Vuoden 1996 Mount Everestin onnettomuus tapahtui 10.–11. toukokuuta, kun kahdeksan kiipeilijää kuoli yrittäessään nousta Mount Everestin huipulle. Onnettomuuspäivä oli siihen mennessä Mount Everestillä eniten kuolemantapauksia aiheuttanut päivä.
Onnettomuuden aikaan vuorelle nousi neljä eri retkikuntaa ja kolme muuta kiipeilijää. Osa kiipeilijöistä oli kokemattomia, eikä turvallisuusohjeita noudatettu.
Tausta Mount Everest on maailman korkein vuori, ja se sijaitsee Kiinan ja Nepalin rajalla. Molemmat maat alkoivat 1990-luvulla myöntää merkittävästi enemmän kiipeilylupia, ja vuorelle voi nousta kummankin maan puolelta. Suurin osa Mount Everestillä sattuneista kuolemantapauksista johtuu vuoristotaudista, jossa elimistö ei kykene sopeutumaan korkealla vallitsevaan alhaisempaan happipitoisuuteen. Taudin ehkäisemiseksi kiipeilijät etenevät vähitellen neljän leirin kautta, jotta keho ehtii sopeutua vähenevään happimäärään.
Monet retkikunnat pyrkivät nousemaan Mount Everestille toukokuussa 1996, ja vuorella oli jo varhain nähtävissä merkkejä ruuhkasta. Retkikuntia oli neljä, joista yksi oli uusiseelantilaisen vuorikiipeilijä Rob Hallin johtama kaupallinen kiipeily-yritys Adventure Consultants. Toista retkikuntaa johti yhdysvaltalainen Scott Fischer. Kaksi muuta retkikuntaa tulivat Etelä-Afrikasta ja Taiwanista. Retkikuntien lisäksi vuoren valloitusta yritti kolme Intian–Tiibetin rajapoliisin jäsentä. Vuorta peitti ajankohtaan nähden poikkeuksellisen runsas lumipeite, joka alkoi sulaa vasta huhtikuun alussa. Useiden retkikuntien kiipeilijöiden varusteissa ja kokemuksessa oli puutteita, mikä herätti epäilyksiä heidän valmiuksistaan.
Tapahtumat Nousun aloitus ja kehittyvät ongelmat pienois|Englanninkielinen kartta Mount Everestin huiputukseen johtavista reiteistä. Oranssilla värillä Eteläsolan reitti.
Retkikunnat aloittivat nousun 10. toukokuuta viimeiseltä leiriltä ennen huippua. Kiipeilijöitä oli kaikkiaan 33 tai 34. Jokaisen valloitusta yrittäneen retkikunnan oli tarkoitus edetä Eteläsolan kautta oman aikataulunsa mukaisesti, mutta suunnitelmat kariutuivat nopeasti. Etelä-Afrikan retkikunta ei noudattanut tarkoituksellisesti aikatauluja, eikä Taiwanin retkikunnan johtaja välttämättä edes tiennyt niistä. Hall ja Fischer olivat asettaneet kiipeilijöilleen tiukat kääntymisajat: huiputus oli keskeytettävä, jos huipulle ei ehdittäisi ennen happivarastojen loppumista.
Kolmen tunnin patikoinnin jälkeen Hallin retkikuntaan kuulunut Frank Fishbeck ilmoitti keskeyttävänsä huiputuksen. Samaan retkikuntaan kuulunut Doug Hansen pohti keskeyttämistä, mutta jatkoi huiputusta kylmyydestä ja uupumuksesta huolimatta. Hän oli yrittänyt huiputusta myös edellisenä vuonna, mutta jäi huipusta 90 metrin päähän. Eteneminen oli hidasta kokemattomien kiipeilijöiden vuoksi. Etenemistä hidasti myös turvaköysien asentaminen vaikeimpiin kohtiin, sillä yksikään retkikunta ei ollut vielä kyseisenä vuonna saavuttanut huippua.
Onnettomuus Kun Hallin ja Fischerin retkikunnat olivat saavuttaneet huipun, alueelle iski lumimyrsky, joka vaikeutti laskeutuvien kiipeilijöiden paluuta. Jotkut olivat palanneet takaisin viimeiselle leirille ennen myrskyn pahinta vaihetta. Tusina kiipeilijää eksyi lumimyrskyssä, mutta heistä puolet onnistui palaamaan leirille, kun sää hetkellisesti parani. Viisi kiipeilijää jäi tämän jälkeen eristyksiin, mutta eräs aiemmin pelastunut kiipeilijä onnistui tuomaan heistä kolme turvaan. Myöhemmin leiriin tuotiin kaksi kiipeilijää, joista toinen kuoli hypotermiaan ja toiselta jouduttiin amputoimaan osia käsistä sekä nenä.
Hall, Fischer, Taiwanin retkikunnan johtaja ”Makalu” Gau Ming-ho sekä Hallin retkikuntaan kuulunut Hansen saavuttivat huipun useita tunteja aikataulusta myöhässä, eikä laskeutuminen leiriin ollut enää mahdollista lumimyrskyn vuoksi. Hallin retkikunnan opas Andy Harris löysi Hallin ja Hansenin. Laskeutumisyrityksen yhteydessä Hansen kuoli, Harris katosi ja Hall kuoli seuraavana päivänä hypotermiaan. Fischer ja Gau jäivät loukkuun noin 8 200 metrin korkeuteen, ja Gau pelastettiin myöhemmin, mutta Fischer kuoli. Kaikki Intian–Tiibetin rajapoliisin jäsenet kuolivat laskeutumisen yhteydessä.
Onnettomuuden jälkeen Onnettomuus sai nopeasti suurta mediahuomiota maailmanlaajuisesti. Myöhemmin on todettu, että kaupalliset paineet, kiipeilijöiden kokemattomuus ja turvallisuusohjeiden laiminlyönti tekivät onnettomuudesta lähes väistämättömän.
Monet selvinneistä kiipeilijöistä julkaisivat onnettomuuden jälkeen kirjoja. Jon Krakauerin kirjoittama Jäätäviin korkeuksiin nousi bestselleriksi. Teos toimi pohjana seuraavana vuonna julkaistulle elokuvalle Murhenäytelmä Everestillä.
Vuonna 2015 julkaistiin niin ikään Krakaueriin kirjaan osittain pohjautunut elokuva Everest. Siinä Rob Hallia esittää Jason Clarke ja Scott Fischeriä Jake Gyllenhaal.
Lähteet
Luokka:Vuoden 1996 onnettomuudet Luokka:Vuorikiipeily