Kari Tuunainen (10. tammikuuta 1943 Savonlinna – 3. marraskuuta 2005 Joensuu) oli erityispedagogiikan professori Joensuun yliopistossa.
Koulutus Tuunanen tuli ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta 1962 ja valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1964. Hän valmistui kasvatustieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1966 ja lisensiaatiksi 1972. Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1977 Joensuun yliopistosta.
Työura Tuunainen oli Jyväskylän yliopistossa assistentti 1966–1970 ja tilapäinen lehtori 1968–1969, Joensuun korkeakoulun ja myöhemmin yliopiston tilapäinen lehtori 1969–1970, lehtori 1970–1980, Suomen Akatemian nuorempi tutkija 1974–1975, erityispedagogiikan apulaisprofessori 1980–1990 ja professori 1990–2001.
Tuunainen toimi erityispedagogiikan laitoksen johtajana 1990–1994, kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina 1986–1988 ja yliopiston toisena vararehtorina 1994–1998.
Kirjallinen toiminta Tuunainen kirjoitti yksin tai yhdessä muiden kanssa yli 130 julkaisua. Suomenkielisiä kirjoja olivat Kielelliset oppimisvaikeudet koulun alussa (1977), Erityispedagoginen tutkimus Suomessa (toim. ) (1982), Kenellä meistä onkaan oppimisvaikeuksia (1985), Erityiskasvatuksen kehitys Suomessa (& A Nevala) (1989), Erityispedagogiikan metodologinen perusta (& S Moberg) (1989), Sairas ja vammainen lapsi koulussa (& M Siimes) Erityispedagogiikka tieteenä (& alii) (1993).
Perhe Tuunainen oli naimisissa vuodesta 1965 päiväkodinjohtaja Anna-Maija Beckerin kanssa (s. 1941). Hänellä on kolme lasta.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kasvatustieteilijät Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Joensuun yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1943 syntyneet Luokka:Vuonna 2005 kuolleet