Toukokuun vallankumous () oli 18.–25. toukokuuta 1810 kestänyt tapahtumasarja, joka aloitti Argentiinan itsenäistymisprosessin. Koska vallankumous kesti viikon verran, tapahtumasta käytetään myös toisinaan nimitystä Toukokuun viikko ().
Tausta Vuonna 1776 perustettu Rio de la Platan varakuningaskunta, johon kuului osia nykyisen Argentiinan lisäksi myös Paraguaysta, Uruguaysta ja Boliviasta, oli merkittävä karjankasvatuksen ja nahkateollisuuden keskus. Tämä herätti brittien kiinnostuksen, ja nämä yrittivät valloittaa Buenos Airesin vuosina 1806–1807. Espanja ei kyennyt lähettämään lisäjoukkoja, minkä johdosta argentiinalaiset alkoivat kysenalaistamaan siirtomaastatuksensa Espanjan alaisuudessa. Lisäksi se, että kaikkiin tärkeisiin virkoihin nimitettiin Espanjassa syntyneitä henkilöitä paikallisten sijaan, ärsytti La Platan asukkaita. Vuonna 1809 emämaa lähetti Buenos Airesiin uuden varakuninkaan Baltasar Hidalgo de Cisnerosin.
Toukokuussa 1810 Argentiinan alueelle saapui uutinen, että Napoleon oli pakottanut Espanjan kuningas Ferdinand VII:n valtaistuimelta ja korvannut tämän Josephilla, joka oli Napoleonin veli. Juoruja asian tiiloilta oli liikkunut Buenos Airesissa jo aiemmin, mutta englantilainen Mistletoe-fregatti toi vahvistuksen 14. toukokuuta. Espanjalaiset siirtomaaisännät pyrkivät estämään uutisten leviämisen siirtomaihinsa.
Tapahtumien kulku 18. toukokuuta varakuningas de Cisneros ilmoitti, että olisi valmis ottamaan vallan varakuningaskunnassa, mikäli emämaan poliittinen järjestelmä romahtaisi täysin. Hänen legitimiteettinsä oli kuitenkin kyseenalainen, minkä vuoksi joukko vallankumouksellisia alkoi vaatia avointa tilaisuutta pääkaupungissa, jossa keskusteltaisiin tilanteesta.
Paikallisista asianajajista ja sotilaista koostuva ryhmä järjesti virallisen kokouksen 22. toukokuussa ja tuli siihen päätökseen, ettei de Cisnerosilla ole valtuuksia johtaa varakuningaskuntaa, koska hänen nimittämäänsä hallitusta Espanjassa ei enää ollut olemassa. Samassa yhteydessä perustettiin juntta, jonka johtoon de Cisneros nimitettiin. Juntan oman ilmoituksen mukaan sen tehtävä oli hallita varakuningaskuntaa vallasta syöstyn kuningas Ferdinand VII:n nimissä, mutta se ajautui erimielisyyksiin muiden kruunulle uskollisten tahojen kanssa.
Buenos Airesin asukkaat alkoivat kerääntyä kaupungin keskustaan 25. toukokuuta ja vaatimaan tietoa siitä, missä jamassa juntta oli. Vallankumousjohtaja Martín Rodríguez ilmoitti, että alkuperäinen juntta oli hajotettu ja sen tilalle oli perustettu uusi juntta, joka koostui yhdeksästä henkilöstä, joiden nimet Rodríguez luki ääneen. Kuulijoiden hämmästykseksi joukossa oli myös paikallisia, ensimmäistä kertaa vaikutusvaltaisessa asemassa siirtomaan historiassa.
Seuraukset ja muistaminen Huolimatta siitä, että vallankumouksen alkuperäinen tarkoitus oli osoittaa uskollisuutta Espanjan kruunulle, se auttoi Argentiinan itsenäistymään emämaasta. Argentiina julistautui virallisesti itsenäiseksi Espanjasta 9. heinäkuuta 1816 ja onnistui kenraali José de San Martínin johdolla lyömään Espanjan lähettämät joukot, jotka Ferdinand VII lähetti palauttamaan alueet osaksi siirtomaaimperiumia.
Vallankumouksen seurauksena perustettiin Buenos Airesissa ensimmäinen paikallinen hallitus, Primera Junta, johon kuuluivat Cornelio Saavedra, Mariano Moreno ja Manuel Belgrano. Saavedra edusti maltillisempaa linjaa, Moreno ajoi radikaalimpia uudistuksia ja Belgrano keskittyi sotaretkiin sekä loi myöhemmin Argentiinan lipun, josta tuli kansallisen identiteetin symboli. Vallankumous jakoi yhteiskuntaa konservatiivisiin ja radikaaleihin, mutta sen merkitys oli ratkaiseva: se aloitti Espanjan vallasta irtautumisen, loi perustan poliittiselle autonomialle ja inspiroi myös muita Etelä-Amerikan siirtomaita samankaltaisiin vapautuspyrkimyksiin.
Argentiinalainen kunnianosoitus, Toukokuun ritarikunta, on viittaus vallankumoukseen.
Vallankumouksen päättymispäivä, 25. toukokuuta, on Argentiinan kansallispäivä.
Lähteet
Luokka:Argentiinan historia Luokka:Vallankumoukset Luokka:1810