pienoiskuva|Luhdanmäen rautatiesilta. pienoiskuva|Luhdanjoen linturotni. Luhdanjoki on Päijät-Hämeen Orimattilassa, Hollolassa ja Lahdessa virtaava 15 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Porvoonjoen vesistön 151 kilometriä pitkän pääuoman keskijuoksun osuuden.

Joen määrittely Muutamissa karttapalveluissa Porvoonjokea kutsutaan karttanimellä ”Porvoonjoki eli Luhdanjoki”. Tällaista nimeä on voitu käyttää lähes koko pääuoman pituudelta. Kuitenkin vanhoissa kartoissa näin ei ole. Vaikka Maanmittauslaitos huomioi hyvin paikallisen nimistön, voi käytäntö olla tässä tapauksessa paikallisten mielestä epätarkka. Kuitenkaan riittävän arvovaltaista lähdettä joen nimen vaihtumiskohdista ei ole tässä käytettävissä. Siksi tässä nojataan sekä vesistöviranomaisen että paikallisten luontoihmisten arvioon. Yläjuoksulla Äväntjoen nimen muuttumiseen Luhdanjoeksi on käsitelty Äväntjoen artikkelissa. Siihen sisältyi varaus, että tällaisenaan joen nimitys ei vastaisi joka kohdassa paikallisten asukkaiden nykykäsitystä. Samaa tilanne on Luhdanjoen nimen vaihtumisessa Porvoonjoeksi. Paikallisten luontoihmisten käsitys on, että Luhdanjokea on pääuomasta se osuus, joka päättyy Okeroisten lähellä ja Hollolan ja Lahden välisen kuntarajan eteläpuolella. Kuntaraja kuitenkin seuraa pääuomaa pari kilometriä, joten rajaus on epätarkka. Toisaalta vesistöviranomainen katsoo edellisessä vesistöaluejaossa että Luhdanjoen valuma-alue (18.05) päättyy Kukonkoskeen, joka sijaitsee Okeroisista pari kilometriä itään. Siinä Luhdanjokea vastaisi Luhdanjoen alaosan alueen (18.051) kolmannen jakovaiheen vesistöalue. Uudessa vesistöaluejaossa vesistöalue 18.051 on jaettu kahtia ja vesistöalueen yläjuoksun osuus päättyy Vähäjoen yhtymäkohtaan. Tämä kohta olisi lähempänä paikallisten käsitystä Luhdanjoen päättymiskodasta. Tässä artikkelissa Luhdanjoki alkaa Hahmajoen ja päättyy Vähäjoen yhtymäkohtaan.

Joen kulku Joen jokilaakso on lounas-koillissuuntainen, kallioperän murrokseen muodostunut ja sedimenteillä täyttynyt, maaston painanne, jota reunustavat kallioiset ylänteet. Vaikka joen tulvatasangolla olisi ollut hyvät mahdollisuudet peltomaiden raivaamiseen, muodostavat toistuvat kevät-, kesä- ja syystulvat maataloudelle ongelman. Siksi kaikkia niittyjä ei ole raivattu peltomaiksi. Maankäytön kehitys on toisinaan kääntynyt päinvastaiseksi, koska jokilaaksossa on pyritty palauttamaan tulvaluhtien olosuhteita avaamalla vedelle lampareita ja kanavia. Näin on toimittu Vähäniityllä, jonne tulee pohjoisesta virtaava Hahmajoki. Hahmajoki kasvattaa sekä joen valuma-aluetta että sen neljäsosalla. Luhdanjoki alittaa heti yhdystien 2954 ja saapuu Kortesuolle. Täällä on luotu tulvatasankoa kaivamalla avovesialueita ja saaria. Eteläpuolelle on penkereillä erotettu laaja allas (”kala-allas”), jonne voidaan varastoida vettä pitempään. Hollolan ja Orimattilan välinen kuntaraja seuraa joen uomaa tai laakson itäreunaa Vähäluhdalle asti. Vaikka joen kaakkoispuolella Tihaja sijaitsee Vähäluhdan kohdalla, virtaa sen laskuoja Varsoja etelään ja yhtyy Luhdanjokeen Kortesuon ja Vähäluhdan välissä.

Vähäluhta on kilometrin pituinen ja 300 metriä leveä kosteikkoalue korkean Luhdanmäen kohdalla. Vähäluhdan eteläpuolella kulkee Helsingintie ja joen ylittää Luhdanmäen rautatiesilta, joka kuuluu Lahden oikorataan. Joki meanderoi ja tulvii niittymaalla herkästi.

Vähäluhdalta on 1,3 kilometriä matkaa Isoluhdalle, joka on samantyyppinen kosteikkoalue. Luhtien välisellä osuudella Hollolan ja Orimattilan kuntaraja seuraa joenuomaa. Jokilaakson kaakkoisterassille on lohkottu tontteja, jotka on lähes kaikki rakennettu kiinteästi asutuiksi tai vapaa-ajan asunnoiksi. Isoluhdan alkuun korkean Virtakallion alle ja isoluhdan loppupäähän on kosteikolle kaivettu avoveden altaita. Joen osuuteen yhtyy muutama metsäoja etelästä ja Isoluhdan pohjoispäähän yhtyy pohjoisesta tuleva Tuhkurinoja. Vesialtaiden jälkeen tekee joki tiukan mutkan, jota kutsutaan kartoissa Koukkupommiksi. Joen itärannan niityistä yksi on onnistuttu raivaamaan peltomaaksi. Alajuoksulla niityt kapenevat ja katkeilevat antaen tilaa metsämaalle. Tästä huolimatta joki voi hetkittäin meanderoida 2,5 kilometriä pitkässä laaksossa ennen seuraavaa luhtamaata Nostavan kaakkoispuolella. Laaksoon laskee tällä osuudella kaksi puroa luoteen puolelta ja kolme kaakon puolelta jokea.

Tämä luhta on entistä järvenpohjaa, joka on kasvanut umpeen. Luhta-alue on täällä aiempia luhtia laajempi ja pohjoispäästään leveämpi. Niittyalueen luoteispuolelle on kaivettu laaja avovedenalue, jonka pinta-ala on kartasta mitattuna noin neljä hehtaaria. Voimakkaasti meanderoivan joenuoman kahta mutkaa on oikaistu katkaisemalla joenniemi kanavalla, jolloin niemenpäät ovat jääneet jokisaariksi. Joki jatkaa Nostavan jälkeen kapenevaan laaksoon, jossa joki virtaa lähes suorana. Joki alittaa valtatien 12 ja kohtaa Okeroisissa Vähäjoen. Tähän päättyy Luhdanjoki ja joen alajuoksua kuvataan lisää Porvoonjoen artikkelissa.

Luontoarvoja Joenvarren luonnonsuojelualueet ovat pääasiassa yksityismaille perustettuja suojelualueita. Niille on yhteistä niittymaiden rauhoittaminen. Niitä ovat esimerkiksi Isoluhdan alapuolella ja Koukkupommin eteläpuolella sijaitseva Luhtarannan luonnonsuojelualue (YSA237478, 7,5 ha), Koukkupommin pohjoispuolella sijaitseva Koukkupommin tulvametsä (LTA273920, 2,6 ha), sen vieressä oleva Välimaan luonnonsuojelualue (YSA237780, 4,8 ha) ja Anttilankallion alapuolella sijaitseva kaksiosainen Luhdanniityn luonnonsuojelualue (YSA255610, 8,4 ha). Alempana, Nostavan lähistöllä on vielä kaksi vierekkäistä Hölmänmäen luonnonsuojelualuetta (YSA254519 ja YSA256467, yhteensä 2,6 ha) ja lintutornin alla Luhdanjoen luonnonsuojelualue (YSA045103, 8,8 ha).

Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys on nimennyt jokilaaksosta kaksi maakunnallisesti arvokasta lintualuetta. Toinen on nimetty Luhdanojen MAALI-alueeksi ja se sijaitsee Luhdanjoen alajuoksulla Nostavan kohdalla. Alueen pohjoispuolella sijaitsevasta lintutornista näkee etelässä avautuvan perinnemaiseman yli. Aiemmin laidunnettua niittymaisemaa ei laidunneta enää ja pusikoimisen ehkäisemiseksi pensaikkoja raivattiin 1990- ja 2000-luvuilla. Laajat rantaniityt ovat Suomessa harvinainen ja uhanalainen luontotyyppi. Alue on linnuston kannalta parhaimmillaan kevättulvien aikaan. Vettyneillä niityillä viihtyvät silloin puolisukeltaja- ja sukeltajasorsat sekä kahlaajat. Kesä- ja syystulvien aikaan on kuitenkin hiljaisempaa. Toinen MAALI-alue on Luhdantausta, joka hyvin samanluonteinen alue. Luhdanjoen alueet on liitetty mukaan Hämeen maakunnan ensimmäiseen Helmi-keskittymään.

Hydrologiaa Luhdanjoen pudotus on vaatimattomasti vain noin viisi metriä eikä joessa ole huomionarvoisia koskia tai virtapaikkoja. Luhdanjoella ei ole hydrologista mittausasemaa, mutta noin kilometrin verran alempana Patomäenkoskessa sellainen on. Sen virtaamien mittaustulokset kuvaavat riittävän tarkasti Luhdanjoen ja siihen yhtyvän Vähäjoen yhteistä virtaamaa. Patomäenkosken valuma-alueen pinta-ala on ja järvisyys noin . Käytettävässä lähteessä ei ole keskivirtaamaa (MQ) eikä sen arvoa ole löytynyt muistakaan lähteistä. Vertaamalla Vakkolankosken mittausarvoja Patomäenkosken arvoihin, voidaan sen suuruudeksi arvioida 2,3– sekunnissa (m³/s). Patomäenkosken mittausasemalla on kerätty tietoja vuosina 1993–2024. Niiden mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) on ja keskialivirtaama (MNQ) . Suurin virtaama (HQ) on mitattu 21.4. 2022 ja pienin virtaama (NQ) on mitattu 12.1. 2016.

Vesistösuhteita Yleistä Luhdanjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 18.05) sijaitsee Porvoonjoen vesistön (18) pohjoisimpana pääuoman valuma-alueena. Sen pohjoispuolella sijaitsee Ensimmäinen Salpausselkä, jonka takana levittäytyy Kymijoen vesistö (14), luoteessa Kokemäenjoen vesistö (35) ja lännessä Mustijoen vesistö (19). Luhdanjoen valuma-alue jaettiin edellisessä vesistöaluejaossa vielä seitsemään toisen jakovaiheen vesistöalueeksi, joista Luhdanjoen alaosan alue (18.051) on lähinnä Luhdanjoen nykyistä vesistöaluetta.

Luhdanjoen valuma-alue on määritetty aiemmassa vesistöaluejaossa Kukonkoskesta ylöspäin, jolloin valuma-alueen pinta-alaksi ilmoitettiin 317,87 neliökilometriä ja järvisyydeksi 0,90%. Uudessa vesistöaluejaossa, jossa Luhtajoki loppuu Vähäjoen yhtymäkohtaan, ilmoitetaan valuma-alueen pinta-alaksi esimerkiksi Paikkatietoikkunassa 231,99 neliökilometriä.

Sivu-uomia Seuraavassa esitellään Luhdanjoen sivu-uomia.

| style=text-align:left | Äväntjoki || style=text-align:left | (latvajoki) || 117 || 32 || || 164 || 3,–,3,1,–,1

Järviä Itse Luhdanjoessa ei ole järviä tai suvantoja. Joen viereen on toki kaivettu allikoita ja suurempiakin tekojärviä tai kosteikkoaltaita. Sellaisia löytyy esimerkiksi Luhtikylästä, Luhdantaustalta ja Nostavalta. Luhtajoen eteläosaan yhtyy pohjoisesta tuleva Hahmajoki, joka alkaa Hahmajärvestä. Sen lähelle yhtyy eteläpuolinen Varsoja, joka alkaa Tihajasta (5 ha). Pieni Hanijärvi sijaitsee pari kilometriä joen eteläpuolella. Luhdantaustaa vastapäätä jokeen yhtyy lyhyt Tuhkurinoja ja vähän edempänä Piikamäeltä alkava puro. Luhdanjoen pohjoispäässä siihen yhtyy Vähäjoki.

Historiaa Muinaisjärvet Luhdanjoen seudut sijaitsevat nykyään korkeudella 72– Viime jääkauden jälkeen alueet vapautuivat mannerjäätiköstä jääden aluksi Itämeren vedenpinnan alle. Alueet kohosivat Itämeren Yoldiavaiheen aikana vedestä noin 9600 eaa. jälkeen. Luhdanjoen alajuoksulle muodostui silloin ensin lyhytikäinen Luhdanjoen muinaisjärvi. Sen yhteys Itämereen palautui Itämeren transgressiovaiheen aikana, jonka huippuvaihe sattui tällä seudulla 8400–8150 eaa. Silloin oli vedenpinta noussut nykykorkeudelle Kun Itämeren vedenpinta alkoi tämän jälkeen laskea, kuroutui lahti taas muinaisjärveksi, joka oli tämän jälkeen pitkäikäinen. Järveä on kyllä tutkittu, mutta selviä merkkejä kuroutumis- ja umpeenkasvuajankohdista ei ole löydetty. Muinaisjärven iän voi päätellä vain ihmisasutuksen jäänteistä, joita löytyy muinaisjärven rannoilta.

Luhtikylän muinaisjärvi muodostui edellistä hieman aikaisemmin Vähä- ja Isoluhdan alueille. Se muodostui Yoldiavaiheen laskuvaiheen aikana, mutta säilyi järvenä myös transgressiovaiheiden aikana, koska sen laskukynnys on arvioitu olevan 74 metriä mpy. Muinaisjärveä ei ole geologisesti tutkittu.

Esihistoriaa pienoiskuva|Senaatin kartaston Hollolan karttalehti vuosilta 1870–1907. Luhdanjoki näkyy vasemmassa reunassa. pienoiskuva|Senaatin kartaston Orimattilan karttalehti vuosilta 1870–1907. Luhdanjoki näkyy oikeassa yläkulmassa. Luhdanjoen muinaisjärven rannoilla ollut asutusta varhaismesoliittiselta kivikaudelta asti. Järven ja joen rannasta tunnetaan kolme tällaista löytöpaikkaa, joiden lisäksi keskimesoliittiselle kaudelle ajoittuu kaksi muuta löytöpaikkaa. Myöhäismesoliittisella ja neoliittiselle kivikaudelle ajoittuu vielä lisää löytöpaikkoja. Järvellä asuttiin siten koko jääkauden jälkeinen aika varhaismetallikaudelle saakka. Järvi alkoi kuitenkin kasvaa umpeen ja lopulta laakson pohjalla virtasi enää kapea joki, jota ympäröivät kosteat luhtaniityt. Toistuvat kevät- ja syystulvat kuitenkin nostivat väliaikaisesti joen vedenpinnan täyttäen laakson vedellä.

Historiaa