Gerhard Allroggen (19. toukokuuta 1936 Bochum – 13. marraskuuta 2025 Hampuri) oli saksalainen musiikkitieteilijä.Gerhard Allroggen Schott Music, viitattu 24.11.2025 Das Musikwissenschaftliche Seminar trauert um seinen langjährigen Kollegen, Prof. Dr. Gerhard Allroggen Musikwissenschaftliches Seminar Detmold/Paderborn 21.11.2025, viitattu 24.11.2025
Allroggen aloitti musiikkitieteen, filosofian ja kirjallisuuden opinnot Frankfurtissa. Hän jatkoi niitä Hampurissa, jossa hän sai myös orkesterinjohdon opetusta Walter Martinilta ja Hans Schmidt-Isserstedtiltä. Hän sai tohtorinarvonsa vuonna 1967 Hampurissa Georg von Dadelsenin ohjauksessa tehdyllä E. T. A. Hoffmannin teosten katalogilla. Hän työskenteli vuosina 1967–1977 Bochumissa Heinz Beckerin tutkimusassistenttina ja osallistui Beckerin G. Henle Verlagilla julkaiseman Die Oper -julkaisusarjan toimitustyöhön. Hän teki habilitaatiotyönsä vuonna 1976 Beckerin johdolla tutkimuksella Niccolò Piccinnin italialaisista oopperoista. Kaudella 1977–1978 hänestä tuli Detmoldin musiikkiyliopiston musiikkitieteen professori. Musiikkitieteen laitos jaettiin sitten Paderbornin yliopiston kanssa ja Allroggenista tuli historiallisen musiikkitieteen professori. Hän toimi Paderbornin yliopiston akateemisten asioiden vararehtorina vuosina 1991–1995. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2001.
Allroggen tutki muun muassa saksalaisen varhaisen romantiikan musiikkiestetiikkaa, Wolfgang Amadeus Mozartin ja E. T. A. Hoffmannin teoksia sekä 1700-luvun loppupuolen napolilaista oopperaa, myöhemmin myös Carl Maria von Weberin elämää ja teoksia. Hän osallistui Mozartin kokonaistuotannon uuden painoksen laatimiseen kahdella osalla varhaisista sinfonioista (1984, 1985) ja osalla oopperaluonnoksesta Lo sposo deluso (1988). Hän julkaisi Hoffmannin kootuissa teoksissa singspielin Die lustigen Musikanten vuonna 1975 ja Kvinteton c-mollissa (harpulle ja jousikvartetille) vuonna 1985. Hän osallistui myös työhön Hartmut Steinecken toimittaman kuusiosaisen Hoffmannin kirjoitusten kokoelman parissa. Vuonna 1987 hän julkaisi Felix Mendelssohnin klarinettisonaatin Es-duurissa. Hän kampanjoi 1980-luvulla Carl Maria von Weberin kokonaistuotannon painoksen puolesta ja aloitti hankkeen Mainzin Akademie der Wissenschaften und der Literaturin rahoituksella. Kustantajana oli Schott Music. Hänellä oli laaja kielitieteellinen osaaminen, jota hän hyödynsi myös musiikintutkimuksessa. Hän käänsi Mosco Carnerin Giacomo Puccinista tekemän elämäkerran, julkaisi monia esseitä ja osallistui radio-ohjelmaan Funkkolleg.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset musiikkitieteilijät Luokka:Saksalaiset professorit Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet