Chelonoidis vandenburghi on maakilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnalaji. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin vaarantuneeksi.
Ulkonäkö ja koko Koiraan selkäkilven pituus on 129 cm, naaraan 89,7 cm. Laji on tunnistettavissa korkeaksi kuvuksi kohoavasta selkäkilvestään. Koiraat ovat naaraita suurempia ja niillä on leimallisen kovera plastron eli rintapanssari.
Elintavat Chelonoidis vandenburghi on päiväaktiivinen, kuivalla maalla elävä kilpikonna. Ne viettävät suurimman osan ajastaan syöden, leväten maassa tai kylpien mutaisissa sadevesilammikoissa. Niiden ruokavalioon kuuluvat ruoho- ja sarakasvit, pensaiden ja puiden lehdet, jäkälät ja hedelmät. Vettää ne saavat ruokavaliostaan tai sadevesilammikoista.
Pesintä alkaa touko-kesäkuun välisenä aikana sadekauden lopussa. Urokset taistelevat keskenään puremalla, tönimällä ja lyömällä toisiaan kaulalla. Parittelun aikana ne tuottavat kaikuvia kurkkuääniä. Naaraat munivat 6–26 munaa pehmeään maaperään. Poikaset ja nuoret yksilöt pysyvät rinteiden alaosan lämpimämmillä alueilla ensimmäiset 10–15 vuotta. Aikuisina ne muuttavat vuodenaikojen mukaan sinne missä kulloinkin on tuoretta ruohoa, ja kulkevat jopa 13 km muutamassa päivässä. Tarhassa kasvaneiden yksilöiden on havaittu tulevan sukukypsiksi 20–25 vuoden iässä, eikä sadan vuoden elinikä ole harvinaisuus.
Levinneisyys ja uhanalaisuus Chelonoidis vandenburghi esiintyy Ecuadorin Galápagossaariin kuuluvan Isabelan saaren keskellä kohoavan Alcedo-tulivuoren rinteillä, sekä kalderan ulko- että sisäpuolella.
Merimiehet ja uudisasukkaat hyödynsivät Isabelan saaren kilpikonnia ravinnon ja öljyn hankkimiseen 1700- ja 1800-luvuillaa, mistä ne eivät ole vieläkään toipuneet. Alcedo-tulivuorelle tuotiin vuohia ja aaseja, jotka kilpailivat kilpikonnien kanssa ravinnosta. Vuohet ja aasit hävitettiin Alcedo-tulivuorelta vuonna 2006, mikä johti kilpikonnien lisääntymiseen. Pesimämenestyksen paranemiseen vaikutti todennäköisesti myös se, että aasit olivat aiemmin talloneet monia pesiä. Kilpailevien lajien riski on edelleen olemassa. Tulivuorenpurkaukset ovat todennäköisesti vaikuttaneet kilpikonnapopulaatioon menneinä vuosina, ja ne edustavat pitkän aikavälin riskitekijää (vaikka viime aikoina ei ole ollut purkauksia) paitsi suoran kuolleisuuden myös laavavirtojen vuoksi, jotka katkaisevat muuttoreittejä ruokailu- ja pesimäalueiden välillä.
Taksonomia Chelonoidis-suvun taksonomia on muuttunut useita kertoja, ja keskustelu jatkuu. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen perusteella galápagoksenjättiläiskilpikonnan (Chelonoidis niger) alalaji Chelonoidis niger vandenburghi kohotettiin itsenäisen lajin asemaan vuonna 2014. Vuoden 2021 lajiluettelossaan kansainvälinen kilpikonnien tutkimusryhmä päätti siirtää sen takaisin alalajeiksi.
Lähteet
Luokka:Kilpikonnat Luokka:Uhanalaiset matelijat