Suomen puolustusvoimien turvallisuuskulttuuri käsittää Suomen puolustusvoimien toimintatavat, ohjeistukset ja käytännöt, joilla pyritään varmistamaan henkilöstön, varusmiesten ja reserviläisten fyysinen ja henkinen turvallisuus koulutuksessa ja palveluksessa. Turvallisuuskulttuuri kattaa palvelusturvallisuuden, työturvallisuuden, varomääräykset sekä onnettomuuksien tutkinnan ja ennaltaehkäisyn.
Palvelusturvallisuuden periaatteet
Puolustusvoimien palvelusturvallisuuden tavoitteena on nolla tapaturmaa sekä avoin ja aloitteellinen ilmoituskulttuuri. Toiminnan vaativan luonteen vuoksi asevelvollisten ja palkatun henkilökunnan työ- ja palvelusturvallisuus on Puolustusvoimissa korostetun tärkeää.
Palvelusturvallisuus pyritään varmistamaan erilaisin varomääräyksin, valvonnalla ja tarkastuksin. Näiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja estää vahingot, tapaturmat ja onnettomuudet.
Yleinen palvelusohjesääntö
Yleinen palvelusohjesääntö (YLPALVO) luo yhtenäiset käyttäytymis- ja toimintamallit puolustusvoimien sotilashenkilöstölle. Ohjesääntö rakentuu suomalaisille sotilasperinteille ja sisältää perusteet muun muassa turvallisuustoiminnasta, terveydenhuollosta ja varuskuntajärjestelyistä.Yleinen palvelusohjesääntö (YLPALVO), Puolustusvoimat, 2009.
Ohjesäännön mukaan sotilas on velvollinen noudattamaan sodan oikeussääntöjä, turvallisuusmääräyksiä ja voimankäyttösääntöjä sekä niistä erikseen annettuja määräyksiä ja ohjeita. Koulutus- ja kasvatustehtävä edellyttää, että henkilöstöön kuuluvat hallitsevat oman alansa varomääräykset ja muut turvallisuusnormit sekä tuntevat perusteellisesti koulutusta koskevat määräykset ja ohjeet. Lisäksi heidän on varmistettava, että joukon hallussa oleva materiaali kootaan, huolletaan ja säilytetään varomääräysten ja annettujen ohjeiden mukaisesti.
Turvallisuustoiminta
Ohjesäännön mukaan turvallisuustoiminnan päämääränä on turvata kaikissa tilanteissa esikuntien, joukko-osastojen, sotilaslaitosten ja sodan ajan joukkojen päätehtävien häiriötön toteuttaminen sekä taata operatiivisen toiminnan vaatimien tietojen ja materiaalin häiriötön käyttö ja henkilöstön toiminta.
Turvallisuustoiminnan keinoja ovat työ- ja palvelusturvallisuus, henkilö-, materiaali- ja ympäristöturvallisuus, turvallisuustiedustelu, sotilaspoliisitoiminta ja vartiointi sekä suojelu- ja pelastustoiminta sekä tila- ja tietoaineistoturvallisuus. Turvallisuusjohtaminen perustuu riskienhallintaan, jonka tärkeimmät osat ovat uhka- ja riskianalyysi, turvallisuussuunnitelma sekä niiden pohjalta laaditut turvallisuusmääräykset.
Turvallisuustoiminnan suunnittelua ja johtamista varten esikuntaan, joukko-osastoon, varuskuntaan tai sotilaslaitokseen on määrättävä turvallisuuspäällikkö, turvallisuusupseeri tai -aliupseeri. Varuskunnan turvallisuushenkilöstöön kuuluvat joukko-osastojen turvallisuusupseerit, pelastusupseerit ja tietoturvallisuusupseeri sekä vartioston johtaja ja vartiosto henkilöstöineen.
Työ- ja palvelusturvallisuus
Työ- ja palvelusturvallisuus on osa henkilöturvallisuutta. Sen päämääränä on turvallisuusjohtamisen keinoin tapahtuva työympäristön ja koulutusolosuhteiden jatkuva parantaminen. Tavoitteena on ennaltaehkäistä tapaturmia, onnettomuuksia, terveysvaaroja ja toiminnan katkoksia. Ensisijaisena tehtävänä on joukon omasta toiminnasta ja toimintaympäristöstä aiheutuvien henkilöstötappioiden estäminen.
Työturvallisuuslaissa on poikkeama, joka koskee sotilaskoulutusta. Sen mukaisesti lakia ei sovelleta palvelusohjelmaan merkittyyn tai muuhun erikseen määrättyyn koulutussuunnitelmien mukaiseen sotilaalliseen harjoitukseen ja koulutukseen sekä siihen välittömästi liittyvään työhön, jonka pääasiallinen tarkoitus on sotilaallisessa toiminnassa tarvittavien erityisten valmiuksien harjoittaminen. Sotilaskoulutuksen palvelusturvallisuutta ohjataan turvallisuusnormeilla, joita ovat sotilaskäskyinä annettavat varomääräykset sekä muut määräykset ja ohjeet.
Vastuu sotilaskoulutuksen turvallisuusnormien noudattamisesta ja vaaroja vähentävistä toimista on koulutustapahtumien johtajilla ja heidän esimiehillään. Koulutuksen vaativuus on mitoitettava sellaiseksi, että toiminta on koulutettavien osaamisen taso huomioon otettuna turvallista. Sotilas on velvollinen toimimaan siten, että hänen toimintansa ei aiheuta vaaraa joukon muille jäsenille.
Pelastusturvallisuus
Pelastusturvallisuuden takaamiseksi kantahenkilökunnalle ja palveluksessa oleville asevelvollisille on järjestettävä pelastuskoulutusta, joka sisältää poistumisharjoituksia, alkusammutusta ja toimintaa onnettomuustilanteissa. Tulipalojen leviämisen estämiseksi on pidettävä neuvonta- ja koulutustilaisuuksia.
Varuskunnan päällikön tai joukko-osaston komentajan on nimettävä pelastusupseeri, pelastusaliupseeri tai sotilaspalomestari sekä tarvittava pelastusorganisaatio uhka- ja riskiarvioiden mukaisesti. Majoitustiloissa on oltava määräysten mukaiset palonilmoitusjärjestelmät, ja yli 50 hengen majoitusrakennuksissa on oltava vähintään paloilmoitin. Yleensä majoitustiloista tulee olla aina kaksi toisistaan riippumatonta poistumisreittiä.
Räjähdeturvallisuus
Historialliset onnettomuudet Elokuussa 1965 Puolustusvoimien Asevarikko 2:lla Nastolan ja Orimattilan rajalla Uudessakylässä tapahtui mittava räjähdysonnettomuus, jossa neljä ihmistä kuoli ja 69 loukkaantui. Räjähdysten yhteinen voima vastasi 100 tonnia trinitrotolueenia. Onnettomuuden syytä ei pystytty lopullisesti selvittämään. Onnettomuuden jälkeen asevarikko siirrettiin Hartolaan. Tapaus on tarkemmin kuvattu sivulla Uudenkylän asevarikon räjähdysonnettomuus.
Heinäkuussa 1999 Ähtärin asevarikon Palolammen varastolla tapahtui räjähdevaraston räjähdys ja palo. Yksi varasto tuhoutui, mutta ihmishenkiä ei menetetty. Edellisestä merkittävästä räjähdysonnettomuudesta puolustusvoimissa oli tuolloin kulunut yli 30 vuotta.
Varastoinnin puutteet Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt arvosteli vuonna 2009 puolustusvoimia laiminlyönneistä räjähteiden varastoinnissa. Lindstedtin mukaan varastoinnin turvallisuuteen ei ollut varattu riittävästi voimavaroja, vaikka vaarat olivat olleet tiedossa. Myöskään vanhentuneiden räjähteiden hävittämistä ei ollut saatu järjestettyä tyydyttävällä tavalla.
Puolustusministeriön tarkastusyksikkö antoi kovaa kritiikkiä ja syytti pääesikuntaa määräysten vastaisen tilanteen jatkumisesta vuosia patisteluista huolimatta. Tarkastusyksikön mukaan varastoissa säilytettiin määräysten vastaisesti muun muassa käyttökelvottomia fosforitäytteisiä kranaatteja, ja räjähdeturvallisuuden johtaminen oli "sattumanvaraista ja usein myös asiantuntematonta".
Vuonna 2005 tehdyssä selvityksessä oli todettu, että puolustusvoimien kymmenillä varastoalueilla sijaitsevien satojen varastorakennusten kunto oli pääosin erittäin heikko. Turvallisuutta alettiin kohentaa rakentamalla maavalleja nykyisten varastorakennusten suojaksi ja rakentamalla maan alle kokonaan uusia varastoja. Puolustusvoimien tuli saada varastointi kuntoon vuoden 2012 loppuun mennessä.
Vuonna 2013 puolustusministeriö raportoi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle, että noin puolet räjähdevarastoista toimi edelleen poikkeuspäätöksellä, koska räjähteet oli pakattu liian lähekkäin ketjureaktion vaaran aiheuttaen. Maavoimien varastosuojista noin 60 prosenttia ja merivoimien noin 40 prosenttia ei täyttänyt laissa asetettuja vaatimuksia. Puolustusvoimat lupasi rakentaa 75 uutta maapeitteistä varastosuojaa ja 30 uutta maanpäällistä peltivarastosuojaa vuoden 2014 loppuun mennessä.
Varomääräykset
Puolustusvoimien varomääräykset ohjaavat muun muassa aseiden ja asejärjestelmien käyttöä ja käsittelyä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on saanut varomääräykset saataville PVMoodle-verkko-oppimisalustalle vapaaehtoisten kouluttajien ja reserviläisten käyttöön.
Vuonna 2023 onnettomuuksien seurauksena puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen käski puolustushaarojen ja joukko-osastojen komentajia kertaamaan palvelusturvallisuuden keskeiset periaatteet omissa joukoissaan.
Turvallisuustasojärjestelmä
Puolustusvoimat käyttää turvallisuustasojärjestelmää, jonka avulla se säätelee turvallisuuteen liittyviä toimia omassa organisaatiossaan. Vallitsevaa turvallisuustasoa kuvataan neliportaisella järjestelmällä väri- ja kirjainkoodeilla A–D, vihreästä punaiseen. A on perustaso ja D korkein taso.
Eri tasot aiheuttavat toimenpiteitä, kuten vartioinnin lisäämistä. Turvallisuustasojärjestelmän käyttöönotto ja tason korotukset eivät merkitse sotilaallisen valmiuden kohottamista.
Sotilastapaturmat ja tilastot
Tapaturmien määrä
Puolustusvoimien tilaston mukaan varusmiespalveluksessa sattuu keskimäärin 1 470 sotilastapaturmaa vuosittain. Vuonna 2023 tapaturmia raportoitiin 1 749. Varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain 23 000–24 000 henkilöä, ja heistä noin 6,1–6,4 prosentille sattuu tapaturma palveluksen aikana.
Puolustusvoimien työ- ja palvelusturvallisuustiimin arvion mukaan tapaturmista 78 prosenttia on lieviä. Noin 18 prosenttia tapaturmista vaatii 4–30 päivän sairausloman, ja vakavampia tapaturmia, kuten luunmurtumia, tapahtuu useita satoja vuosittain.
Yleisin syy sairaslomaa vaativalle tapaturmalle on liukastuminen tai kompastuminen, joista tyypillisin vaiva on nyrjähdys tai venähdys. Yli 500 tapaturmaa tapahtuu vuosittain taisteluharjoituksissa ja kovapanosammunnoissa.
Kuolemantapaukset
Vuosina 2013–2023 Puolustusvoimissa on kuollut 12 henkilöä. Heistä neljä oli palkattua henkilökuntaa, yksi reserviläinen ja seitsemän varusmiestä.
Korvaukset ja kustannukset
Valtiokonttori maksaa vuosittain 7–8,5 miljoonaa euroa korvauksia varusmiesten palvelusaikaisista vammoista ja sairauksista. Yleisin korvattu vaiva on venähdys tai nyrjähdys, joka ei ole parantunut varusmiespalveluksen aikana.
Lähes 95 prosenttia korvaushakemuksista hyväksytään. Puolustusvoimat käyttää varusmiesten terveydenhuoltoon arviolta 25–26 miljoonaa euroa vuosittain.
Kehityssuunta
Pandemian jälkeen sekä tapaturmien kokonaismäärä että vakavien tapaturmien määrä on ollut laskusuunnassa. Varusmiesten tyytyväisyys turvallisuuteen on noussut asteikolla 1–5 arvosta 3,8 arvoon 4,0 vuoden 2022 jälkeen.
Kuolemaan johtaneet onnettomuudet
Ampumaonnettomuudet
Joulukuussa 2015 varusmies kuoli Hangossa Syndalenin varuskunnassa laivaston reserviupseerikurssin pimeäammuntaharjoituksen yhteydessä. Varusmies oli erehtynyt luulemaan taistelutoveriaan maaliksi. Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan harjoitus oli varusmiesjoukolle liian vaativa.
Marraskuussa 2022 Kainuun prikaatin ampumaradalla varusmiehen rynnäkkökivääri laukesi tuntemattomasta syystä ja luoti osui hänen päähänsä. Varusmies menehtyi myöhemmin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Poliisi ei epäile tapauksessa rikosta, eikä aseesta löytynyt teknistä vikaa.
Joulukuussa 2025 20-vuotias varusmies kuoli Vuosangan harjoitusalueella Kuhmossa taisteluharjoituksen alkaessa. Poliisi tutkii tapausta kuolemansyyntutkintana.
Räjähdeonnettomuudet
Joulukuussa 2005 Rovajärvellä Porin prikaatin kranaatinheitinkomppanian harjoituksessa 120 millimetrin kranaatinheitin räjähti, kun aseeseen ladattiin kaksi kranaattia samanaikaisesti. Yksi varusmies kuoli ja viisi loukkaantui vakavasti. Yksi loukkaantuneista menetti oikean kätensä ranteesta ja vasemman peukalonsa. Onnettomuustutkinnassa havaittiin, että kantahenkilökuntaa ei ollut valvomassa ampumatarvikkeiden lataamista. Aseeseen asennettiin myöhemmin kaksoislatauksen estävä turvamekanismi.
Huhtikuussa 2022 Rovajärvellä harjoituksen johtajana toiminut kouluttaja menehtyi, kun tulenkuvauskentän panos räjähti. Turvallisuustutkinnassa havaittiin puutteita varomääräysten noudattamisessa ja räjähdysaineen määrä oli kasvatettu määräysten vastaisesti 400 grammaan.
Liikenneonnettomuudet