Olav Hammarström (16. heinäkuuta 1906 Heinola – 10. joulukuuta 2002 Wellfleet, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen arkkitehti, joka teki valtaosan urastaan Yhdysvalloissa.Olav Hammarström, Hufvudstadsbladet, 2002, No 345, sivu 13, julkaistu 22.12.2002 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)
Suomenruotsalaisen pankinjohtajaperheen poika Olav Hammarström asui lapsena Heinolassa, mutta kävi koulunsa Helsingissä. Isä tuomittiin talousrikoksista vuosiksi vankilaan ja teki itsemurhan, kun poika oli noin 20-vuotias.
Ylioppilastutkinnon ja varusmiespalveluksen jälkeen Olav Hammarström työskenteli rakennuksilla apumiehenä ja opiskeli iltaisin Ateneumissa Taideteollisuuskeskuskoulun yleistä kurssia. Hän pääsi piirtäjäksi tunnettuun arkkitehtitoimistoon ja sitä myöten opiskelemaan arkkitehdiksi Teknilliseen korkeakouluun. Tutkinnon teko kesti 11 vuotta, koska hän monien muiden tavoin opiskeli työn ohessa rakennustoiminnan ollessa 1930-luvulla vilkasta.
Valmistuttuaan 1938 Hammarström sai paikan kanadalais-englantilaisessa omistuksessa olleesta Petsamon Nikkeli Oy:stä. Yhtiö rakennutti Petsamoon suuren Kolosjoen kaivosyhdyskunnan (nyk. Nikel) funkistyylisine asuinrakennuksineen, jotka oli tehty etupäässä Siporex-kevytbetoniharkoista. Myös nuori arkkitehti majoittui vaimonsa ja tyttärensä kanssa Kolosjoelle, mutta jo pian alue evakuoitiin talvisodan sytyttyä. Hammarström jäi sotilaaksi puolustamaan Petsamoa, jossa hän työskenteli myös jatkosodan vuosina, kun nikkelikaivosta alettiin taas jälleenrakentaa ja laajentaa. Kaivos oli vuosina 1941–1944 saksalaisten käsissä, jotka tuhosivat Lapin sodassa suuren osan kaivoksen infrastruktuurista.
Sotien jälkeen Hammarström työskenteli aluesuunnitelma-arkkitehtinä Satakunnassa. Hän suunnitteli Ahlström-yhtiöille teollisuusrakennuksia ja asuinalueita Euran Kauttualle ja Porin Pihlavaan. Hän alkoholisoitui, ja ensimmäinen avioliitto päättyi eroon. Harry ja Maire Gullichsenin kautta Hammarström tutustui Alvar Aaltoon, joka tarvitsi apulaisen Yhdysvaltojen-hankkeidensa toteutukseen. Keväällä 1948 Hammarström muutti Yhdysvaltoihin ja työskenteli MIT-yliopiston opiskelija-asuntolan Baker Housen parissa, mikä poiki lisää töitä Alvar Aallon suhteiden myötä.
Myös amerikansuomalainen arkkitehti Eero Saarinen työllisti Hammarströmiä muun muassa General Motorsin teknillisen keskuksen parissa. Tällöin Hammarström tapasi uudelleen tekstiilitaiteilija Marianne Strengellin, jonka kanssa oli nuorena Suomessa seurustellut. He avioituivat kesällä 1949 ja tekivät yhteistyötä monien rakennusprojektien parissa. Hiljainen ja vaatimaton Hammarström jäi melko tuntemattomaksi ja usein sosiaalisesti taitavamman vaimonsa Marianne Strengellin varjoon.
Pariskunta asui eri puolilla Yhdysvaltoja ja rakensi Hammarströmin piirtämän huvilan itärannikon Cape Codiin. Sinne Hammarström suunnitteli myös episkopaalisen kirkon St. James the Fisherman -kesäkappelin, jota pidetään hänen tunnetuimpana työnään. Hammarströmin piirtämiä kirkkoja nousi myös Kaliforniaan, Massachusettsin Amherstiin, New Hampshiren Nashuaan ja New Jerseyn Oak Ridgeen. Hän tuli Yhdysvalloissa tunnetuksi myös monista maastoa myötäilevistä huvilarakennuksistaan, jotka poikkesivat paikallisesta arkkitehtuurista. Hän opetti arkkitehtuuria Yalen yliopistossa ja MIT:ssäTakakansiteksti Hakala-Zilliacuksen kirjoittamassa elämäkerrassa..
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1906 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet