien ulkopuolelle 15 vuoteen. Veto jäi ilman mitaleja myös seuraavalla kaudella. Kaudella 2026 Veto voitti runkosarjan 19 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Sotkamon Jymyyn. Pudotuspeleissä Veto ei hävinnyt yhtään ottelua ja voitti seitsemännen suomenmestaruutensa.

Kotikenttä thumb|Saarikenttä vuonna 2008.

Vimpelin Veto pelaa kotiottelunsa Saarikentällä. Pesäpallostadion on Vimpelin kunnan omistama, ja sitä ylläpitää kunnan liikuntatoimi. Stadion on rakennettu vuonna 1937 ja sitä on peruskorjattu vuonna 1994. Saarikenttä on yksi ensimmäisiä pesäpallostadioneita.

Stadionin yleisöennätys syntyi vuoden 1990 Itä–Länsi-ottelussa, jota oli katsomassa 5 572 katsojaa. Kentän erikoispiirteisiin kuuluu kenttää ympäröivä Savonjoki, joka tekee kentästä saaren. Jokeen lyödyt pallot tekevät usein otteluista suurijuoksuisia. Jere Dahlströmin lyömä lyönti Savonjokeen, jolla Veto voitti vuoden 2010 suomenmestaruuden, nimettiin vuoden 2010 Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi.

Muut joukkueet Vimpelin Vedolla on useita joukkueita Pesäpalloliiton sarjoissa. Kaudella 2026 Vedon alaisuudessa pelaa miehissä edustusjoukkueen lisäksi kakkosjoukkue suomensarjassa ja kolmosjoukkue maakuntasarjassa. Vedolla on joukkue myös Poikien Ykköspesiksessä. Vedon naisten joukkue pelaa maakuntasarjaa.

Naiset pienoiskuva|Vedon naisten vuoden 1947 mestaruusjoukkue.

Naisten viralliset pesäpallopelit aloitettiin Vimpelissä vuonna 1938. Vedon ensimmäiset naisjoukkueet perustettiin 1945 Lotta Svärdin lakkauduttua. Lotat siirtyivät suurimmaksi osaa Vedon joukkueisiin.

Vedon naisten joukkue osallistui pesäpallosarjoihin ensimmäistä kertaa vuonna 1946. Joukkue voitti piirimestaruuden kahtena ensimmäisenä vuonna. Joukkue sai oikeuden osallistua suomenmestaruussarjaan vuonna 1947, kun se voitti piirimestaruussarjan toistamiseen. Veto voitti SM-kultaa ensimmäisellä kaudellaan suomenmestaruussarjassa.Sirmeikkö 1959, s. 72–73. Vuonna 1948 Veto voitti jälleen piirimestaruuden ja suomenmestaruuden. Veto voitti piirimestaruuden jälleen 1949 mutta jäi SM-hopealle. Joukkue voitti piirimestaruuksia vielä 1950-luvulla muttei osallistunut suomenmestaruussarjaan kymmeniin vuosiin.Uusitupa 2004, s. 21–24.

Vedon naisten joukkue alkoi tehdä nousua 1990-luvulla. Joukkue nousi vuonna 1995 suomensarjaan ja 1996 Ykköspesikseen. Joukkueeseen panostettiin pelaajahankinnoilla ja joukkue nousi Superpesikseen vuonna 1997.Uusitupa 2004, s. 93–94. Joukkue oli sarjan huonoimpia ja vältti putoamisen usein vasta sarjakarsinnan kautta. Kausi 2002 jäi joukkueen viimeiseksi Superpesiksessä, kun Vedon johtokunta päätti luopua sarjapaikasta talousvaikeuksien vuoksi.Uusitupa 2004, s. 102.

Reservijoukkue

Pesäpallon suosio oli 1950-luvun Vimpelissä suuri. Tämän myötä nähtiin tarpeelliseksi luoda uusi pesäpallon erikoisseura. Seuran nimeksi valittiin Pesä-Veto. Joukkue pelasi suomensarjassa ja toimi Vimpelin Vedon kakkosjoukkueena. Kaudesta 1963 lähtien joukkue on käyttänyt nimeä Vimpelin Veto 2. 1960-luvun puolivälissä Vedon reservijoukkue ilmoitettiin uudelleen perussarjaan. Se nousi nopeasti piirisarjaan ja syksyllä 1968 pelasi maakuntasarjassa. Joukkueesta käytettiin usein lempinimeä Pässiniemen Junkkarit.

Junioritoiminta Vimpelin Veto ei ole pystynyt kilpailemaan suurien seurojen pelaajabudjettien kanssa seuran pienen talouden vuoksi. Tämän takia Veto on joutunut kinnittämään huomiota junioritoimintaan, jonka kautta pelaajia on nostettu edustusjoukkueeseen. Junioreihin keskittymisen takia Vedolla on ollut usein nuori joukkue, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Veto voitti ensimmäisen SM-mitalin nuorella joukkueella. Toisaalta Veto on myös usein menettänyt sarjapaikkansa nuorentuneen joukkueen vuoksi.