Hagniaan perinnöstä (, ) on Isaioksen kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee perintöoikeudellista riita-asiaa. Puheen numero Isaioksen puheiden joukossa on 11.
Historia Tausta: aiemmat vaatimukset
Hagniaan perinnöksi jättämä omaisuus oli jo aiemmin ollut muiden vaatimusten kohteena. Tapauksen monimutkaisuus johtuu näiden aiempien vaatimusten historiasta.
Kun suoria perillisiä ei ollut, Ateenan laki kutsui sivusukulaiset perimykseen seuraavassa järjestyksessä: 1) veljet, jotka olivat vainajan kanssa saman isän poikia; 2) tällaisten veljien lapset, sekä mies- että naispuoliset yhtäläisessä asemassa; 3) saman isän tyttäret; 4) tällaisten sisarten lapset, sekä mies- että naispuoliset yhtäläisessä asemassa; 5) isänpuoleiset serkut (), joista miehiä suosittiin naisiin nähden; ja 6) tällaisten serkkujen lapset (), samoin miehiä suosien. Ellei edellä mainittuja ollut, perimys siirtyi äidin puolelle, ja seuraavina perillisinä olivat 7) veljet, jotka olivat syntyneet samasta äidistä kuin vainaja; ja niin edelleen.
Filagros avioitui oman isänpuoleisen serkkunsa Fylomakhe I:n kanssa. Heidän poikansa Eubulides II oli näin Hagniaan isän sisaren poika ja siten Hagniaan isänpuoleinen serkku.
1) Ensimmäinen aiempi vaatimus oli seuraava: Hagnias kuoli ja jätti omaisuutensa sisarensa tyttärelle. Tämän kuoltua omaisuutta vaati Glaukon, Hagniaan äidin poika tämän toisesta avioliitosta. Glaukonin vaatimusta vastusti Eubulides II ja tämän kuoltua hänen tyttärensä Fylomakhe II. Glaukonin esittämä testamentti todettiin väärennökseksi, ja omaisuus tuomittiin Fylomakhe II:lle.
Tämä ratkaisu oli oikeudenmukainen. Fylomakhella, isänpuoleisen serkun tyttärenä, oli parempi sukulaisuussuhteeseen perustuva oikeus kuin millään muulla elossa olevalla Hagniaan sukulaisella. Glaukonilla ei luonnollisesti ollut mitään oikeutta ennen kuin isänpuoleiset sukulaiset olisi kokonaan suljettu pois.
2) Toinen aiempi vaatimus oli seuraava: Fylomakhen hallintaa vastustivat 1) Hagniaan äiti, joka Stratios II:n sisarena oli oman poikansa pikkuserkku; sekä 2) yhdessä Stratios II ja veljekset Stratokles ja Theopompos — kaikki kolme niin ikään Hagniaan pikkuserkkuja. Stratios II ja Stratokles kuolivat ennen asian käsittelyä. Tällöin Theopompos vaati koko omaisuutta itselleen. Hän menestyi: omaisuus riistettiin Fylomakhe II:lta ja tuomittiin Theopompokselle — tosin vain kolmen tai neljän äänen enemmistöllä.
Tämä oli ilmeisen epäoikeudenmukaista. Fylomakhe II oli Hagniaan serkun tytär; Theopompos puolestaan Hagniaan isän serkun poika. Jopa Glaukonin vaatimus oli siten parempi kuin Theopompoksen. Toisaalta Stratokleen pojan vaatimus — pikkuserkun poikana — oli vielä heikompi kuin Theopompoksen. Hänen asiansa perustui yksinomaan väitettyyn sopimukseen hänen isänsä ja Theopompoksen välillä.
Tämä oikeustapaus
Nyt Theopompos, puhuja ja vastaaja, hallitsee siis Hagniaan omaisuutta. Puolta tästä omaisuudesta vaaditaan Theopompokselta hänen oman sisarenpoikansa, Stratokleen pojan, puolesta. Syytemuoto on ilmoitus pahoinpitelystä (); Stratokleen poika esitetään orvoksi, jota hänen setänsä Theopompos on kohdellut väärin.
Demostheneen nimiin laitettu mutta epäperäinen puhe Makartatosta vastaan siteeraa todistajanlausuntoa (), jonka mukaan Fylomakhe sai omaisuuden Glaukonilta arkontti Nikofemoksen kaudella — siis 104. olympiadin neljäntenä vuonna eli 361 eaa.Pseudo-Demosthenes: Makartatosta vastaan 31. Demostheenisiin puheisiin sisältyvien todistajalausuntojen ja lakitekstien katsotaan nykyisin olevan suuressa määrin interpolaatioita. Mutta sitä, että juuri tämä Makartatosta vastaan -puheessa oleva todistajalausunto olisi väärennös — tai että se, vaikka olisikin sellainen, olisi virheellinen — ei ole osoitettu; sen sijaan saman puheen toisessa kohdassa siteeratun lain aitous on vahvistettu.Pseudo-Demosthenes: Makartatosta vastaan 57. Jos sallitaan noin kaksi vuotta oikeudenkäyntien välillä, Theopompoksen oikeusjuttu ja puhe Hagniaan perinnöstä ajoittuisivat noin vuoteen 359 eaa.
Theopompos voitti juttunsa. Paljon myöhemmin hänen poikansa Makartatos joutui oikeuteen, kun Eubulides III, Fylomakhen poika, vaati Hagniaan omaisuutta.
Sisältö
Puheen aluksi Theopompos lukee lain, joka koskee sivusukulaisten perimystä, ja osoittaa, että Stratokleen poika on suljettu perimyksestä (kohdat 1–7). Tämän jälkeen hän kertoo omaisuuden aiemman historian — Glaukonin syrjäyttämisen Fylomakhen toimesta ja Fylomakhen syrjäyttämisen hänen omasta toimestaan — ja kommentoi Hagniaan äidin esittämää vaatimusta, joka esitettiin samanaikaisesti hänen omansa kanssa (8–19).
Seuraavaksi hän kumoaa kolme syyttäjän esittämää väitettä:
1) Ensiksi, että Fylomakhea vastaan käydyssä jutussa Theopompoksen ja hänen edesmenneen veljensä Stratokleen välillä olisi ollut sopimus omaisuuden jakamisesta. Tällainen sopimus, vastaa Theopompos, olisi ollut mieletön: se ei olisi antanut heille kahta mahdollisuutta yhden sijaan, sillä he olivat Hagniaaseen nähden samassa sukulaisasemassa, vaativat omaisuutta samalla perusteella ja heidän olisi täytynyt voittaa tai hävitä yhdessä (20–23).
2) Toiseksi, että Theopompos olisi suostunut antamaan sisarenpojalleen puolet omaisuudesta (24–35).
3) Kolmanneksi, että Theopompos on rikas ja hänen sisarenpoikansa köyhä; ja että Theopompos ei ole ainoastaan petkuttanut sisarenpoikaansa, vaan on myös jättänyt myötäjäiset antamatta sisarentyttärilleen, Stratokleen neljälle tyttärelle (36–39). Vastaukseksi Theopompos luettelee Stratokleen jättämän omaisuuden (40–43) sekä omansa (44–46). Sitten hän haastaa sisarenpoikansa jakamaan tasan heidän yhteisen omaisuutensa kokonaismäärän (47–50). Puheen loppu ei ole säilynyt.
Lähteet
Kirjallisuutta
Isaeus: On the Estate of Hagnias. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ἰσαῖος: Περί του Αγνίου κλήρου. Wikiaineisto. Isaeus: Hagnias. Perseus. Isaeus: Hagnias. Perseus. Isaeus: On the Estate of Hagnias. ToposText.
Luokka:Isaioksen puheet