Palojoki, entiseltä nimeltään Pataoja , on Päijät-Hämeen Lahdessa ja Orimattilassa virtaava 26 kilometriä pitkä Porvoonjoen sivujoki. Se on samalla valuma-alueensa pääuoma.

Joen kulku Palojoen latvahaarat saavat alkunsa Lahdessa Nastolan kirkonkylän eteläpuolella Ensimmäisen Salpausselän etelärinteiltä. Latvauomat kerääntyvät yhteen Notkon kylässä. Johtuen Salpausselän läheisyydestä, ovat latvauomien maaperä helposti kuluvaa ja uomat virtaavat paikoitellen raviinimaisessa laaksossa. Palojoki virtaa aluksi etelään tai etelälounaaseen päin. Uoman ympäristö vuorottelee peltomaan ja metsämaan välillä. Vaikka jokilaakso on kapea, meanderoi joki siinä pienillä mutkilla. Se on joen erityispiirre Köylinjoelle saakka.

Lahden ja Orimattilan kuntarajan jälkeen joki saapuu Kukon kylään, jossa siihen yhtyy vasemmalta lyhyt Mureoja. Joen ylittää Heinämaan ja Nastolan kirkonkylän välinen kylätie. Metsäkulmalla siihen yhtyy vasemmalta lyhyt Orihoja. Jokilaakso on täällä aiempaa leveämpi ja joki mutkittelee laajemmin. Pian joen ylittää Heinämaalta Nastolaan kulkeva yhdystie 11875. Jokilaaksosta on rauhoitettu pienialainen Simakkalan luonnonsuojelualue (2,9 ha), jonne tulee Heinämaalta metsäautotie. Piikainkyrön pelloilla siihen yhtyy oikealta puolelta tuleva ja pohjoisesta virtaava Heinjoki. Latvahaarojen yhtyessä toisiinsa joen virtaama kasvaa kaksinkertaiseksi. Piikainkyrön pelloilla joki mutkittelee suurilla kaarteilla, vaikka joki on täällä ainakin osittain oikaistu ja perattu. Joen ilme peltomaiden jokena jatkuu Orimattilan keskustaajamaan asti. Siihen yhtyy ensiksi Käkelästä alkava lyhyt pelto-oja ja pian pohjoisesta tuleva Köylinjoki. Uomien välissä kulkee Orimattilan ja Heinämaan välinen yhdystie 11851, joka ylittää Palojoen.

Orimattilan keskustaajaman alueella sijaitsee aluksi Lahti–Loviisa-rautatien silta. Sillan jälkeen on joen ympäristö taajama-aluetta. Ennen Viljamaantietä on joessa kaksi yksityistä siltaa. Viljamaantien sillan vieressä sijaitsee Jokivarren koulu. Seuraavaksi on Lemmensilta, joka on tarkoitettu jalankululle ja pyöräilylle. Joen pohjoisrantaa seuraa jalankulku- ja pyöräilyväylä Lähdepuistoon asti. Liikekeskustassa joen ylittää Erkontie ja heti perään Lahdentien silta. Lähdepuistossa jokilaakso on tavallista leveämpi ja jyrkempi. Siellä kuohuaa Viljamaankoski, kosken ylittää kävelysilta ja kosken alla on suvanto . Koski on 100 metriä pitkä, ja sillä on pudotusta neljä metriä. Suvannolta on Porvoonjokeen matkaa 800 metriä.

Vedenlaatu Palojoen latvoilla sijaitsee Nastolan jätevedenpuhdistamo, joka laskee puhdistetut jätevetensä Palojoen pääuomaan. Lokakuussa 2013 uutisoitiin, että Orimattilan ympäristölautakunta haastaisi Nastolan jätevedenpuhdistamon Vaasan hallinto-oikeuteen Palojoen heikentyneen hygieenisen tilan johdosta. Jätevesien käsittelyssä on tämän jälkeen otettu käyttöön hygieniasta paremmin huolehtiva laitteisto. Vuoden 2023 sähkökoekalastuksissa Palojoen kalaston tila oli kalaindeksiin perustuen hyvä joen ylintä latvaa lukuun ottamatta, eikä Nastolan jätevedenpuhdistamon kuormitusvaikutuksia voitu kalaston perusteella havaita eroa.

Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Palojoen tilaa. Vuosina 2007–2008 sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologista tila, joka oli tyydyttävä, biologinen tila, joka oli välttävä ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli välttävä. Kemiallinen tila perustui asiantuntija arvioon. Vuonna 2013 sen ekologinen tila oli välttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologista tila, jota ei uudelleen arvioitu, biologinen tila, joka oli tyydyttävä ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli huono. Kemiallinen tila perustui suppeaan mittausaineistoon. Vedenlaatuluokitus on tehty Palojoen vedenlaadun perusteella, joka on huono. Palojokeen lasketaan Nastolan puhdistettuja jätevesiä ja maatalouden ravinnekuormitus on erittäin voimakas. Vesi sisältää erittäin runsaasti fekaalisia bakteereita. Sekä kokonaisfosforipitoisuus että kokonaistyppipitoisuus ovat korkeita ja vedenlaadun arvosanaksi tulee siksi huono. Vesi on lisäksi sameaa.

Palojoen valuma-alue Yleistä Palojoki sijaitsee Porvoonjoen vesistöalueella (vesistöaluetunnus 18) ja yhtyy Porvoonjokeen sen keskijuoksulla Orimattilassa. Palojokeen liitty Palojoen valuma-alueen (18.08), joka sijaitsee vesistöalueensa koillisreunalla. Sen valuma-alueen pinta-ala on 130,43 neliökilometriä ja järvisyys 0 %, joka on noin 10 % Porvoonjoen vesistöalueesta. Palojoen valuma-alueen vedenjakajan eteläpuolella on Mallusjärven alue (18.03) ja länsipuolella Porvoonjoen yläosan alue (18.04). Valuma-alueen itäpuolella sijaitsee Koskenkylänjoen vesistö (16) ja pohjoispuolella, Salpausselän takana, Kymijoen vesistö (14). Valuma-alue sijaitsee Päijät-Hämeessä ja sen alajuoksun alueet kuuluvat Orimattilaan ja latva-alueet Lahteen.

Palojoen alajuoksulla on joen virtaamaksi ilmoitettu 1,2 kuutiometriä sekunnissa.

Sivu-uomia Alajuoksun Palojoella on kolme pitkää latvahaaraa, jotka kaikki saavat vetensä Salpausselän pohjavedestä ja Salpausselän eteläpuolisilta valuma-alueilta. Latvat ovat lännessä Köylinjoki (pituus 20,7 km), keskellä Heinjoki (pituus 11,3 km) ja idässä Palojoen latvauoma (16,4 km). Köylinjoen valuma-alueen pinta-ala 50,31 neliökilometriä, Heinjoen 27,11 neliökilometriä ja Palojoen latva Heinjoelta määritettynä 36,45 neliökilometriä.

Köylinjoen latvaa, joka alkaa Salpausselän eteläpuolelta, kutsutaan Paimisojaksi. Köylinjoen sivuojia ovat Villinoja, jonka latvat sijaitsevat Orimattilan kirkonkylän koillispuolella Villissä, ja Maijanoja, jonka latvat sijaitsevat Jursalassa ja alajuoksu Äijälän ja Veikkalan seudulla. Köylinjoen latvat saavat vettä Linnaistensuon luonnonsuojelualueelta.

Heinjoen latvauomaa kutsutaan Heinjoenlatvaksi. Karttapaikassa ei ole sen sivu-uomille karttanimiä. Palojoen latvaosuudella on kaksi lyhyttä sivuojaa, Orihoja ja Murenoja. Ne saavat vetensä valuma-alueen itäosista.

Järviä Valuma-alueella ei vesistöviranomaisen aikaisemman vesistöaluejaon mukaan ollut järviä tai lampia . Nykyään sen lammiksi ilmoitetaan Virenojalla sijaitsevat Lokkilammet, jotka ovat kahdeksan sora- tai savikuoppiin muodostunutta vesiallasta. Kuopat ovat jäänteitä aiemman tiilitehtaasta toiminnasta. Lammet oli aiemmin sijoitettu Untamonojan valuma-alue (18.046), mutta valuma-alueen osa on uusimmassa vesistöaluejaossa liitetty Palojoen valuma-alueeseen . Lammista kaksi on luetteloitu järvirekisteriin: eteläinen Lokkilampi ja pohjoinen Lokkilampi. Näihin ei ole kartoissa liitetty laskuojia.

Historiaa pienoiskuva|Vuonna 1870–1917 julkaistun Senaatin kartaston Orimattilan karttalehti. Vuosina 1870–1917 julkaistun Senaatin kartaston Orimattilan karttalehdellä Palojoen valuma-alue näkyy lähes kokonaan (katso oikealla). Siinä Palojoki on kartassa ”Pataoja”, Heinjoki taas ”Palojoki” ja Köylinjoki taas ”Paimesoja”. Nimeä ”Pataoja” käytetään kartastossa vain keskijuoksulla. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa esintyvät samoissa kohdissa nimet ”Paimesoja” ja ”Pataoja”. Kalmbergin kartassa ei Heinjoella ole nimeä. Vuonna 1912 julkaistussa Lahden seudun taloudellisessa kartassa esiintyy Palojoen keskijuoksulla karttanimi ”Pataoja”. Vuonna 1964 julkaistussa peruskartassa nimistö on muuttunut. Siinä on pääuoman nimenä ”Palojoki” ja sivujoet ovat ”Köylijoki” ja ”Heinijoki”. Jokien nimet nykyisessä kirjoitusasussaa löytyvät vasta vuoden 1978 peruskartassa.

Palojoki on perattu 1950-luvulla. Lisäksi on Palojoen kunnostusperkaus toteutettu vuosina 1995–1996 9,2 kilometrin matkalta.

Huomioita

Lähteet

Luokka:Lahden joet Luokka:Orimattilan joet Luokka:Palojoen valuma-alue (Orimattila) Luokka:Ehdotetut muutokset Suomen valuma-aluejakoon