Eino Johannes Hakoniemi (3. huhtikuuta 1892 Tampere – 1. huhtikuuta 1941 Helsinki) oli 1920- ja 30-luvulla tunnettu urheiluhieroja, joka aikauden suomalaisten huippu-urheilijoiden hierojana. Oma urheilutausta oli 1910-luvulla keskimatkojen juoksu, jossa hän saavutti yhden SM-viestimitalin.
Eino Hakoniemi kilpaili keskimatkoilla 1910-luvulla. Hän sijoittui vuoden 1915 SM-kisoissa viidenneksi. Vuoden 1917 SM-viesteissä hän saavutti SM-hopeaa Helsingin Jyryn riveissä 5 x 2 000 metrin viestissä. Hän jatkoi uraansa aina 1920-luvun alkuun, jolloin Helsingin Jyry kuului sisällissodan jälkeisten ratkaisujen myötä TUL:oon.
Hakoniemi toimi 1910-luvulla leipurina, mutta siirtyi 1910-luvun lopulla hierojaksi. Asiakkaina hänellä olivat aikakauden tunnetut huippu-urheilijat tunnetuin heistä Paavo Nurmi. Hän toimi vuoden 1924 Pariisi olympialaisissa Suomen olympiajoukkueen hierojana. Saman vuoden joulukuussa hän matkusti yhdessä Nurmen kanssa Amerikkaan, jonne hän jäi Nurmen palattua vuoden 1925 keväällä takaisin Suomeen. Ensin hän toimi hierojana New Yorkissa, mutta vaihtoi muutaman vuoden jälkeen Patersonin kaupunkiin, jossa hän oli osa-omistajana yrityksessä, jossa hieronnan lisäksi oli tarjolla sauna. Huono taloudellinen aika pakotti luopumaan tästä. Hän palasi kesällä 1931 takaisin Suomeen. Hakoniemi valittiin toisen kerran Suomen olympiajoukkueen hierojaksi Berliinin vuoden 1936 kisoihin.
Eino Hakoniemen veli Toivo oli myös hieroja ja seurasi Paavo Nurmea hänen Amerikan kilpailukierroksellaan vuoden 1928 lopulla.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset keskimatkojen juoksijat Luokka:Suomalaiset fysioterapeutit Luokka:Vuonna 1892 syntyneet Luokka:Vuonna 1941 kuolleet