Raimo Einari Holopainen (s. 26. tammikuuta 1931 Leppävirta) on suomalainen lähetystyöntekijä ja rakennusalan ammattilainen. Hän lähti Afrikkaan 24-vuotiaana puuseppänä, mutta toimi tässä tehtävässä vain vuoden. Sen jälkeen hän toimi rakentajana, suunnitellen 13 kirkkoa nykyisessä Namibiassa ja Botswanassa. Hän suunnitteli myös klinikoita, kouluja ja asuintaloja. Hänen töihinsä kuului myös kustannuslaskelmien laatiminen, rakennustarvikkeiden hankkiminen ja rakennustöiden valvominen. Hänet lähetettiin nimikkeellä “käsityöläislähetti” Lounais-Afrikan Ambomaalle ensi kerran vuonna 1955. Hän oli järjestyksessä 267. Suomen Lähetysseuran työntekijä Afrikassa.Holopainen 2010, s. 47.Peltola 1958, s. 275. Hänet tunnetaan myös elokuvantekijänä ja valokuvaajana.
Varhainen elämä Holopainen syntyi vuonna 1931 Leppävirralla Einari ja Alba Holopaisen poikana. Hän aloitti koulunsa Joutenlahdessa. Hänen opettajansa Hanna Laitinen oli kehottanut Holopaista menemään oppikouluun, mutta tämä valitsi ammattikoulun, josta valmistui konepuusepäksi. Samoihin aikoihin hän oli rakennustyömaalla töissä. Sitten hän siirtyi töihin konepajalle Varkauteen.Holopainen 2010, s. 7, 11, 14, 60.
Myöhemmin Holopainen opiskeli Helsingin kristillisessä kansanopistossa, joka tuohon aikaan toimi Lähetystalossa Tähtitorninkadulla. Lähetystyö oli jo Holopaiselle tuttua, sillä hän oli jo Varkaudessa tutustunut siihen Suomen Lähetysseuran lähetin Erkki Hynösen kautta. Pääkaupunkiseudulla Holopainen vieraili Kauniaisissa Valto Vartiaisen luona. Hänen luotaan lähtiessään tämä antoi “matkaevääksi peukalopaikalla löytyvän raamatunlauseen”, joka oli Apostolien tekojen jae 13:47: “Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ‘Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.’ ” Holopainen hyväksyttiinkin pian SLS:n lähetyskurssille, ja hänet lähetettiin sittemmin Ambomaalle hiljattain kuolleen Kaapo Asikaisen tilalle. Lähetyskurssin aikana Holopainen opiskeli kolmea kieltä, englantia, afrikaansia ja oshindongaa. Hän ei tätä ennen ollut koskaan opiskellut vieraita kieliä. Lisäksi hän suoritti työharjoittelua sepänpajassa ja kävi autokoulun. Sen jälkeen seurasi kahden kuukauden englannin kielen opiskelu Lontoossa.Holopainen 2010, s. 16–19.
Ensimmäinen työkausi Ambomaalla 1955–1961 Vuoden 1955 helmikuussa Holopainen matkusti Afrikkaan, osana lähetystyöntekijöiden joukkoa. Ensin laivalla Tukholmaan, josta oli tarkoitus jatkaa junalla eteenpäin. Hän huolehti osasta joukon matkatavaroista. Kävi kuitenkin niin että hän tavaroineen myöhästyi junasta. Liput ja rahat olivat muiden hallussa, ja hän jäi yksin “asemalle ihmettelemään viisi matkalaukkua vierelläni, joista yksikään ei ollut minun”. Taskussa hänellä oli vain 10 šillinkiä, eikä hän osannut lainkaan ruotsia. Onneksi eräs rouva antoi hänelle sen verran rahaa, että hän pääsi Suomen suurlähetystöön:Holopainen 2010, s. 1, 29.Holopainen 1993, s. 7.
Holopainen matkusti Englannista Union-Castle Line -yhtiön aluksella Blomfontein Castle Walvis Bayhin. Sieltä lähetyssaarnaajajoukko matkusti Swakopmundiin, minne Holopainen jäi joksikin aikaa. Siellä hänelle annettiin tehtäväksi maalata Swakopmundin suomalaisen koulun uudisrakennus. Tehtävän suorittaneena hän matkusti Windhoekiin. Hän halusi ostaa junaan 3. luokan lipun, missä luokassa hän oli tottunut matkustamaan Suomessa. Sitä ei hänelle kuitenkaan myyty, sillä tuo luokka oli varattu afrikkalaiselle väestölle. Windhoekissa eräät suomalaiset olivat autokaupoilla, ja ostetun kuorma-auton kyydissä Holopainen saapui Ambomaalle.Holopainen 1993, s. 12–13.Holopainen 2010, s. 26–28.
Ambomaalle saavuttuaan hän opiskeli Ongwedivassa oshindongaa Rauha Voipion johdolla, mutta myös Erastus Shamenan kanssa, jolle hän puolestaan opetti englantia vastavuoroisesti. Shamena opetti hänelle äidinkieltään oshikwanyamaa. Holopainen suoritti kielikokeen kirjallisen osuuden oshindongaksi ja suullisen osuuden oshikwanyamaksi.Holopainen 2010, s. 34–35.
Pian Holopainen alkoi myös opettaa puusepänverstaassa ja pajassa. Samoin hän aloitti rakennustyöt, vaikkei ollut sellaisia koskaan tehnyt. Ensimmäinen rakennustyö oli Ongwedivassa, missä hän rakensi uuden luokkarakennuksen lähetysaseman koulua varten. Rakennus oli määrä rakentaa savitiilistä, ja Holopainen ihmetteli, miksei tiiliä poltettaisi. Hän yritti polttaa niitä, mutta kahden yrityksen jälkeen tiilet olivat murusina. Niinpä rakennus oli tehtävä polttamattomista tiilista, laastina savea ja hiekkaa vedellä kostutettuina.Holopainen 1993, s. 15, 18.
Sitten seurasi muutto Nakayaleen, missä Holopainen asui seuraavat kolme vuotta.Holopainen 2010, s. 41.
Vuonna 1956 Ambomaalla raivosi isorokkoepidemia. Tuolloin Holopainen yhdessä sairaanhoitaja Ebba von Pfalerin kanssa kiersi Ambomaan perälännen kyliä rokottamassa kansaa. Matkaa tehtiin härkävankkureilla ja DKW-moottoripyörällä.Holopainen 2010, s. 44–45.Holopainen 1993, s. 22–23.
Ensimmäisen kirkkorakennuksensa Holopainen suunnitteli Okahaoon. Se osoittautui liian pieneksi, kuten myös seuraava. Sitten rakennettiin myös kolmas kirkko samaan paikkaan. Viimeisimmän kirkon alkupääoman lahjoitti Sam Nujoma.Holopainen 2010, s. 47.
Nakayalessa Holopainen rakensi tuberkuloosiosaston tämän lähetysaseman sairaalaan. Se oli hänen ensimmäinen olkikattoinen rakennuksensa.Holopainen 1993, s. 27–28.
Nakayalesta Holopainen muutti takaisin Ongwedivaan. Siellä hän rakensi uuden koulun ja korjasi vanhoja rakennuksia. Puusepänverstaassa tehtiin ovia, ikkunoita ja huonekaluja.Holopainen 1993, s. 56.
1950-luvun lopulla Holopainen oli Elimissä rakentamassa luterilaisen kirkon pappisseminaarille uusia rakennuksia. Hän myös rakensi Etundassa “majan” siellä työskennelle lähetille Miina Anttilalle. Myöhemmin, vuonna 2003, hän johti siellä kirkonrakennustöitä.Holopainen 2010, s. 75, 154–155.
Ambolaiset pitivät suomalaista lähetystyöntekijää köyhänä, kun hänellä ei ollut lainkaan karjaa. Niinpä he säälivät häntä ja lahjoittivat hänelle sitä. Ensimmäisenä vuotenaan Holopainen sai lahjana viisi härkää, lukemattoman määrän vuohia ja kanoja. “Lihan hupenivat pian moniin suihin.”Holopainen 2010, s. 65.
Ongwedivasta Holopainen muutti Engelaan. Siellä kirkon rakentaminen kesti lähes kaksi vuotta, kun rahat loppuivat kesken. Kauneimpana rakennuksenaan Holopainen pitää Engelan sairaalan kappelia, joka rakennettiin vuonna 1976.Holopainen 2010, s. 47–49.
Vuonna 1956 Holopainen tapasi Onandjokwen apteekissa Eeva-Liisa Parviaisen. Naimisiin he menivät vuonna 1957. Hääloma pidettiin Kapkaupungissa.Holopainen 2010, s. 49–50.
Tämän jälkeen Holopaiset muuttivat Ongwedivaan, missä Holopainen toimi poikakoulun ja seminaarin käsityönopettajana. Ongwedivassa Holopaiset asuivat vuoteen 1961 saakka. Sitten he matkustivat laivalla Suomeen lomalle, jonka aikana Holopainen kiersi Varsinais-Suomea ja Hämettä kertoen seurakunnissa lähetystyöstä. Hänellä olikin värikkäitä tarinoita kerrottavanaan. Hän oli ollut nostamassa elefanttia kaivosta, joka oli monta metriä leveä, ja skorpionit olivat pistäneet häntä, ja kerran käärmekin. Elefantin kohtalo oli lopulta kurja. Sitä ei yrityksistä huolimatta saatu pois kaivosta, ja niin riistapoliisin oli lopetettava se. Kyläläiset saivat sen lihat syödäkseen.Holopainen 1993, s. 30–31.Holopainen 2010, s. 50, 58, 60, 67.
Toinen työkausi Ambomaalla 1962–1967 Vuonna 1962 Holopaiset palasivat Ambomaalle. Välietappeina olivat muun muassa Malta ja Luanda.Holopainen 2010, s. 61.
1960-luvulla Holopainen opiskeli kolme kuukautta afrikaansia Etelä-Afrikassa Stellenboschissa.Holopainen 2010, s. 161.
Toisella työkaudella Holopainen asettui Onandjokwelle. Hän muun muassa rakensi studion ja teki radio-ohjelmia, jotka lähetettiin Addis Abebassa olleelta radioasemalta .Holopainen 1993, s. 61. Onandjokwelta Holopainen siirtyi Oniipaan ja sieltä edelleen Oshigamboon.Holopainen 1993, s. 64. Viimemainitussa hän suunnitteli osan tuon lähetysaseman oppikoulun rakennuksista.Holopainen 1993, s. 161. Oshigambossa hän myös myi aseman härät, koska nyt oli siirrytty autoliikenteeseen. Hän myös siirsi studion Oshigamboon ja jatkoi siellä radiotyötä.Holopainen 1993, s. 65.
Vuodet 1965–79 Holopaiset asuivat Engelassa. Siellä Holopainen toimi muun muassa seurakuntaopiston rakennustöiden opettajana. Hän myös perusti sinne Namibian ensimmäisen näkövammaisten koulun ja toimi sen johtajana, kunnes tähän tehtävään saatiin paikallisia ihmisiä. Samaan aikaan hän myös työskenteli rakennuksilla eri puolilla Ambomaata. Hän myös johti puusepänpajaa, jossa toimi seitsemän puuseppää.Holopainen 2010, s. 56, 81.Holopainen 1993, s. 84–88.
Toisen työkauden päätteeksi Holopaiset matkustivat Kapkaupungista Suomeen laivalla vuonna 1967.Holopainen 2010, s. 160.
Neljäs työkausi Ambomaalla 1972–1975 Vuonna 1975 Holopainen suunnitteli ja rakensi kirkon Okandoon.Holopainen 2010, s. 172–173.
Kuudes työkausi Ambomaalla 1980–1983 Kuudes työkaudellaan Holopaiset muuttivat Onandjokwelle, ja Raimo Holopaisesta tuli työalan yhdyssihteeri.Holopainen 2010, s. 70. Kun Holopaiset kuudennen työkautensa päätteeksi matkustivat lomalle Suomeen, heillä oli Lounais-Afrikkaan pysyvä maassaololupa sekä maan kirkon kutsu, mutta Suomessa olon aikana Etelä-Afrikan hallinto epäsi heiltä viisumin ja työluvan.
Namibiasta Holopaiset olivat poissa lähes seitsemän vuoden ajan. Tuona aikana Holopainen mm. vuonna 1985 matkusti Senegaliin ja teki sieltä elokuvan Lähetysseuran työstä siellä.Holopainen 2010, s. 72.
Työkausi Botswanassa Kun Holopaiset eivät enää päässeet Namibiaan, Suomen Lähetysseura lähetti heidät kahdeksi vuodeksi Botswanaan. Siellä Raimo Holopaisen tehtävänä oli suunnitella ja rakentaa kirkkoja ja viljamakasiineja sekä kuljettaa rakennustarvikkeita niitä varten. Holopaiset asuivat Kanye-nimisessä paikassa Gaboronesta lounaaseen Etelä-Afrikan rajan tuntumassa. Työmaita oli ympäri Botswanaa, muun muassa Maunissa. Holopainen rakensi kirkon muun muassa Werda-nimiseen paikkaan Etelä-Afrikan rajalla Kanyesta länteen. Botswanassakin Etelä-Afrikan turvallisuuspoliisit löysivät Holopaisen, “halusivat vain varmistaa, kuka olen”. Holopaiset aikoivat noina vuosina käydä Etelä-Afrikassa lomamatkalla. Rajalla he kuitenkin saivat kuulla olevansa “ei-toivottuja henkilöitä tuossa maassa.Holopainen 2010, s. 132–133.Holopainen 1993, s. 144–150.
Paluu Namibiaan Namibian itsenäistymisen jälkeen Holopainen oli vuonna 1991 restauroimassa Olukondan kirkkoa sellaiseen kuntoon, jossa se oli ollut Martti Rautasen aikaan. Holopainen kuvaa sitä “elämänsä projektiksi”. Työ kesti puoli vuotta, ja Suomen valtio kattoi kustannuksista 60 %, kun Lähetysseura maksoi 40 %. Kattoon tarvittiin 100 000 ranteen paksuisia heinänippuja, ja niiden siteiksi rautalankaa noin seitsemän kilometriä. Vihkiäisiin tulivat niin Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen kuin Martti Ahtisaarikin, samoin kuin Sam Nujoma. Myöhemmin Holopainen oli Suomen valtion palkkalistoilla rakentamassa Engelan sairaalaa kehitysapuvaroin. Samoin hän oli kahden kuukauden ajan Windhoekissa korjaamassa sokeainkoululle ostettua kiinteistöä, josta tuli kurssikeskus näkövammaisille.Holopainen 2010, s. 79–80, 84.Holopainen 1993, s. 189, 197.
Holopainen rakennutti Oshigambon oppikoulun uudet rakennukset sekä uuden Nkurenkurun oppikoulun rakennukset sekä rakensi Ruacanan kirkon. Viimemainitusta tuli itä–länsisuuntaisen sijaan pohjoinen–etelä-suuntainen, sillä Holopainen ei ollut paikalla, kun perustukset valettiin, ja rakentajat eivät pilvisen sään vuoksi olleet päässeet näkemään, mistä suunnasta aurinko tuona päivänä nousi.Holopainen 1993, s. 161–162.
Holopaisen puoliso Eeva-Liisa sairastui 1990-luvulla Alzheimerin tautiin, ja hän kuoli vuonna 1997. Myöhemmin Senegalissa Holopainen tutustui lähemmin Helka Honkaseen, entiseen Namibian-lähettiin, ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 1999.Holopainen 2010, s. 84, 139.
Raimo Holopaisen työkaudet Afrikassa {| class="wikitable" style="font-size:95%; text-align:center; " |-