Erillinen pataljoona 18 oli talvisodan aikainen Suomen puolustusvoimien joukko-osasto, joka perustettiin ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana Uudenmaan ruotsinkielisistä pääosin yli 40-vuotiaista ikäluokista. Pataljoona taisteli tammi-helmikuun 1940 Laatokan Karjalan mottitaisteluissa ja maaliskuun alusta rauhantekoon asti Viipurinlahden taisteluissa.

Yksiköt sekä niiden päälliköt ja vahvuudet perustettaessa

Esikuntakomppania 1. komppania (1./ErP 18) päällikkö kapteeni Jean Bittait (-9.1.1940, kaatui), res.vänrikki Jarl Bergström (10.1.1940-), alik. Lauri Törni (27.1.-4.2., väliaik.)Aarnio 1979 s. 280., 2. komppania (2./ErP 18) Stenberg 3. komppania (3./ErP 18) päällikkö res.luutnantti Josef Ekebom (-9.1.1940, kaatui), res.vänrikki Sven Lindberg (10.1.1940-)

Vahvuus: 26 upseeria + 86 aliupseeria + 501 miehistön jäsentä eli 613 miestä. Lisäksi pataljoonaan kuului 89 hevosta.

Komentajat

ratsumestari Reinhold Stackelberg

Pataljoonan kokoaminen

Erillinen pataljoona 18 muodostettiin Keravalla YH:n aikaan 18.10.1939, josta siirryttiin 3.12.1939 autokuljetuksella Loviisaan, jossa koulutusta jatkettiin Loviisan ympäristössä. Loviisan alueella komppaniat olivat sijoitettu Pernajaan (1./ErP 18), Valkoon (2./ErP 18) ja itse Loviisaan (3./ErP 18).

Pataljoona siirrettiin tammikuun alussa 1940 Kouvolaan ja sieltä edelleen junakuljetuksella Laatokan Karjalaan IV Armeijakunnan joukkoihin. Jänisjärven asemalle Suistamossa saapui 1./2.1.1940 joukkoja, joista ErP 18 oli yksi uusi rintamalle siirtynyt joukko-osasto. Aluksi IV Armeijakunta määräsi saapuneet joukot puolustusluontoisiin tehtäviin. Uusilta joukoilta ml. ErP 18 puuttuivat suurelta osalta ulkomajoitusvälineet ja osittain jopa kenttäkeittiötkin.Aarnio 1979 s. 217.

Talvisodan taistelut

Laatokan Karjalan mottitaisteluissa tammi-helmikuussa 1940

Pataljoona alistettiin eversti Hannukselan komentamalle 13. divisioonalle alkuvaiheen sijainnin ollessa Lemetin pohjoispuolella.Aarnio 1979 s. 220. Ensimmäinen vastahyökkäyksen Lemetin alueelle edenneitä puna-armeijan joukkoja vastaan ErP 18 teki 9.1.1940 Itä- ja Länsi-Lemetin väliselle alueelle. Näin pataljoona oli mukana katkaistaessa rajalta kohti Kitelää johtavaa tietä Itä- ja Länsi-Lemetin välillä. Taistelun rajuutta osoittaa se, että vastahyökkäyksessä kaatuivat pataljoonan 1. ja 3. komppanian päälliköt sekä kahdeksan muuta kaatunutta ja 50 haavoittunutta.Aarnio 1979 s. 226.

Tien katkaisun jälkeen ErP 18 alistettiin TstOs Keihäälle, myöhemmin TstOs Kupari. Se laajensi tielinjan katkaisua Länsi-Lemetin suuntaan. ErP 18:n joukot olivat tämän jälkeen mukana Länsi-Lemetin, Lemetin tienhaaran ja Rykmenttimotin mottitaisteluissa.Aarnio 1979 s. 255, 264.

Länsi-Lemetin puhdistaminen alkoi 27.1. ErP 18 osallistui motin tuhoamiseen, jonka läntisen osan tuhoaminen onnistui 1.2. mennessä.Aarnio 1979 s. 277-300. Itäisen osan ns. Myllyn seudun tuhoaminen tapahtui 4.2. mennessä.Aarnio 1979 s. 300-306.

Helmikuussa ErP 18 osallistui everstiluutnantti Tähtisen johdolla Kitilän suurmotin vastaisiin taisteluihin. Osa pataljoonasta osallistui myös Petäjäsaaren ankariin taisteluihin 19.-25.2. ErP 18 tappiot Laatokan Karjalan sotatoimissa olivat kaikkiaan kaatuneina 4 upseeria + 14 aliupseeria + 53 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 71 sotilasta kaatuneina, 1 upseeri + 6 miehistöön kuuuluvaa kadonneina, 4 upseeria + 22 aliupseeria + 94 miehistöön kuuluvaa haavottuneina eli yhteensä 120 haavoittunutta sotilasta. Lisäksi 5 upseeria + 19 aliupseeria + 115 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 139 sotilasta sairaina ja paleltuneina.

Viipurinlahden taisteluissa maaliskuussa 1940

Pataljoona siirtyi 25.-26.2. junakuljetuksella Impilahden asemalta Sortavalan, Lappeenrannan ja Simolan kautta Pulsan asemalle, josta se marssi Vilajoelle ollen perillä 1.3.

Puna-armeijalla oli Tuppuran ja Teikarin valtauksen jälkeen avoin ura Viipurinlahden luoteisrannalle Häränpääniemeen ja Vilaniemeen. ErP 18 oli sijoittunut Häränpääniemelle yhdessä KevOs 4:n kanssa. Puna-armeijan hyökkäys manteretta vastaan alkoi 4.3., ja vasemmalla sivustalla rannikkoa puolustaneet erilliset pataljoonat joutuivat heti vaikeuksiin. Venäläisten panssarivaunujen odottamaton tunkeutuminen jääkentän yli sai aikaan jo itsestään melkoisen sokkivaikutuksen. Suomalaisten onneksi Vilajoenlahden pohjukkaan edenneet panssarit etenivät liian nopeasti edeltävään jalkaväkeen nähden. Jalkaväki torjuttiin, ja Vilaniemeen päässeet panssarit tuhottiin tai karkotettiin. Sen sijaan venäläiset olivat saaneet päivän aikana sillanpääaseman Häränpääniemeen. Seuraavana päivänä puna-armeija sai myös Vilaniemeen sillanpääaseman. He tunkeutuivat sinne yhtä aikaa kolmesta eri suunnasta. Erilliset pataljoonat joutuivat sekasortoon ja perääntyivät sisämaahan. Lopulta sillanpääasemat yhtyivät ja se vakiintui nopeasti. Hyökkääjä kuljetti jatkuvana nauhana jalkaväkeä ja panssareita Viipurinlahden vastarannalle. Alueella käytiin ankaria taisteluja 5.-9.3.

Sodan päättyessä hyökkääjällä oli aloite käsissään kautta koko Viipurinlahden rintaman. Venäläisten sillanpää asema oli liki 10 kilometriä syvä ja seitsemän kilometriä leveä. Suomalaisten puolustus oli kulutettu sirpaleiseksi ja ohueksi. Suomalaisten puolustus oli romahtamaisillaan, joten rauha tehtiin 13.3. oikeastaan yhdennellätoista hetkellä.

ErP 18 vedettiin Häränpääniemen rintamaosallta 9.3. JR 10:n pataljoonien korvatessa ErP 18:n joukot. Pataljoonan menetykset Viipurinlahden taisteluissa olivat 1 upseeri + 6 aliupseeria + 26 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 33 sotilasta kaatuneina sekä 10 aliupseeria + 38 miehistöön kuuluvaa eli 48 haavottuneina. Lisäksi yksi pataljoonan sotilas katosi Viipurinlahden taisteluissa.

Pataljoona siirrettiin 19.3. autokuljetuksella Haminaan, josta se siirrettiin edelleen junakuljetuksella Tammisaaren alueelle Skogbyhyn, jossa pataljoona hajotettiin 24.3.1940.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Talvisodan suomalaiset jalkaväkipataljoonat Luokka:Suomenruotsalaisuus