pienoiskuva|Ranskalainen pilapiirros vuodelta 1898 kuvaa lukuisten maiden aikeita valloittaa ja jakaa Qing-dynastian aikaisen Kiinan alueita. Hahmot pöydän ääressä edustavat (vasemmalta oikealle) Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Saksaa, Venäjää, Ranskaa ja Japania. Nöyryytyksen vuosisata () oli Kiinan historian ajanjakso, jonka katsotaan yleensä alkaneen ensimmäisestä oopiumisodasta (1839–1842) ja päättyneen Kiinan kansantasavallan perustamiseen vuonna 1949. Vuosisadan aikana muun muassa Kiinan keisarikunnan Qing-dynastia kaatui ja sitä seurannut Kiinan tasavalta joutui ulkovaltojen, etenkin Yhdistyneen kuningaskunnan, Venäjän ja Japanin kolonialismin kohteeksi.
Tapahtumat Ajanjakso sisältää lukuisia tapahtumia, joiden aikana Kiinan katsotaan joutuneen nöyryytetyksi. Tällaisia muun muassa:
Oopiumisodat (1839–1842 ja 1856–1860) Boksarikapina (1899–1901) Kiinan-Japanin sota (1894–1895) Venäjän–Japanin sota (1904–1905) Kiinan tasavallan aika (1911–1949) Versailles'n rauhansopimus (1919) Japanin hyökkäys Kiinaan ja Japanin tekemät sotarikokset, muun muassa Nanjingin verilöyly (1937) Taiwanin menettäminen (1949) Kiinan sisällissota (1927−1936 ja 1946−1950).
Vuosisadan tapahtumien johdosta Kiina joutui luopumaan Macaon, Hongkongin, Taiwanin, Mantšurian sekä Amurin ja Mongolian hallinnasta. Useille ulkovalloille myönnettiin oikeus oman lainsäädännön noudattamiseen Kiinan alueella. Kiina menetti markkinoidensa ja valuuttansa itsenäisen hallinnan ja joutui maksamaan ulkovalloille raskaita korvauksia.
Kiinalaisessa nykyhistoriassa ja -politiikassa Kolonialistisiin ulkovaltoihin liittyvä kansallisen nöyryytyksen () käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle. Kansallinen nöyryytys on ollut keskeinen kiinalaisessa historiankirjoituksessa jo 1900-luvun alussa, ennen vuoden 1949 kommunistista vallankumousta. Kiinan kommunistinen puolue otti kansallisen nöyryytyksen käsitteen uudelleen mukaan viralliseen historiankirjoitukseen reaktiona vuoden 1989 Tiananmenin aukion kansanliikkeeseen.
Kiinalaisissa koulukirjoissa nöyryytyksen vuosisata on tyypillisesti ollut Kiinan modernia historiaa määrittelevä käsite. Historiaa käsittelevissä koulukirjoissa ei usein korosteta Kiinan tasavallan aikaa tai Taiping-kapinaa, koska ne eivät sovi ajatukseen ulkovaltojen riistosta syynä Kiinan epäsuotuisalle kehitykselle aikakaudella.
Nöyryytyksen vuosisadan käsite on yhteydessä kiinalaiseen kansallistunteeseen eli nationalismiin. Nöyryytyksen vuosisadan käsitettä on kuvattu uhrinarratiiviksi, joka korostaa Kiinan kokemia vääryyksiä ja yhdistää tapahtumat nykypäivän kansainväliseen politiikkaan ja tilanteisiin, joissa toiset maat esittävät vastalauseita Kiinan politiikasta. Nöyryytyksen vuosisadan käsite on keskeinen osa historiallista narratiivia, joka perustelee Kiinan kommunistisen puolueen hallintoa.
Kiinan nykyisen ulkopolitiikan tavoitteena on voittaa nöyryytyksen vuosisadan heikkoudet ja nostaa Kiina takaisin oikeutetulle paikalleen. Kiinan herkkyys syyttää ulkomaita sen asioihin sekaantumisesta on yhdistetty nöyryytyksen vuosisadan narratiiviin. Kiina katsoi, että erityisesti 1990-luvulle asti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Portugalin siirtomaina olleet Hongkong ja Macao olivat jäänteitä kansallisesta nöyryytyksestä. Myös Taiwanin kysymys yhdistetään Kiinassa nöyryytyksen vuosisataan.
Katso myös
Oopiumisodat Kiinan historia 1900-luvulla Kolonialismi
Lähteet
Kirjallisuutta
Callahan, W. A. (2009). China: The Pessoptimist Nation. New York: Oxford University Press. Gries, P. H. (2004). China’s New Nationalism: Pride, Politics, and Diplomacy. Berkeley: University of California Press. Wang, Z. (2012). Never Forget National Humiliation: Historical Memory in Chinese Politics and Foreign Relations. New York: Columbia University Press.
Luokka:Kiinan historia Luokka:1800-lukuLuokka:1900-luku